Uusi vs. vanha Oulussa – vanhat rakennukset kulttuurillinen rikkaus vai menneiden vuosien raunioita?

1

Museo-ja tiedekeskus Luupin siirtäminen uusiin tiloihin Oulun keskustaan on kuuma aihe: tulisiko rakentaa uutta vai entisöidä vanhaa? Joidenkin mielestä Oulun kaupungin historiaa tulisi hyödyntää ja käyttää vahvuutena. Toiset ovat taas sen kannalla, että pitää pysyä muun maailman menon mukana rakentamalla kokoajan uutta.

Itse olen vahvasti sen päätöksen kannalla, että vanhat rakennukset kunnostettaisiin sellaisiksi, että ne toisivat esille vanhaa perintöä nykyaikaisella tavalla. Sellaisella tavalla, joka houkuttelisi ihmisiä tutustumaan enemmän Oulun vanhaan kulttuurilliseen perintöön. Olisi tärkeää saada nuoret varsinkin innostumaan – ja välittämään – heidän kotikaupunkinsa historiasta. Jotkut väittävät, että jos pelkästään korjattaisiin vanhat kiinteistöt, uusi vetovoima jäisi saavuttamatta. Tässä on mielestäni vain kyse siitä, miten hyvin ja luovasti vanhat rakennukset entisöitäisiin. Jos entisöintikomitean johdossa olisi asiasta intohimoisia ja avarakatseisia henkilöitä, lopputulos voisi olla aivan mainio.

Luulenpa, että mikäli upouusien tilojen rakennushankkeeseen päädyttäisiin, lopputuloksesta jäisi puuttumaan tietynlainen persoonallisuus ja historia. Olen samaa mieltä aihetta kommentoineen nimimerkillä Päivi Marjatta -henkilön kanssa, jonka mielestä kaupungin historiaa tulisi hyödyntää ja käyttää “omaperäisenä vahvuutena ja houkuttimena”. Kaiken ei tarvitse olla uutta ja kiiltävää ollakseen kiinnostavaa nykyajan ihmisille. Itse ainakin arvostaisin enemmän sitä, jos pidettäisiin vanhoja tiloja ylpeydenaiheena eikä häpeäpilkkuina odottamassa purkua ja tuhoutumista.

Etenkin nykypäivän maailmassa, jossa jatkuvasti halutaan uudempaa ja “parempaa”, voisi olla Luupin valttikortti panostaa perinteisiinsä ja historiaansa – tämä voisi houkutella asiakkaita aivan uudella tavalla. Voisiko olla, että ihmiset pikkuhiljaa kyllästyvät kaikkiin uudistuksiin, sillä esimerkiksi Oulun kaupungin keskustassa jatkuvasti rakennetaan uusia, tylsiä rakennuksia. Paluu vanhanaikasempaan, mutta tehokkaaseen, tyyliin saattaisi koitua erittäin hyväksi Luupille. Veikkaan myös, että vanhempi sukupolvi pitäisi enemmän vanhemmasta tyylistä, sillä monet saattaisivat vieraksua uusia tiloja. Tuttuhan on yleensä turvallista.

Vielä eräs seikka, jota asiasta päättävien tulisi harkita, on Luupin sisäpuolen uudistaminen, eikä keskittyä vain ulkokuoreen. Tuntuu vähän siltä, että uudella rakennuksella yritetään hakea helppoa ratkaisua, ikään kuin lahjoisi pikkulasta uudella lelulla tai karkeilla. Pidemmän päälle, kaikki uusikin vanhentuu, ja siksi olisi parasta vain entisöidä vanha rakennus, keskittyä sen historiallisuuden esilletuomiseen ja panostaa sen sisältöön: erilaisia näyttelyitä, enemmän vetoamista asiakkaisiin ja uudenlaista ideointia markkinointipuolella. Vaikuttaa siltä, että päätöksenteon remmeihin ollaan päästämässä yli-innokkasta, nuorempaa kaartia, jotka uhkuvat moderneja menetelmiä ja “uuttauuttauutta!”-asennetta. Kaikki pitäisi olla niin interaktiivista ja täynnä vain sitä uusinta teknologiaa, että jos Luupistakin tehtäisiin sellainen niin osaisikohan peruspulliainen edes vierailla museossa?

Heidi Puputti

Englantilaisen filologian opiskelija

Teksti on syntynyt opintoihin kuuluvalla suomen kielen ja viestinnän kurssilla

JAA

1 KOMMENTTI

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.