Paskaduunia vai viestintätaitoja kehittävää erinomaista työtä?

0

”Sinut on valittu töihin McDonald’siin”, ilmoitti naisääni puhelimessa. Elettiin tämän vuoden toukokuuta ja noin kahdenkymmenen työhakemuksen ja parin työhaastattelun jälkeen minua viimein onnisti. Ensimmäinen asia, jonka huomasin työpaikasta kertoessani, oli kuitenkin ihmisten pääosin negatiivinen asenne: ”Eihän toi nyt mitään huippuduunii ole, mutta koita pärjäillä”. Mistä tällainen asenne pikaruokaravintoloiden työtehtäviä kohtaan sitten johtuu? Ja ennen kaikkea, mikä on totuus?

Minulle työ on antanut ihan valtavasti. Ilman muuta nyt puhutaan hyvin subjektiivisesta näkökulmasta, mutta kuitenkin juuri 19 vuotta täyttäneen ja lukiotaustaisen nuoren naisen näkökulmasta. Meitähän työmarkkinoilla riittää. Yksi syy laajalti vallitseviin ennakkoluuloihin voi olla epätietoisuus: työtehtävät ovat monille tuntemattomat ja palkan on kuultu olevan pieni.

Työ McDonald’silla on mitä parasta harjoitusta työelämä- ja viestintätaitojen kehityksen kannalta. Kollegoita on paljon, ryhmäkoko työpaikalla vaihtelee ja paineen alla työskentely sekä kiire tuovat mukaan oman haastavuutensa. Kollegat eivät ole työn ainoa sosiaalinen kontakti, vaan asiakaspalvelutyön mukaisesti viestintätilanteita luodaan ennen kaikkea asiakkaiden kanssa. Työ on sosiaalisuuden multihuipentuma, ja ilman ulkoisia sekä sisäisiä viestintätaitoja siinä ei etene edes taukohuoneeseen asti. Kaiken kaikkiaan juuri tässä piilee työn hienous: kuinka monessa muussa työssä voit samanaikaisesti tuntea olevasi niin ruokailukäyttäytymisessä opastava lastentarhaopettaja kuin yömyöhään konflikteja ratkaiseva parisuhdeterapeutti? Itsensä haastaminen sosiaalisissa tilanteissa on työssä jatkuvasti läsnä: aina voi tehdä asiat paremmin. Lisäksi palautetta annetaan usein ja rakentavasti; omaa kehittymistä on helppo seurata.

Kaikille tällainen työ ei luonnollisesti sovi, sillä se vaatii tietynlaisia ominaisuuksia ja asiakaspalveluhenkisyyttä. Tämä toteama pätee kuitenkin kaikkiin muihinkin töihin: minusta ei tule autokorjaajaa, koska en vain yksinkertaisesti näe soveltuvani siihen työhön. Erilaisia viestintätaitoja kuitenkin tarvitaan kaikenlaisissa työtehtävissä, sillä ei ole olemassakaan työpaikkaa tai opintopolkua, jossa viestintätaidot olisivat täysin turhia. Jopa yksinäiseltä kuulostavassa tutkijatyössä informaatiota kerätään viestinnän kautta.

Ennakkoluulot kyseistä yritystä kohtaan sekä työpaikkana että elintarvikeyrityksenä yleensäkin ovat edelleen monilla kovat. Tunnen, että tehtävänäni on korjata suurimpia väärinkäsityksiä ja huomaan tarttuvani niihin aika kiivaasti. On sivistymätöntä ja ajattelematonta luokitella työtehtäviä huonoihin ja parempiin hommiin etenkin silloin, jos minkäänlaista kokemusta kyseisen alan töistä ei ole. Sitä paitsi joskus oman mukavuusalueensa ulkopuolelle meneminen voi tehdä ihmeitä omalle osaamiselle.

Pinja Piekkari

Kirjoittaja on juuri yliopisto-opintonsa aloittanut 19-vuotias opiskelija.

Teksti on syntynyt suomen kielen ja viestinnän kurssilla.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.