Seksikkäät sähköautot valmistuvat lapsityövoimalla

0

Vuonna 1885 Leopold II sai Kongon vapaavaltion henkilökohtaiseksi omaisuudekseen. Motiivit olivat taloudelliset. Erityisesti luonnonrikkaassa Kongossa Leopoldia kiinnosti luonnonkumi, jota uusi kumiteollisuus tarvitsi. Länsimaiden autot tarvitsivat pyöriä alleen. Seurauksena oli suurin siirtomaa-ajan skandaali, kun tiedot kongolaisten epäinhimillisistä olosuhteista ja julmasta terrorista tavoitti Euroopan.

Autoteollisuuden uudessa vallankumouksessa, siirtymässä sähköautoihin, katse kääntyy jälleen Kongoon. Sähköautoissa käytetyt litiumioniakut sisältävät pääasiassa kobolttia, litiumia ja nikkeliä. Yli 60 prosenttia koboltista kaivetaan Kongossa.

Amnesty Internationalin suorittaman tutkimuksen mukaan suurten yritysten, kuten Samsungin ja Applen, litiumioniakkujen koboltti saadaan kehitysmaista lapsityövoimalla ja ihmisoikeuksia polkemalla, eivätkä suuret yritykset ole tehneet riittäviä toimenpiteitä asian ratkaisemiseksi.
Oulun yliopiston soveltavan kemian professori Ulla Lassi kertoo litiumin tarpeen kaksin- tai kolminkertaistuvan lähivuosien aikana, kun taas NEF arvioi koboltin tarpeen 47-kertaistuvan vuoteen 2030 mennessä.

Litiumioniakkujen tarpeen kasvu voi lisätä lapsityövoiman käyttöä entisestään ja mikäli suurin osa akkuihin tarvittavasta litiumista ja koboltista tulee kehitysmaista, voi asiaan vaikuttaminen olla haastavaa. Uusien kaivosten avaaminen on kallista, ja eettisesti louhitut materiaalit ovat luonnollisesti kalliimpia, kuin ihmisoikeuksia polkemalla louhitut.

Koboltin kaivuu yhdistetään lapsityövoimaan, korruptioon ja aseellisiin ryhmiin. Koboltti on myös myrkyllinen aine, eivätkä ihmisoikeuksia laiminlyövät kaivokset välitä työntekijöiden turvallisuudesta. Kaiken lisäksi koboltin louhinta on yksi suurimmista ympäristöriskeistä kehitysmaissa.

Mikä siis neuvoksi? Mitä voidaan tehdä tilanteen ratkaisemiseksi? Koboltin louhintaa kehitysmaissa tulisi valvoa tiukemmin ja yrityksiä voitaisiin painostaa parantamaan olosuhteita tuotantoketjun alkupäässä. Koboltin kierrätys voisi myös ratkaista ongelman, mutta se on hankalaa, eikä uusia akkuja voida valmistaa kierrätetystä koboltista.

Onneksi koboltin määrää litiumioniakuissa vähennetään jatkuvasti, ja uusia vaihtoehtoja etsitään uupumatta. Kierrättämisen ja louhimisen aiheuttamat ongelmat ratkeaisivat, jos koboltti voitaisiin korvata litiumioniakuissa jollakin muulla aineella. Koboltin louhimisen tarvetta voitaisiin vähentää huuhtomalla kobolttia merestä. Esimerkiksi Meksikonlahdella sijaitsevia vanhoja öljynporauslauttoja voitaisiin käyttää koboltin keräämiseen merivedestä hyödyntämällä samaa teknologiaa kuin uraanin huuhtomisessa.

Ratkaisuihin on nyt vain tartuttava!

Ympäristötekniikan opiskelijat Sanni Ahlqvist, Samuli Heikkilä, Elle Niemistö ja Johannes Virtanen. Teksti on syntynyt suomen kielen ja viestinnän kurssilla.

JAA