Suomi toisena kielenä -oppilaiden huomioiminen opetuksessa

2

Yksi perusopetuksen tehtävistä on varmistaa, että jokainen oppilas saa tasavertaista opetusta taustoistaan huolimatta. Ilmiö, jota tutkimme, mahdollistaa sen, että myös oppilaat, joiden äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame, saavat yhtäläiset mahdollisuudet oppimiseen. Tarkastelemme suomi toisena kielenä eli S2-oppilaiden opetusta eriyttämisen näkökulmasta. Kuinka se näkyy esimerkiksi tunneilla järjestetyissä yksilöratkaisuissa sekä erillisenä suomi toisena kielenä ja kirjallisuus oppimääränä.  

 

Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärä

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan suomea toisena kielenään puhuville voidaan opettaa suomen kieltä siihen tarkoitetun oppimäärän mukaisesti. Tämä oppimäärä korvaa opetussuunnitelmassa määritellyn äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen joko kokonaan tai osittain. Oppilas voi opiskella suomi toisena kielenä oppimäärää, jos hänen äidinkielensä on jokin muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Jokaisen oppilaan tarve suomi toisena kielenä- opetukseen kartoitetaan oppilasta opettavien opettajien kesken. Oppilaan huoltaja tekee päätökset oppimääriä koskevista valinnoista.

Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärään erityisiä tehtäviä ovat muun muassa oppilaan monikielisyyden, monilukutaidon ja kulttuurisen identiteetin kehittymisen tukeminen. Opetuksen tavoitteena on, että oppilas osaa tuottaa ja ymmärtää suomenkielisiä tekstejä jokapäiväisessä elämässä. On tärkeää, että oppilas tuntee kuuluvansa joukkoon, vaikka opiskeleekin eri oppimäärän mukaisesti. Oppimisympäristöjen tulee olla monipuolisia ja oppilaan kielitaitoa tukevia. Oppimistavoitteet määräytyvät vuosiluokittain, kuten äidinkieli ja kirjallisuus -oppimäärässäkin.

Kielitietoinen opetus

Kielitietoisessa opetuksessa opettaja miettii opetettavan aineensa kieltä ja sille ominaisia piirteitä sekä suomea toisena kielenään puhuvien, että suomea äidinkielenään puhuvien oppilaiden kannalta. On tärkeää huomata, ettei suomea opita kokonaan S2-oppimäärän tunneilla, vaan varsinainen- ja ainekohtaisten sanojen oppiminen tapahtuu paljolti muilla tunneilla. Opettajan on hyvä miettiä, miten avata opetettavalle aineelle tyypillisiä käsitteitä. Hänen on myös hyvä pohtia, mikä osa aihealueesta on keskeistä ja välttämätöntä ydinsisältöä, mitkä hyödyllistä tietää ja mitkä ovat vähemmän keskeisiä asioita. Oppilaita hyödyttävät esimerkiksi näkyvillä olevat käsitteet ja niiden selitykset, sekä opetuksessa hyödynnettävät useat oppimisen kanavat. Käsitteet voivat olla näkyvillä visuaalisesti ja samalla ne käydään läpi myös suullisesti. Lisäksi tehtäviin voidaan laittaa avuksi sanalistoja tai apukysymyksiä.

On tärkeää, että S2-oppilas ei tunne itseään luokasta eristetyksi. Suomen kielen opetus ei ole pelkkää kieltä, vaan myös kulttuuria. Jotta S2-oppilaat voisivat tuntea olonsa osalliseksi, voidaan opetuksessa käyttää heidän kulttuuriaan. Esimerkiksi ryhmissä voidaan vertailla perheiden eri ruokailutottumuksia ja käsittelyn kautta normalisoida kulttuurieroja. Yhdessä työskenteleminen ja erilaisuuksien vaaliminen toimii ikään kuin tukiverkostona S2-oppilaille sekä antaa vuorovaikutuksen kautta tehokkaan tavan oppia kieltä. Tämä voidaan nähdä myös perinteistä opetusta parempana metodina, koska S2-oppilailla voi olla vaikeuksia käynnistää ajatusprosessejansa vuorovaikutuksettomassa opetuksessa.

