Sukupuoliroolit jumissa vuonna 2020

0

Oletko koskaan ajatellut, kuinka tasa-arvoisesti haluat oman lapsesi kasvattaa? Pidätkö perinteisiä sukupuolirooleja arvossa vai haluatko, että lastasi kohdellaan samalla tavalla sukupuolesta riippumatta? Luulisi, että vuonna 2020 vanhahtavia sukupuoleen liittyviä rooleja ei olisi olemassakaan. Valitettavasti kuitenkaan näin ei ole: vaikka tasa-arvoa ja yhdenmukaisuutta arvostetaan koko ajan vain enemmän, työtä sen parissa on vielä paljon tehtävänä. Kannisen mukaan etenkin kouluilla ja kodilla on suuri vaikutus siihen, millaiset sukupuoliroolit lapsi omaksuu. Yksilöä rajoittavat sukupuoliroolit haluttaisiin poistaa, mutta niitä ylläpidetään kuitenkin huomaamatta edelleen. Esimerkiksi pojille saatetaan ostaa sinisiä ja tytöille vaaleanpunaisia vaatteita – pelkästään oletetun sukupuolen perusteella.  

Voisi ajatella, että edes koulut olisivat paikkoja, jossa lapsia kohdeltaisiin tasavertaisesti näiden sukupuolesta piittaamatta. Näin ei kuitenkaan aina ole. Opetusalan ammattijärjestöNiemi ja Sarras kertovat kirjassaan Erilaisuuden valot ja varjot: Eettinen kasvatus koulussa (2007), että monet opettajat tunnistavat sukupuolittuneet käytännöt kouluissa. Opettajat saattavat esimerkiksi huomauttaa puhumisesta tytöille useammin kuin pojille, antaa herkemmin pojille tunnustusta älykkyydestä ja fiksuudesta sekä arvioida poikien opintosuorituksia helläkätisemmin kuin tyttöjen suorituksiaOpettajat eivät kuitenkaan halua myöntää näiden toimintamallien olemassaoloa omalta kohdaltaan. 

Kesäkuussa 2018 julkaistun tasa-arvobarometrin mukaan jopa kolmannes suomalaisista opiskelijoista ja koululaisista oli sitä mieltä, että oppilaitoksen oppimateriaaleissa esiintyy oletuksia siitä, että tyttöjen ja poikien pitää olla tietynlaisia. Etenkin tämä on asia, johon kaivattaisiin kipeästi muutosta. Oppikirjat ja –materiaalit ovat koulussa jatkuvassa käytössä. Ne, jos jotkut opettavat oppilaille asioita siitä, kuinka asioiden “kuuluisi” ollaJos oppikirjoissa toistuvat aina samankaltaiset roolit ja mallit, osoittavat ne huomaamatta sitä, mikä on niin sanotusti normaalia ja mikä ei. 

Kuinka tasa-arvon toteutumista voitaisiin edistää  ja kitkeä  yksilöä rajoittavat sukupuoliroolit minimiin kouluissa? Olisiko se edes mahdollista?  

 

Teksti on syntynyt suomen kielen viestinnän kurssilla osana kasvatustieteiden opintoja. 

Iida Jokivirta, Siiri Karén ja Jonna Takamaa 

JAA