Nice nice ei ois pariikymppii heittää?

2

Taitavuuteni viivyttelyssä alkaa tulla minulle pikkuhiljaa kalliiksi.

Julia Thurénin kirja Kaikki rahasta ja podcast Melkein kaikki rahasta. Merja Mähkän Instagram, hänen ja Unna Lehtipuun teos Sijoittajaksi 7 päivässä. Mimmit sijoittaa -podi ja Insta. Rahapodi. Taloudellinen mielenrauha -podcast. Lähes kahden vuoden opinnot kauppakorkeakoulussa. Kaikkien edellä mainittujen sisältämä tieto on imeytynyt päähäni. Tai no melkein kaikki tieto, jos nyt rehellisiä ollaan. Tässä vaiheessa minulla on siis hyvin vankka ymmärrys siitä, mitä on sijoittaminen, miten sitä harjoitetaan ja miksi sitä pitäisi tehdä.

Mutta ei. Silti en ole aloittanut varallisuuteni kartuttamista. Nyt olisi timanttinen ja aika aloittaa, sillä korona on aiheuttanut Hullut Päivät sijoittajille. Omistan jo arvo-osuustilinkin eli kaikki tähdet ovat paikallaan. Lisäksi asun saman katon alla ihmisen kanssa, joka on kiinnostunut sijoittamisesta ja puhuu aiheesta jopa ärsyttävyyteen asti.

Miksi en toimi kuten minun oikeasti kannattaisi? Tätä kysyn joka kerta itseltäni lykätessäni sijoittamisen aloittamista. Rationaalisia syitä kun löytyy roppakaupalla, alla niistä muutama.

Epävarmuus omasta eläkkeestä. Huoltosuhteen heikkeneminen ja jatkuva uutisointi syntyvyyden rankasta laskusta sekä epävarmalta tuntuva yhteiskunnallinen tilanne saa minut pohtimaan, löytyykö eläkerahastoista rahaa enää oman sukupolveni edustajille. Useat lähteet (esimerkiksi tämä) viestivät, että eläkemaksuja tulisi korottaa viimeistään 2050-luvulla, joidenkin lähteiden mukaan korotus tulisi tehdä jo nyt. Muun muassa nämä perustelut yhdistettynä työelämän pirstaloitumiseen minua ei juuri naurata. Hymykään ei oikein irtoa. Tulenko saamaan eläkettä ja jos kyllä, niin kuinka paljon? Miten elätän itseni viidenkymmenen vuoden päästä?

Työttömyys. Jos olisin tällä hetkellä  työelämässä, saattaisi minua odottaa vähintään lomautus, ellei jopa irtisanominen. Ikävät uutiset tuntuisivat vähän paremmilta, mikäli ei tarvitsisi stressata rahasta kaiken muun lisäksi. Koska tiedostan olevani huolestuvaa ja helposti stressaantuvaa tyyppiä, olisi taloudellisen puskurin kerryttäminen enemmän kuin perusteltu valinta.

Hyvän päivän varalle. Mitä jos tulevaisuudessa haluankin perustaa perheen tai lähteä maailmanympärysmatkalle?

Ikä. Tunnetusti paras päivä on tänään eli ei huomenna tai kuukauden päästä. Käytän tässä lähteenä Martin Paasin blogitekstiä, jonka päätelmät menevät seuraavanlaisesti: mitä nopeammin aloittaa, sitä vähemmän tarvitsee laittaa rahaa saman tuoton saavuttamiseksi. Ainakin todennäköisesti, mikäli ei tapahdu jotain kovin järisyttävää tai mullistavaa.

Ehkä minulla olisi heittää se parikymppiä joka kuukausi. Sillä pääsisin jo kohti elämänmittaista mielenrauhaa ja voisin unelmoida eläkkeelle pääsemisestä. Sitten joskus, jollei minusta tule oman elämäni Raili Hulkkosta.

Taru Nygård

Kirjoittaja on kauppatieteiden opiskelija. Teksti on syntynyt opintoihin kuuluvalla suomen kielen ja viestinnän kurssilla.

JAA

2 KOMMENTTIA

  1. Eläkkeelle kyllä pääset sitten joskus,mutta eläkettä et tule saamaan.Eläkesäätiön ukko sanoi jo joku vuosi sitten tilaisuudessa jossa myös poikani oli,että eläkkeet tulevat nykypolvilta häipymään,ja sanoi,että on kerättävä mahdollisimman paljon rahaa sukanvarteen,tai rahaksi muutettavaa omaisuutta.

    Sadat eläkemiljardit jotka ovat olemassa eläkelaitoksissa ovat Suomen valtion velkojen takuuna.Eläkkeitä sijoitellaan,ja pahimmassa tapauksessa kaikki menee,kuten Bensiinikauppiaisliitolla meni kaikki rahat ja huoltoasemayrittäjät joutuivat maksumiehiksi.

    Eläkevarannot tulevat myös hupenemaan,kun väestö vanhenee lähivuosina moninkertaisesti,ja suurtyöttömyyden aikana(työttömiä 600 000.ja luku kasvaa koko ajan) eläkkeiden maksajia ei ole.
    Vielä,kun liitytään eu,n liittovaltioon on sillä täysi määräysvalta eläkerahastoihin ja se on menoa se.