Positiivinen pedagogiikka varhaiskasvatuksen keskiöön

0
Se runsastuu, mihin keskitymme.

On helpompi rakentaa vahvoja lapsia, kuin korjata rikkinäisiä aikuisia

-Frederick Douglass

 

Opetushallituksen julkaisema Varhaiskasvatusuunnitelman perusteet (2016) korostaa lapsen sensitiivistä kohtaamista ja myönteistä kokemusta kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta. Tämä vahvistaa lapsen osallisuutta.  Mutta mitä on hyvän huomaaminen varhaiskasvatuksessa ja vahvuuskeskeinen ilmapiiri käytännössä ja mihin sitä tarvitaan?

Mitä positiivinen pedagogiikka on ja mitä on hyvän huomaaminen?

Leskisenoja toteaa kirjassaan Positiivinen pedagogiikka varhaiskasvatuksessa (2019) positiivisen  pedagogiikan tarkoittavan vahvuuksiin keskittymistä, onnistumisten huomaamista, myönteisten tunteiden vahvistamista, läsnäoloa, oppimisen iloa ja yhteistä hassuttelua. Ongelmiin ei tule jumiutua, kaikkea voidaan harjoitella ja kaikessa voidaan mennä eteenpäin. Positiivinen pedagogiikka on hyvän huomaamista, tapa puhua lapselle ja tapa olla läsnä. Se on kaikkea sitä, millä lapsen itsetuntoa voidaan vahvistaa ja etsiä sitä, mikä kutakin lasta kantaa.

Miksi vahvuudet on hyvä tunnistaa?

Uusitalo-Malmivaara ja Vuorinen toteavat teoksessaan Huomaa hyvä -vahvuusvariksen bongausopas (2017), että vahvuuksien tunnistaminen kasvattaa lapsen itsetuntoa, lisää uskoa omiin mahdollisuuksiin ja lujittaa myönteistä käsitystä itsestä. Aikuisen lämmin ja vahvistava tunneyhteys lapseen korostuu etenkin silloin, kun lapsella on erityisiä haasteita. Merkityksellinen toisten antama palaute ja suhtautuminen muokkaavat syvästi yksilön itseymmärrystä. Hyvää on tietoisesti nostettava esiin, koska paha pitää kyllä huolen itsestään.

 

Tekstin kirjoittajina ovat Anu Leinonen, Sanna Lehto, Riikka Leppänen ja Noora Kostamo.

Kirjoittajat opiskelevat varhaiskasvatusta Oulun yliopistossa ja tämä verkkoteksti on syntynyt osana viestinnän kurssia.

 

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.