Suuremmat ryhmät – kasvava huoli

0

Varhaiskasvatuslakia on uudistettu viime aikoina useasti. Lakimuutoksilla pyritään uudistamaan ja kehittämään tasokasta varhaiskasvatusta. Suomalaisen varhaiskasvatuksen kehittämistoimintaan on liittynyt viime vuosina jännitteitä valtion taloudellisen tilanteen sekä julkisten menojen säästötarpeiden takia. Päiväkodin lasten määrää suhteessa työntekijöihin on nostettu. Tämä on herättänyt paljon keskustelua, sillä se lisää huomattavasti kuormitusta työntekijöille sekä ahdistusta lapsille. Liisa Keltikangas-Järvinen on tuonut esille Pienen lapsen sosiaalisuus -teoksessaan (2012) suurten ryhmäkokojen vaikutuksen lapsen fyysiseen hyvinvointiin. On tärkeää seurata ja huolehtia talouden hyvinvoinnista, mutta yksilön ja erityisesti lapsen hyvinvointia ei tulisi unohtaa.

Vuonna 2016 voimaan tullut muutos lasten suhdeluvun nostamisesta antoi päiväkodeille mahdollisuuden kasvattaa ryhmäkokoja. Kun yli kolmevuotiaiden ryhmässä sai aiemmin olla seitsemän lasta yhtä aikuista kohden, uudistuksen myötä lapsia saa olla kahdeksan. Myös aiemmin on ollut mahdollista poiketa suhdeluvusta lyhytaikaisesti ja tilapäisesti.

Vuosien 2015 ja 2016 varhaiskasvatuksen lainsäädännön muutosten vaikutuksia on tutkittu. Anna-Maija Puroila ja Susanna Kinnunen tutkivat tätä VakaVai-hankkeessaan, jonka he toteuttivat Valtioneuvoston toimeksiantona. VakaVai-hankkeen tulosten mukaan ryhmän enimmäiskoko ylittyi jopa päivittäin. Kun yhtä työntekijää kohden on yli viisitoista lasta hoidettavana, niin lasten kokonaisvaltaisesta turvallisuudesta huolehtiminen heikentyy merkittävästi ja työstä tulee entistä kuormittavampaa.

Levottomuus, melun aiheuttama stressi ja kiusaamistilanteet nousivat esille kysyttäessä päiväkodin työntekijöiden mielipidettä suhdeluvun nostamisen vaikutuksista. Stressi näkyy päiväkodissa niin lapsissa kuin aikuisissakin. Kun stressin taso nousee korkealle, elimistö alkaa tuottamaan kortisoli-nimistä stressihormonia. Keltikangas-Järvisen mukaan liian suuri ryhmäkoko lisää lapsen stressiä niin, että hoitopäivä suuressa ryhmässä saa lapsen kortisolitason jopa niin korkeaksi, ettei se ehdi tasaantua edes kokonaisen yön aikana.

Aiemmin mainitussa hankkeessa suhdeluvun nostaminen ilmeni suurimpana negatiivisena vaikutuksena lasten yksilöllisten kohtaamisten heikentymisestä. Erityistä tukea tarvitsevat, syrjäänvetäytyvät ja kaikkein pienimmät lapset kärsivät suuresta ryhmäkoosta eniten. Pienemmässä varhaiskasvatusryhmässä on mahdollista ennaltaehkäistä tulevaisuuden ongelmia, koska työntekijän on helpompi havainnoida ja keskittyä yksittäiseen lapseen. Näissä lapsiryhmissä korostuu laadukkaan varhaiskasvatuksen tärkeys, joten on tärkeää panostaa turvalliseen ja kannustavaan kasvuympäristöön.

Vaikka varhaiskasvatuslakia on muokattu viime aikoina useaan otteeseen, siitä löytyy vielä kehitettävää. Opetusalan Ammattijärjestön mukaan ryhmäkokoihin vaikuttavat säännökset on korjattava niin, että lapsille saadaan sopivan kokoiset ja kehitystason mukaiset ryhmät, jotka turvaavat laadukkaan varhaiskasvatuksen vaatimukset. Tämä toteutetaan pedagogisen varhaiskasvatuksen käsitteen ja sen reunaehtojen toteutumisen selkeämmällä määrittelyllä. Uusien lakimuutosten vaikutuksia varhaiskasvatukseen tulisi tutkia yhä enemmän, sillä siitä saadaan apua päätöksentekoon ja uusien lakien säätämiseen, jolla voidaan taata laadukas varhaiskasvatus.

 

Matleena Muurikainen, Inka Mäkinen, Minna Oikarinen, Erika Paananen ja Anna Pönkkö

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.