Ujot ja introvertit ekstroverttejä suosivassa yhteiskunnassa

0
Kuvaaja: Sam Lavy

Miksi toiset meistä näyttävät janoavan uusia tilanteita ja ihmissuhteita ja saavan niistä energiaa, kun taas samassa tilanteessa toiset näyttävät ahdistuvan ja ikään kuin vetäytyvän kuoreensa? Me ihmiset eroamme toisistamme synnynnäisiltä piirteiltämme ja ominaisuuksiltamme. Kuitenkin nyky-yhteiskuntamme näyttäisi suosivan tietyntyylisiä ihmisiä.

 

Ville-Juhani Ilmarisen tekemän väitöstutkimuksen mukaan ekstroversion ja vertaissuosion välillä on löydetty yhteys suomalaisilla alakouluikäisillä ja aikuisilla (Ilmarinen, 2018). Temperamenttia koskevassa keskustelussa esiin nousee usein kolme teemaa: ekstroversio, introversio ja ujous. Jos ekstroversio todella liitetään sosiaaliseen suosioon, voidaanko ajatella, että erilaiset temperamenttityylit asettavat ihmiset yhteiskunnassamme eriarvoiseen asemaan?

Ekstrovertit, introvertit ja ujot

Ekstroversio ja introversio ovat synnynnäisiä persoonallisuuden piirteitä, ja ne näkyvät käyttäytymisenä, jolla yksilö pyrkii tasapainottamaan sisäistä viritystilaansa (Keltikangas-Järvinen, 2019). Ekstrovertin sisäinen viritystila on matala, joten hän hakee aktiivisesti ärsykkeitä ulkomaailmasta; hän hakeutuu sinne, missä tapahtuu ja viihtyy ihmisjoukoissa. Introvertilla puolestaan viritystila on korkea, ja hän pyrkii tasapainoon rauhoittamalla ympäristönsä. Introversio ja ujous liitetään usein toisiinsa, vaikka kyseessä on kaksi eri piirrettä.

Ujoudella on nykypäivänä usein negatiivinen leima. Tutkimuksissa on todettu ujouden vaikuttavan opettajan antamaan arvioon kokeessa suoriutumisesta, työhaastattelun tulokseen ja jopa arvioon kognitiivisista taidoista. Ujon synnynnäinen fysiologia altistaa hänet salpautumaan ja toimimaan varautuneesti uudessa sosiaalisessa tilanteessa (Keltikangas-Järvinen, 2019). Jos ujolle ei anneta aikaa sopeutua tilanteeseen, hänen käyttäytymisensä voi antaa väärän kuvan hänen persoonallisuudestaan. Nykyaikana ihmiset joutuvat yhä useammin vuorovaikutustilanteisiin, joihin heillä ei ole ennakoitavia käyttäytymismalleja, jolloin ujouden kokemus korostuu.

Myös avoimet ja vaihtuvat oppimisympäristöt puhuttavat. Onkin syytä pohtia, suosiiko tällainen trendi tietyntyylisiä lapsia samalla, kun se asettaa toisia huonompaan asemaan. Keltikangas-Järvisen (2004) mukaan tietyntyylisten oppilaiden koetulokset ovat riippuvaisia siitä, järjestetäänkö koe tutussa luokassa oman pulpetin ääressä, vai paikassa, jonka he saavat tietää juuri ennen koetta. Ihmisen tarve luokitella toisia johtaa usein virheellisesti käsitykseen, jonka mukaan temperamenttipiirteet esiintyvät ainoastaan ääripäinä. Tämä on kuitenkin hyvin harvinaista.

Kulttuuri, ympäristö ja temperamentti

Keltikangas-Järvisen mukaan temperamentti asettaa ihmiset lähtökohtaisesti eriarvoiseen asemaan (Keltikangas-Järvinen, 2004). Se määrittää kaikissa elämän vaiheissa, sopeudutaanko uuteen helposti, vai viekö se aikaa. Temperamentin ja ympäristön yhteensopivuutta tarkastellessa huomataan, ettei temperamentti itsessään ole hyvä tai huono, vaan sen merkitys muotoutuu vasta suhteessa ympäristöön.  Jos temperamentti ja ympäristön odotukset vastaavat toisiaan, temperamenttia pidetään hyvänä ja oikeana. Tällainen yhteensopivuus tukee lapsen positiivista kehitystä ja mahdollistaa myöhemmin aikuisuudessa tehokkaan ja tilanteeseen sopivan käyttäytymisen. Vaikka temperamenttipiirteiden tausta on yksilön perimässä, ovat ne alttiita ympäristön vaikutuksille. Erityisesti varhaiset sosiaaliset kokemukset voivat muovata temperamenttipiirteiden ilmenemistä voimakkaasti.

Ympäristön lisäksi kulttuuri vaikuttaa oleellisesti temperamenttiin kohdistuviin odotuksiin ja arvostuksiin (Keltikangas-Järvinen, 2004). Esimerkiksi eri maiden kulttuureissa arvostetaan erilaisia temperamenttipiirteitä. Estoton, aktiivinen ja sosiaalisesti rohkea lapsi on amerikkalaisen kulttuurin ihanne, kun taas Kiinassa nämä piirteet tulkitaan sosiaaliseksi sopeutumattomuudeksi. Kiinalainen kulttuuri odottaa sosiaalista syrjäänvetäytyvyyttä, sillä se kertoo muiden huomioonottamisesta ja tilan antamisesta.

Lopuksi

Keltikangas-Järvisen (2004) mukaan jokaisen ihmisen oma ihmiskuva ohjaa toimintaa ja vaikuttaa muun muassa siihen, millaisia hän ajattelee ihmisten olevan. Pidämme normaaleina niitä, jotka toimivat oman ihmiskuvamme mukaan ja hyvinä niitä, jotka toteuttavat ihmiskuvamme ihanteita. On tärkeää herättää ihmisiä ajattelemaan ja ymmärtämään erityylisiä ihmisiä. Jo pelkkä tietoisuuden lisääminen lisää ymmärrystä ja muuttaa positiivisesti suhtautumista toisiin, kenties hyvin erilaisilla piirteillä varustettuihin ihmisiin (Keltikangas-Järvinen, 2004).

Kasvattajien oman käytöksen suhteuttaminen lapsen yksilöllistä kasvua tukevaksi voi tuntua haastavalta tehtävältä. Lohduttavana tietona on kuitenkin, että jo pelkkä tietoisuus lapsen temperamentista auttaa tukemaan lapsen kehitystä myönteisellä tavalla. Erilaisuus on välttämätöntä. Kun se ymmärretään, ei enää pidetä aiheellisena keskustelua erilaisuuden suvaitsemisesta (Keltikangas-Järvinen, 2019).

 

Lähteet:

Ilmarinen, V.-J. (2018). When and why is “extraversion” associated with popularity. Väitöskirja. Lääketieteellinen tiedekunta. Helsingin yliopisto. Haettu 17.1.2019 osoitteesta: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/235192/WHENANDW.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Keltikangas-Järvinen, L. (2019). Ujot ja introvertit. Helsinki: WSOY.

Keltikangas-Järvinen, L. (2004). Temperamentti: Ihmisen yksilöllisyys. Helsinki: WSOY.

 

Maiju Kangas, Anna Korkiakoski, Aura Nurkkala, Anni Stöckell & Laura Viinikka

 

Kirjoittajat ovat kasvatustieteen opiskelijoita suomen kielen ja viestinnän kurssilla.

JAA