Opettajan ja oppilaan positiivinen vuorovaikutussuhde

0

”Kasvatus tulee ymmärtää inhimillisenä suhteena, jossa ammatilliset roolit jätetään huomiotta.” 

Herman Nohl

Opettajan ja oppilaan välinen vuorovaikutussuhde on koulun kasvatuksen toteuttamisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Tässä kirjoitelmassa käsittelemme pedagogista suhdetta ja sen eri kokonaisuuksia oppilaan näkökulmasta käyttäen apuna Siljanderin teosta Systemaattinen johdatus kasvatustieteeseen (2014) sekä Bakerin, Grantin ja Morlockin tutkimusta The Teacher Student Relationship As a Developmental Context for Children With Internalizing or Externalizing Behavior Problems (2008). Lisäksi hyödynnämme steinerpedagogiikan periaatteita ja omaa pohdintaamme. Siljander (2014) kertoo, että ”pedagogisen suhteen sukulaiskäsitteitä ovat pedagoginen interaktio ja kasvatussuhde”. Koemme tämän vuorovaikutussuhteen olevan tärkeää etenkin alakoulussa oppilaiden yksilöllisen kehittymisen kannalta. Siljander (2014, s. 71) nostaa esiin Nohlin sosiaalipedagogisissa kirjoituksissa mainitun ajatuksen siitä, että opettajan ja oppilaan vuorovaikutussuhde tulisi ymmärtää inhimillisenä suhteena, jossa ammatilliset roolit jätetään huomiotta.

Positiivinen vuorovaikutussuhde – mitä se on?

Useat tutkimukset ovat osoittaneet hyvän opettaja–oppilas-suhteen tukevan oppilaiden saavutuksia. Baker, Grant ja Morlock (2008) esittävät tutkimuksessaan, että positiivisella vuorovaikutussuhteella on yhteys oppilaan motivaatioon ja akateemisiin saavutuksiin. Lisäksi koulun arkeen sopeutuminen on helpompaa. Positiivinen vuorovaikutussuhde tarjoaa oppilaalle emotionaalisen turvallisuudentunteen, joka on edellytys oppimiselle ja koulunkäynnissä tarvittavien taitojen, kuten itsesäätelyn, kehittymiselle (Baker ym., 2008, s. 4–6). Jotta vuorovaikutussuhde olisi positiivista, opettajan tulisi perustaa kasvatus oletukseen, että kasvatettava on sivistyskykyinen, kasvatettavissa ja eräällä tavalla enemmän kuin mitä hän todellisuudessa on (Siljander, 2014, s. 73). Oppilas voi näin pyrkiä parhaaseen suoritukseensa, mikä olisi eduksi oppilaalle. Positiivista vuorovaikutussuhdetta edistää myös oppilaantuntemus ja lapsilähtöisyys.

Oppilaantuntemus ja lapsilähtöisyys kasvatuksen ytimenä

Oppilaantuntemuksen merkitys on suuri nykyisessä koulumaailmassa, jossa luokkakoot voivat kasvaa suuriksi ja aikuisten määrä suhteessa oppilaisiin on vähäinen. Opettajan tulisi positiivisen pedagogiikan nimissä tuntea jokaisen oppilaan tausta ja lähtökohdat, jotta lapsilähtöistä pedagogiikkaa voisi parhaalla tavalla toteuttaa. Siljander (2014, s. 73) tuo esille, että kasvattajan ja kasvatettavan välisen vuorovaikutussuhteen tulisi olla minäsinä-suhde, eikä ainoastaan ammatillinen tai objektien ja subjektien välinen suhde. Tämä on avain positiivisen vuorovaikutussuhteen rakentamiselle. Lapsilähtöisyys korostuu siinä, että opetuksen ja kasvatuksen tulee olla ensisijaisesti lapsen kehittymisen kannalta tärkeintä, eikä esimerkiksi lasten kasvattamista johonkin tiettyyn yhteiskuntapoliittiseen intressiin.

