Mistä musikaalisuus johtuu?

0

Musikaalisuus on universaali erilaisten kykyjen kokonaisuus. Se tarjoaa perustan sille, että musiikin tekemiseen liittyvät taidot ovat mahdollisia. Mutta mistä musikaalisuus johtuu?

Suomalaisissa tutkimuksissa on selvinnyt tiettyjen geenien olevan yhteydessä musikaalisuuteen. Musikaalisuus on geneettisesti yhteydessä myös sosiaaliseen toimintaan ja kuulemisen kannalta välttämättömien osien kehitykseen kehossa. Eräissä pääsykokeissa käytetyssä tutkimusmenetelmässä on havaittu, että noin 40 prosenttia musikaalisuudesta on selitettävissä perimällä. Lisäksi noin neljä prosenttia ihmisistä kärsii amusiasta, eli sävelkorkeuksien erottaminen on heille mahdotonta tai erittäin hankalaa.

Musiikki saa kehon erittämään hormoneja sekä välittäjäaineita, jotka edesauttavat älyä vaativissa tehtävissä ja sosiaalisissa tilanteissa. Lisäksi ihminen tuntee mielihyvää. Tämän vuoksi ihminen pyrkii musiikin pariin ja musikaalisuus kehittyy.

Myös ympäristöllä on merkitystä. Mikko Nurmi kertoo teoksessaan “Mitä musikaalisuus on?” (2019), että musiikkia arvostava ympäristö tukee lasta musisoimaan todennäköisimmin. Tärkeintä musikaalisuuden kehittymisessä ei silti ole perheen musiikilliset taidot, vaan rakentava palaute. Väärin ilmaistu negatiivinen palaute voi vaikuttaa lapsen itsetuntoon musiikin suhteen. Oikeanlainen palaute voi olla ratkaiseva tekijä lapsen musiikillisessa kiinnostuksessa.

Kulttuurisella perimällä on yllättäviä vaikutuksia musikaalisuuteen. Yhteisöissä, joissa musiikki kuuluu luontevasti osaksi arkea, lasten varhainen musikaalisuus tulee luontevammin esille. 

Musikaalisuutta voi myös harjoitella. Harjoituksen vaikutus näkyy sekä esiintyessä että perustavissa taidoissa, kuten sävelkorvassa. Musikaaliseen osaamiseen vaikuttavat siis psykologiset tekijät: musikaalisuutta voi kehittää parantamalla oppimistapojaan metakognitiivisten kykyjen avulla.

Metakognitio on tietoa ja tietoisuutta kognitiosta ja kognitiivisista toiminnoista, kuten muistista ja havaitsemisesta. Hyvät metakognitiiviset kyvyt ovat osa oppimista: oman opiskelun suunnittelu, seuranta ja arviointi mahdollistavat hyvän lopputuloksen. Musikaaliset esiintyjät ovat oppineet soveltamaan metakognitiivisia kykyjään harjoitteluunsa. He valitsevat sopivat oppimisstrategiat ja pystyvät tarkkailemaan suoritustaan sekä ymmärtämään haasteiden vaikeustason.

Musikaalisuudella ja perimällä on selkeä yhteys, mutta se harvoin määrittelee lopullista musikaalisuuden tasoa. Harjoitus tekee mestarin!

 

Cassandra Eskelinen, Laura Laine, Joonatan Niemi ja Sanni Veteläinen                        Oulun yliopiston musiikkikasvatuksen 1. vuosikurssin opiskelijat

Teksti on syntynyt kieli- ja viestintäkoulutuksen suomen kielen ja viestinnän kurssilla.

JAA