Montessori- ja Steinerpedagogiikka pähkinänkuoressa

2

Montessori- ja steinerpedagogiikka ovat laajalti tunnettuja, lapsilähtöistä oppimista suosivia pedagogisia menetelmiä. Näitä menetelmiä toteuttavat koulut ja oppimisympäristöt toimivat julkisesta koulujärjestelmästä erillisinä erityiskouluina, jotka perustavat opetuksen kuitenkin julkisten koulujen kanssa samaan opetussuunnitelmaan. 

Mitä ja missä? 

Suomesta löytyy useita Steiner-kouluja jokaiselta luokka-asteelta aina varhaiskasvatuksesta lukioon saakka. Montessoripedagogiikkaa on toteutettu Suomessa enimmäkseen varhaiskasvatuksessa ja leikkikouluissa. Suomalaisissa peruskouluissa Montessoripedagogiikka on aiemmin näkynyt lähinnä yksittäisten luokanopettajien toimesta, mutta syksyllä 2018 Helsinkiin avattiin Suomen ensimmäinen Montessori-koulu, joka tarjoaa perusopetusta täysin Montessoripedagogiikan menetelmiä käyttäen.   

Jarno Paalasmaan teoksessa Lapsesta käsin (2011) käsitellään laajasti molempia pedagogisia menetelmiä. Kumpikin pedagoginen menetelmä nojaa vahvasti kehityskausiajatteluun. Näkemyksissä on eroavaisuuksia, mutta ne kumpikin tähtäävät lapsen kehityksen tukemiseen tarjoamalla lapsille kehitysvaihettaan vastaavaa tekemistä. 

Steinerkoulun oppilaan elämää rytmittää kolmivaiheinen seitsenvuotisrytmi. Näkemys perustuu ajatukseen siitä, että lapsi kehittyy kasvaessaan tasolta toiselle ja jokaisella tasolla painotetaan erilaisia kehitystä tukevia sisältöjä. Lapsen kehityskulun kannalta tärkeinä opetuksen tasoina nähdään aistimista ja fysiologista kehitystä korostava taso (0-7 vuotta), luovaa ja tuntevaa ajattelua korostava taso (7-14 vuotta) ja lopulta kriittisen ja itsetietoisen ajattelun vaihe (14-21 vuotta). Kunkin kehityskauden aikana opetus mukailee ja korostaa kehityskauden kannalta tärkeiksi nähtyjä arvoja. Tämän nähdään tukevan lapsen tasapainoista kehitystä. 

Kehityskausista 

Montessoripedagogiikan kehityskaudet rakentuvat neljästä kuuden vuoden jaksosta. Näistä ensimmäistä pidetään kaikista tärkeimpänä; tällöin lapsen persoonallisuus kehittyy. Kehityskausien välillä ajatellaan tapahtuvan metamorfoosi eli kehityksen kautta tapahtuva uudelleensyntyminen.  

Montessori jakoi kehityskaudet edelleen herkkyyskausiin, joilla on omat erityiset kehitystehtävänsä. Näistä esimerkkejä ovat ensimmäisen kehityskauden aikana opittava kieli ja toisena kehityskautena herkkyys aktivoitua sosiaalisesti ja tutustua ikätovereihin. 

Kumpikin pedagoginen menetelmä nojaa vahvasti kehityskausiajatteluun. Näkemyksissä on eroavaisuuksia, mutta ne kumpikin tähtäävät lapsen kehityksen tukemiseen tarjoamalla lapsille kehitysvaihettaan vastaavaa tekemistä. Luonnollisesti kukaan ei voi määrittää yleisesti, millaista pedagogiikkaa harjoittavaan kouluun kannattaa lapsi sijoittaa. Jollekin suotuisa vaihtoehto voi olla tavallinen kunnallinen koulu, jossa mahdollisesti suositaan  useita pedagogisia menetelmiä, kun taas toinen voi hyötyä ”erityiskoulusta.” 

 

Henri Huuhka, Atte Jussila, Milla Korpela ja Anni Simuna

Oulun Yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta, taide- ja taitopainotteinen luokanopettajakoulutus Viesti ja vaikuta -kurssi 

JAA

2 KOMMENTTIA

  1. Rudol Steinerin perustamasta antroposofiasta pätkä:

    ”Antroposofinen ihmis- ja maailmankäsitys on antanut virikkeitä monille käytännön elämän alueille: antroposofinen lääketiede, elämänkaaritutkimus, steinerpedagogiikka (koulut ja päiväkodit), biodynaaminen viljely ja maanhoito, eurytmia, yhteiskunnalliset ajatukset, kehitysvammaisten hoito ja opetus (ns. hoitopedagogiikka) ja monia muita.”

    Voi sisältää äkkipäätä katsomalla hyvääkin, mutta on perustaltaan antikristillinen. Olisikohan sen takia niin suosittu?

  2. Kannattaa ehdottomasti perehtyä näiden pedagogioiden taustoihin ja filosofioihin, joihin em. pedagogiikat perustuvat. Sieltä löytyvät ne varsinaiset erot.