Suomea toisena kielenään puhuvien oppilaiden arviointi

Arvioinnin tulee aina olla sekä läpinäkyvää että jatkuvaa aivan kuten muidenkin oppilaiden kohdalla. S2-oppilasta arvioidessa täytyy menetelmiä ja tavoitteita miettiä yksilöllisesti sekä huomioida arvioinnin tasapuolisuutta niin, että koesuorituksesta tulee sama arvosana riippumatta siitä, kuka kokeen arvioi. Sitäkin tärkeämpää arvioinnissa kuitenkin on validiteetti eli arvioinnin kohdistuminen opetettuun, tavoitteen mukaisiin asioihin. Opetetaan niitä asioita, mitä arvioidaan ja arvioidaan, mitä opetetaan. Arvioinnissa tärkeää on keskittyä yksittäisen opetetun asian arviointiin, jolloin tehtävät voivat mukailla niitä tehtäviä, joiden avulla asia on opeteltu. Arvioitava kohde täytyy tehdä selväksi myös arvioitavalle, jotta oppija voi panostaa asian opetteluun. Arvioinnin tarkoitus on olla oppimista tukevaa, joka mahdollistaa oppilaan tunnistamaan oman kielitaitonsa ja osaamisensa edistymistä sekä huomioimaan vahvuuksiaan ja kehittymisen kohteita. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan suomi toisena kielenä -oppilaiden arvioinnissa tulee huomioida oppilaan tausta, suomen tai ruotsin kielitaidon edistyminen sekä käyttää monipuolisia ja joustavia arviointimenetelmiä. Esimerkkejä eriyttävistä arviointimenetelmistä ovat pidennetty koeaika, suullinen koe, kokeen jakaminen pieniin osiin tai visuaalinen koe. Suomen kielen osaaminen määritetään suomi toisena kielenä -oppimäärässä, joten muiden aineiden arvioinnissa on tärkeää kiinnittää huomiota, että arvioidaan vain kyseisen aineen substanssiosaamista ja tällöin voidaan käyttää myös tulkkipalveluita tai kääntää tehtävät oppilaan omalle äidinkielelle. Oppilaille, joiden äidinkieli on muu kuin suomi tai ruotsi, voidaan käyttää sanallista arviointia koko perusopetuksen ajan lukuun ottamatta päättöarviointia.

Mielestämme suomea toisena kielenään puhuvien oppilaiden huomioiminen opetuksessa on tärkeää ja ajankohtaista, sillä kulttuurien moninaisuus näkyy tänä päivänä lähes jokaisessa maamme koulussa. Luokanopettajan tulisi olla tietoinen suomea toisena kielenään puhuvien oppilaiden opetus- ja arviointimenetelmistä, sekä perehtyä oppilaiden yksilöllisiin oppimis- ja kasvatustaustoihin opetuksen alkaessa. Yhteistyö S2–oppimäärän opettajan kanssa mahdollistaa oppilaan tukemisen kaikilla oppitunneilla. On oppilaan edun mukaista, että niin opetus kuin arviointikin on läpinäkyvää ja ymmärrettävää sekä oppilaalle, huoltajalle kuin opettajan kollegoille. Toivomme, että tämä tietoisku lyhykäisyydessään auttaa ymmärtämään suomea toisena kielenään puhuvien oppilaiden opetuksen eriyttämisen ja eheyttämisen tärkeyttä.

Tekstin kirjoittajina Oulun yliopiston luokanopettajaopiskelijat Hakola Juuso, Honkimaa Noora, Hyväri Laura, Kaarlenkaski Jonna ja Stara Alvar

Teksti on syntynyt kieli- ja viestintäkoulutuksen suomen kielen ja viestinnän kurssilla.

2 KOMMENTTIA

  1. Meinaako nuo, jotta opettajien on oltava ”yli-ihmisiä” voidakseen harjoittaa ammattiaan. Huonolla suomenkielen osaamisella kouuttudutaan vain työttömyyskortistoon.

  2. Nythän suomenkieli on jo jäänyt toiseksi monessa asiassa. Englanti on jo pääkieli kauppatarvikkeissa, rakenusten ja tapahtumien nimissä. Kohta pelkällä suomenkielellä ei Suomessa pärjää.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.