Paalasmaan (2013) mukaan romanttisessa lapsikeskeisyydessä korostuu lapsen oikeus luonnollisiin mielipiteisiin ja kiinnostuksen kohteisiin. Steinerpedagogiikan mukaisesti Paalasmaa (2013) listaa lapsilähtöisyyden painotuksiksi esimerkiksi lapsuuden ja luonnon kunnioittamisen, aktiivisuuden ja toiminnallisuuden ja oppimisympäristön uudelleen tulkinnan. Paalasmaa (2013) pitää tärkeänä myös ymmärrystä. Hän kirjoittaa, että lapsilähtöisyyden tarkoituksena on rakentaa aktivoiva opetus sekä lapsen oikeanlainen ymmärtäminen. Hän lisää, että lapsilähtöisyys ei tarkoita lapsen omaan varaan jättämistä tai lapsijohtoisuutta. Tähän liittyen Litt kirjoittaa 1960 ilmestyneessä teoksessaan Fuhren oder Wachsenlassen, että kasvatus toteutuu parhaiten vain silloin, kun sen perimmäisenä tarkoituksena on palvella kasvatettavaa hänestä itsestään lähtien (viitattu lähteessä Siljander, 2014, s. 73). Näitä asioita kunnioittamalla opettajan ja oppilaan positiivisen vuorovaikutussuhteen rakentaminen on mahdollista.

Parempi suhde kultaisten sääntöjen avulla?

Steinerin mukaan opettajan ammatissa on kultaisia sääntöjä, jotka edistävät niin kasvatusta kuin myös positiivisen vuorovaikutussuhteen luomista (viitattu lähteessä Paalasmaa, 2013). Kultaisia sääntöjä ovat esimerkiksi seuraavat: Opettajan tulee olla kaikessa aloitteellinen. Aloitteellisuutta tulee noudattaa esimerkiksi lapsilähtöisyyden kunnioittamisessa. Opettajan tulee olla aidosti kiinnostunut kaikesta, erityisesti siitä, mitä maailmassa tapahtuu ja mikä koskee opettamiaan oppilaita. Positiivisen suhteen luomisessa tulee siis muistaa kiinnostus lapsen vointiin, taustoihin ja asenteisiin. Näiden avulla opettajajohtoisesti voi luoda lapsen kanssa luottamussuhteen, joka on positiivinen ja edistää osaltaan oppimisprosessia. Steiner kertoo, että opettajan tulee olla jatkuvasti kiinnostunut lapsen asioista, pienistä ja suurista (viitattu lähteessä Paalasmaa, 2013).

Yksi Steinerin kultaisista säännöistä tuo ilmi, että opettajan tulee pyrkiä jatkuvasti totuuteen ja välttää epätosia olettamuksia. Tämä lisää osaltaan luottamussuhdetta lapsen kanssa. Yksi tärkeimmistä säännöistä, joka edistää positiivista suhdetta opettajan ja oppilaan välillä, kuuluu seuraavasti: ”Opettaja ei saa olla latistava eikä hapan. Opettaja ei saa vaikuttaa kuivakkaalta oppilaan seurassa, vaan tulee pyrkiä raikkaaseen tunnelmaan” (viitattu lähteessä Paalasmaa, 2013). Tärkeää on siis opettajan viestinnän tyyli, joka vaikuttaa merkittävästi oppimiskokemukseen ja vuorovaikutussuhteeseen.

Aleksi Raappana, Annika Syri, Elinamari Kaurala, Sampo Id, Simo Asiala

Kirjoittajat ovat luokanopettajaopiskelijoita.

 

Lähteet

Baker J. A., Grant, S. & Morlock, L. (2008). The Teacher-Student Relationship As a Developmental Context for Children With Internalizing or Externalizing Behavior Problems. School Psychology Quarterly 23 (1), 3–15. American Psychological Association. DOI: 10.1037/1045-3830.23.1.3

Paalasmaa, J. (2013). Ihmiskäsityksestä lapsi-, opettaja- ja vapauskäsityksiin. Steinerkasvatuksen nettiliite.  Haettu osoitteesta https://docplayer.fi/6027698-Ihmiskasityksesta-lapsi-opettaja-ja-vapauskasityksiin.html

Siljander, P. (2014). Systemaattinen johdatus kasvatustieteeseen. Tampere: Vastapaino.

JAA