Aluepolitiikka palautettava kunniaan

3

Aluepolitiikka puhuttaa ympäri maailmaa. Politiikan tutkijat ovat tilastoja tutkimalla päätyneet siihen, että Britannia ajautui EU-erokaaokseen protestina Lontoon päättäjille ja että amerikkalaiset maaseudun ja pikkukaupunkien ihmiset äänestivät vihapäissään Trumpin presidentiksi. Viimeisin protestiliike ovat Ranskan keltaliivit, joka sekin on vastalause nk. Pariisin eliitille.

Suomessa aluepolitiikka on pitkään otettu kiitettävän vakavasti. Evakkoja ja rintaveteraaneja asutettiin maaseudulle, teollisuutta ohjattiin Pohjois-Suomeen ja maataloutta tuettiin monin tavoin. Myös korkeakouluverkosto rakennettiin koko maan kattavaksi. Usein on kuljettu määrätietoisesti vastavirtaan: maaltapako alkoi jo 50-luvulla, kun kaupunkien teollisuus ja palvelut tarjosivat parempaa elantoa.

Viime vuosina ote aluepolitiikasta on höltynyt. Pääministeri Sipilän hallituksen suhde aluepolitiikkaan on heijastanut uskoa siihen, että aluekehitys hoituu itsestään markkinoiden ja teknologian avulla. Tämän opin mukaan etätyön mahdollistava tietotekniikka antaa syrjäseuduille tarpeellisen kilpailuedun eikä valtiovallan puuttumista tarvita.

Elävässä elämässä on käymässä toisin. Työelämän murroksesta huolimatta valtaosa tehdystä työstä on yhä sellaista, jossa vuorovaikutus edellyttää toisten ihmisten tapaamista. Työt ovat vähentyneet maatiloilla ja tehtaissa, mutta kasvussa olleet palvelutyöt tehdään ihmisten keskellä, olipa kyse hoivaamisesta tai kaupankäynnistä. Työpaikkojen ja ihmisten pitää kohdata.

Aluepolitiikalle erityisen tärkeää on julkisen sektorin kehitys. Juuri näissä hallituksen politiikka on aiheuttanut eniten vahinkoa. Säästöt ovat keskittäneet koulutusta suuriin kaupunkeihin. Terveyspalveluille on käymässä samalla tavoin, mistä esimerkiksi käy rintasyöpäleikkausten loppuminen Kainuun keskussairaalasta, Raahen sairaalan leikkaussalitoiminnan ja mahdollisesti myös Oulaskankaan sairaalan uhkaava alasajo. Hallituksen esittämällä 30 minuutin matka-aikarajoituksella Koillismaalla ei tule ikinä olemaan tarjolla nukutusta vaativaa leikkaushoitoa.

Erityisesti koulutuksen keskittäminen on riskialtista: Oulun yliopiston rahoitus on jäämässä pahasti jälkeen pääkaupunkiseudun yliopistoista suhteutettuna alueemme nuorisoikäluokkien kokoon sekä tutkimuksen ja talouselämän tarpeisiin, ammatillista koulutusta ei ole enää riittävästi tarjolla Pohjois-Suomessa, ammattikorkeakoulutuksesta on leikattu yli viidennes.

Aluepolitiikan talousvaikutuksista on kiistelty pitkään. Näyttää kuitenkin siltä, että aluepolitiikan laiminlyönnin poliittiset vaikutukset ovat yksiselitteisen turmiolliset. Maaseudun ja pienten kaupunkien katkeruus ja protestihenki kasvavat. Kasvava katkeruus syö edellytykset myös kasvukeskusten kehitykseltä.

Kansakuntamme kaipaa avoimuutta ja rohkeaa asennetta globalisaatioon. Tätä asennetta ei rakenneta pelkästään pääkaupungin varaan. Koko Suomi on pidettävä mukana kehityksessä. Koko maa tarvitsee aluepolitiikkaa.

JAA

3 KOMMENTTIA

  1. On hyvä, jos demaritkin saadaan oikeudenmukaisemman aluepolitiikan taakse. Muistamme edellisen hallituksen, jonka pohjoisin ministeri oli Seinäjoelta! Eväät ajaa Oulun ja Pohjois-Suomen asiaa ovat tuollaisella hallituksella vähäiset. Keskittämisen seurauksena Oulunkin väkiluvun ennustetaan kääntyvän laskuun, kun muu Pohjois-Suomi on tyhjennetty.

  2. Hyvä jos Tuppurainen puhuu aluepolitiikasta, mutta Sdp:n osalta se on pahaista propagandaa. Aivan kuten edellinen nimimerkki puhui siitä, että edellisen hallituksen pohjoisin ministeri oli Seinäjoelta (Risikko). Antti Rinne puhui aluepolitiikasta, että heille alueellinen tasapaino on tärkeä ministerivalinnoissa Sirpa Paateron tultua ministeriksi. Kornilta se kuulosti pohjoisen ihmiselle, kun pohjoisin ministeri oli silloin Seinäjoelta ja Paatero kotkalaisena tulee Kymenlaaksosta.

    Näin vasta valtiovarainministeriön tietoihin pohjautuvan taulukon. Siinä kävi karusti ilmi, kuinka sinipunahallitukset (sdp+kok) joka ikinen kerta ovat leikanneet hurjasti kuntien valtionosuuksia. Kyllä se on keskittävää politiikkaa jos mikä. Pohjois-Pohjanmaan kunnat olivat miljoonatolkulla menettäjiä Kataisen hallituksen kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistamisessa.

    Samaten ei Oulun alueellekaan saanut kaavan ulkopuolelle rakennuslupaa, kun Kataisen sinipuna oli ohjeistanut elykeskuksia. Kyllä tämä on karua aluepolitiikkaa, jos ei saa itse päättää missä asuu. Sitten tämä Fortumin sähköverkon myynti aussipääomasijoittajalle. Eipä Sdp:kään laittanut vastaan Haaviston ja Vapaavuoren hankkeelle. Silloin vakuuteltiin Urpilaisenkin suulla, ettei siirtomaksut nouse. No miten kävi, etenkin syrjäseutujen maksuilla rahoitetaan aussibisnes. Firma tekee kovat voitot strategisella kohteella ja kiertää verot.

  3. Näinhän se on aina ollut: demarit eivät ole koskaan olleet aidosti kiinnostuneita aluepolitiikasta ja kepu haluaisi jakaa kaikki rahat maaseudulle.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.