Verkostoitumalla töihin

0

Kauas on mennyt aika, jolloin töihin yksinkertaisesti vain mentiin. Isovanhemmilta usein kuulee, kuinka he lähtivät kotoa ja menivät töihin. Siihen aikaan oli täysin tavanomaista vain suunnata mahdolliselle työpaikalle ja ilmoittautua töihin. Toki palkkaus ja muut työolosuhteisiin liittyvät seikat olivat osittain kyseenalaisia, mutta töitä kuitenkin tuntui olevan kaikille halukkaille. Nykyään avoimia työpaikkoja on harvakseltaan, koulutus on noussut edellytykseksi päästä mihinkään töihin. Usein edes hyvä koulutus ja avoin paikka eivät takaa työllistymistä. Työvoiman ylitarjonta on luonut työnhakuun liittyen uuden ulottuvuuden: miten erottua joukosta, miten työllistyä?

Tämän päivän työnhaussa jokaisella on päivitetty ansioluettelo, ja hakemuksien kirjoittamiseen löytyy ohjeita joka puolelta. Erottuminen ei ole enää itsestäänselvyys pelkästään hienosti muotoilulla ansioluettelolla ja oivaltavasti kirjoitetulla hakemuksella. Hakijoita on paljon suhteessa avoimiin paikkoihin, ja mitä korkeampaa koulutusta vaativiin tehtäviin mennään, sitä harvemmassa ovat työpaikat. Joku voisi ajatella, että esimerkiksi teknologian käyttö työnhaussa olisi keino erottautua joukosta. Videomuotoinen työhakemus yleistyi todella nopeasti, kun huomattiin, että tämä olisi oiva keino erottua muista hakijoista. Nykyään sekään ei ole enää ainutlaatuinen ansioluettelo- tai hakemusmuoto, pikemminkin yksi tapa muiden joukossa. Mikä sitten keinoksi, kun halutaan erottua muista?

Kun aloitin opiskeluni yliopistossa, minulle toistettiin yhtä sanaa, verkostoituminen, ja painotettiin sen tärkeyttä. Verkostoituminen tarkoitti käytännössä sitä, että osallistutaan mahdollisimman laajasti kaikkeen opiskelijatoimintaan ja luodaan tuttavuuksia. Useat illanistujaiset ja opiskelijareissut takana voisin sanoa olevani kohtuullisen verkostoitunut omien opiskelukavereiden keskuudessa. Mutta mitä tämä sitten antaa minulle? Nopeasti ajateltuna, minulla on vain paljon tuttavia opiskelemassa samaa alaa kanssani. Nyt kuitenkin loppupuolella opintoja verkostoituminen alkaa realisoitua. Kaikki ihmiset, joiden kanssa vietin illanistujaisia ja kävin reissussa, ovat jokainen vuorollaan suuntaamassa työelämään. Jos asiaa tarkastelee laajemmin, voisin sanoa, että tunnen ihmisiä laajasti eri aloilta. Nämä ovat minulle kontakteja. Tulevaisuudessa kun astun itse aktiivisesti työnhakijan saappaisiin, on minulla hyvät lähtökohdat työnhakuun. Heidän kauttaan on mahdollista saada tietoa hakuprosesseista sekä mahdollista ”sisäpiiritietoa” siitä, mitä työnantajat oikeasti työntekijöiltä odottavat ja millaisia hakemuksia he todella haluavat. Parhaassa tapauksessa nämä tuttavuudet voivat olla niin vankkoja, että heidän kauttaan voi jopa suoraan päästä haastatteluun. Tämä kuitenkin vaatii sen, että on itse osoittanut tälle tuttavalleen olevansa suosittelemisen arvoinen.

Uskon siis itse vahvasti, että verkostoitumisella on kasvava merkitys tulevaisuuden työnhaussa. Monesti kuitenkin kuulee sanottavan, että joku on päässyt suhteilla töihin. Tässä lausahduksessa on hyvin usein hieman negatiivinen kaiku. Itse taas pidän tätä ”suhteilla töihin” pääsemistä osoituksena jo itsessään sopivaksi luonteenpiirteeksi tiettyihin töihin. Useiden työnantajien toiveissa on löytää koulutukseltaan sopiva henkilö täyttämään avointa paikkaa, mutta lisäksi toivotaan myös tietynlaista luonnetta. Sosiaalisuus on erittäin toivottua, ja kyky toimia tiimeissä on lähes välttämätön taito. Verkostoituneet henkilöt ovat siis lähtökohtaisesti jo osoittaneet olevansa sosiaalisia luomalla tällaisen verkoston itselleen. Työskentelykyky muiden kanssa tulee tämän mukana. Verkostoituminen ei ole helppoa, eikä sen pitäisi millään tapaa halventaa työn saamisen merkitystä. Kannustan siis kaikkia todella tarkastelemaan tämän päivän työmarkkinoita ja miettimään, voisivatko omat verkostot olla juurikin se keino, jolla erottua muista hakijoista. Se on ainakin sellainen ase, mitä muilla hakijoilla ei ole.

Janne Ojantakanen
opintojensa loppupuolella oleva opiskelija Oulun yliopiston kauppakorkeakoulussa

Sanotaan että, elämä on sitä mitä teet siitä ja olen ottanut tämän ohjenuoraksi itselleni. Älä elä muiden odotusten mukaan, vaan tee omasta elämästä sellainen, mitä on sitten vanhana mukava kiikkustuolissa muistella.

Teksti on syntynyt opintoihin kuuluvalla suomen kielen ja viestinnän kurssilla.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.