Varhaiskasvattajilla päävastuu katsomuskasvatuksen toteutuksesta

0

Saako lapsille enää puhua Jeesuksesta? Miten käy seurakuntien kanssa tehtävän yhteistyön? Mitä, jos en tiedä eri uskontojen tavoista ja perinteistä? Edellä mainitut kysymykset ovat mahdollisesti olleet varhaiskasvattajien ajatuksissa kuluvan toimintakauden aikana. Varhaiskasvatuksessa otettiin käyttöön uudet varhaiskasvatussuunnitelmat elokuussa 2017. Uudistuksista erityisesti katsomuskasvatus ja sen toteutusmuodot herättivät keskustelua kunnissa ja mediassa, sekä valtakunnallisesti että paikallisesti.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (myöhemmin vasu) mukaan katsomuskasvatuksessa on tarkoitus tutustua lapsiryhmässä läsnäoleviin katsomuksiin. Vasussa katsomus nähdään yläkäsitteenä erilaisille uskonnoille, katsomuksille ja uskonnottomuudelle. Katsomuskasvatuksen tavoitteena on lisätä lasten ymmärrystä ja kunnioitusta erilaisia katsomuksia kohtaan. Lisäksi tavoitteena on tukea lasten katsomuksellisen identiteetin kehittymistä. Opetushallitus julkaisi hiljattain tarkentavan ohjeen varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen toteutuksesta. Ohjeessa korostettiin, että varhaiskasvatuksen tulee olla uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta. Tämä tarkoittaa sitä, että lasta ei saa ohjata mihinkään uskontoon tai katsomukseen.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on ensimmäistä kertaa varhaiskasvatuksen järjestäjiä velvoittava asiakirja, aiempien suositusten sijaan. Luonnollisesti myös katsomuskasvatuksen toteutus uuden vasun mukaisesti on nyt velvoittavaa. Toinen muutos on käsitteellinen uudistus, aiemmin käytettiin termiä uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio. Käsitteen vaihtamisella on haluttu korostaa lapsiryhmän ja perheiden katsomusten moninaisuutta ja niiden kaikkien tasapuolista huomioimista toiminnassa aiempaa paremmin.

Kunnat ja kaupungit tekivät syksyllä 2017 monenkirjavia linjauksia katsomuskasvatuksen toteutuksesta. Äärimmilleen vietynä kunnissa lopetettiin kaikki yhteistyö seurakuntien kanssa, vaikka yhteistyötä eri uskontojen edustajien kanssa ei vasussa ole kielletty. Oulun kaupunki linjasi, että pikkukirkot, eli seurakunnan järjestämät hartaushetket päiväkodeissa, ei nykyisessä muodossaan olleet uuden vasun linjojen mukaisia, joten ne tulisi lopettaa. Kaupungin linjauksen mukaan seurakuntien kanssa tulisi miettiä uudenlaisia yhteistyön toteutusmuotoja, jotta ne olisivat vasun periaatteiden ja tavoitteiden mukaisia

Julkinen keskustelu katsomuskasvatuksesta on pyörinyt pitkälti erilaisten linjausten ja seurakuntayhteistyön ympärillä. Myös Oulussa päätös lopettaa pikkukirkot herätti keskustelua (ks. esim. Kaleva 18.10.2017). Keskustelussa on jäänyt paitsioon se, että viime kädessä päävastuu katsomuskasvatuksen toteutuksesta on meillä varhaiskasvattajilla. Varhaiskasvatuksessa erilaisiin katsomuksiin tutustutaan yleissivistyksen näkökulmasta. Seurakunnat ja muut uskonnolliset tahot ovat yksi mahdollinen yhteistyömuoto, mutta katsomuskasvatus ei voi olla vain heidän organisoimaa toimintaa. Kuten vasussa sanotaan, katsomuskasvatuksessa annetaan tilaa lasten ihmettelylle ja pohdinnoille. Tyypillinen tapa tarkastella erilaisia katsomuksia on esimerkiksi erilaiset juhlaperinteet ja niiden moninaisuus. Uskontoa ja kulttuuria ei voi täysin erottaa toisistaan, eikä niin tarvitsekaan tehdä. Esimerkiksi päiväkodin yhteisiin juhliin voi liittyä jotain kristinuskoon viittaavia elementtejä eikä se tee juhlasta uskonnon harjoittamista.

Katsomuskasvatuksen toteutus hakee monin paikoin vielä muotoaan, vaikka varsinaista siirtymäaikaa vasun toimeenpanossa ei olekaan. Yhteistyömuotojen miettiminen on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää olisi pohtia sitä, miten katsomuskasvatusta toteutetaan luonnollisena osana varhaiskasvatuksen arkea, varhaiskasvattajien toteuttamana. Graduani varten keräämäni aineiston perusteella katsomuskasvatusta koskevat muutokset herättivät lastentarhanopettajissa monenlaisia tunteita. Positiivisten tunteiden lisäksi vastaajat kokivat muun muassa epävarmuutta ja ristiriitaisuutta. Samaisen aineiston perusteella kasvattajien valmiudet kohdata lapsiryhmän katsomusten moninaisuus vaihtelee. Osa vastaajista koki tarvitsevansa aiheesta lisäkoulutusta. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden puitteet katsomuskasvatuksen toteutukselle ovat väljät, eikä siis ole olemassa yhtä oikeaa tapaa toteuttaa katsomuskasvatusta. Tasapuolinen, lasten katsomukset huomioiva toiminta edellyttää kasvattajilta avointa asennetta, tutustumista eri katsomuksiin, pohdintaa ja keskustelua.

Lähde:
Kaleva 18.10.2017. Pikkukirkot lopetettu Oulussa.

Katja Mustonen, varhaiskasvatuksen maisteriopiskelija
Teksti on kirjoitettu tieteellisen viestinnän kurssilla.

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.