”Ei me ymmärretty, kun se puhui ruotsia.” — kulttuurisuvaitsevaisuus päiväkodissa

0

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2016) kulttuurinen moninaisuus nähdään voimavarana. Suomalainen yhteiskunta on muuttunut viime vuosien aikana yhä monikulttuurisemmaksi. Maahanmuuttajataustaisten ja monikulttuuristen perheiden lapset ovat osa nykypäivän Suomen päiväkotien arkea. Tärkeää onkin siis kiinnittää huomiota jokaisen lapsen suvaitsevaisuuskasvatukseen.

Varhaislapsuudessa alkava suvaitsevaisuuskasvatus luo avointa asennetta ja hyväksyntää muita ihmisiä kohtaan ja luo pohjaa kulttuurien väliselle kanssakäymiselle ja rinnakkaiselolle myös myöhemmin elämässä (Salmio, 2004). Lapselle arjen monikulttuurinen ympäristö antaa siis mallin kohdata erilaisuutta.

Lapsilla on välitön tapa suhtautua asioihin ja he ovat luonnostaan avarakatseisia, rajoitteet ja ennakkoluulot ovat lähtöisin meiltä aikuisilta. Salmion (2004) mukaan asenteiden ja arvojen muotoutuminen alkaa jo varhaislapsuudessa. Päiväkodin henkilöstö vaikuttaa lasten asenteiden syntyyn ja siksi se onkin avainasemassa lasten kulttuurisuvaitsevuuden kehittymisessä, sillä ne ajatusmallit ja asenteet, jotka lapsi oppii päiväkodissa seuraavat häntä myös myöhemmin elämässä. (Tikka-Uguccioni, 2016.) Kodin rooli suvaitsevaisuuskasvatuksessa on yleensä suurempi kuin päiväkodin, siksi olisi hyvä, että ammatillinen varhaiskasvatus olisi kotikasvatuksen tukena. Kotona opitut arvot ja asenteet luovat pohjan lapsen identiteetille.  Edelleen on paljon perheitä, joissa eri kulttuureihin on jopa pelokas suhtautuminen ja ne nähdään kielteisessä valossa. Päiväkodin tulisi kannustaa koteja monikulttuurillisuuden myönteiseen kohtaamiseen ja erilaisuuden ymmärtämiseen. Tämä voisi tapahtua arjen vuorovaikutustilanteissa ja vanhempainilloissa.

Jotta lapset voisivat oppia suvaitsevaisuutta, aikuisilta vaaditaan valppautta ja taitoa puhua erilaisuudesta (Biaudet, 2003). Oman kulttuurin tuntemus ja hyväksyminen ovat lähtökohtana muiden kulttuurien tuntemiseen. Lapsia tulisi siis kannustaa tutkiskeluun, koska he ovat luonnostaan uteliaita. Suvaitsevaisuudessa on tärkeää tunnustaa ja tunnistaa kulttuurien väliset erot ja niiden syyt, mutta niitä ei tarvitse kuitenkaan korostaa. Liikkeelle kannattaa lähteä ihmisten samankaltaisuudesta. (Salmio, 2004.)   Esimerkiksi tunteet ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa, ja lapsi voi oppia ymmärtämään, että toisen tunteet toimivat ihan samalla tavalla kuin omatkin. Lapsi ei kuitenkaan opi empatiaa toista kohtaan itsestään, joten se tulisi meidän aikuisten opettaa. (Biaudet, 2003.)

Lapset voivat kokea kielimuurin ahdistavana. ”Se tuli sanomaan jotain, mutta ei me ymmärretty, kun se puhui ruotsia.”  Kielen ei kuitenkaan tarvitsisi olla este lasten keskinäiselle vuorovaikutukselle. Päiväkodin työntekijät voisivat opettaa, että on olemassa muitakin kommunikoinnin keinoja, kuin puhe ja kieli. Voisiko esimerkiksi kuvakortteja käyttää erikielisten lasten keskinäisen kommunikoinnin tukena?

Kulttuurien moninaisuutta voisi tuoda positiivisessa valossa päiväkodin arjen kaikkeen toimintaan. Lapset oppivat leikin kautta, joten monikulttuuriset laululeikit ja askarteluhetket lisäisivät kulttuurisuvaitsevaisuutta lapselle luonnollisella tavalla. Jos asioista ei puhuta lapsen kanssa avoimesti, jäävät esimerkiksi monikulttuurisuuteen liittyvät asiat ainoastaan aikuisilta perityiksi arvoiksi. Päiväkotia ei saa suvaitsevaiseksi yksittäisillä tempauksilla, vaan on oleellista, että koko päiväkoti on sitoutunut asiaan.

 

Nea Kuusela, Saana Kämäräinen ja Essi Koskela

Varhaiskasvatuksen opiskelijat

Teksti on syntynyt suomen kielen ja viestinnän kurssilla.

 

LÄHTEET

Biaudet, E. (2003). Erilaisuuden kautta voi löytää samankaltaisuuden. Teoksessa Annetaan lapsille maapallo (4-5), Lastentarhanopettajaliitto ry. Forssa: Painotalo Auranen

Opetushallitus. (2016). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2016:17. Tampere: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy

Salmio, T (2004). Monikulttuurisuus päiväkotien voimavarana www.maailma.net/uutiset/monikulttuurisuus-paivakotien-voimavarana

Tikka-Uguccioni, J. (2016). Monikulttuurinen varhaiskasvatusympäristö: ”Kasvetaan kahden kulttuurin kansalaisiks”. Pro gradu –tutkielma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

 

 

 

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.