Ladattavien kirjojen myynti ja lainaaminen Suomessa jatkaa huimaa kasvuaan.  Perinteiset painetut kirjat ovat vielä toistaiseksi onnistuneet  pitämään pintansa niiden rinnalla – mutta ovatko ne todella  korvaamattomissa?

Lukiolaisena poikkesin koulun ja iltapäivän harrastusten välillä usein  matkan varrella sijaitsevaan kirjakauppaan. Täpötäysiä hyllyjä  selaillessani himoitsin niin painavia eepoksia kuin  tarjouskampanjoitakin. Unelmieni kodissa yhden kokonaisen seinän  veisi kirjahylly, joka oli täynnä noita löytöjä vuosien varrelta.

Eräänä päivänä kauppaan asteli vanhempi nainen, joka  päämäärätietoisesti kokosi syliinsä useamman teoksen. Hänen  hyväntuulisuuntensa kuitenkin kaikkosi heti kassalle päästessä: avulias  myyjä viittoi pokkareiden suuntaan, sillä voimassaoleva huipputarjous ei  koskenut kovakantisia painoksia.

”Mutta eiväthän pokkarit ole mitään kirjoja!” nainen parahti lähes  epäuskoisena. Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä, ja kirjat jäivät  ostamatta.

Samaisena päivänä olin itse lukiolaisena taistellut betavaiheessa olevan kemian sähköisen oppikirjan kanssa, kironnut sen  hyödyttömyyttä eksyessäni lukuisiin välilehtiin ja hyperlinkkeihin ja  pyytänyt opettajalta jotain vanhaa, fyysistä painosta opiskelun tueksi.  Minulle ei kuitenkaan tarjoutunut vaihtoehtoa paeta täysin tuota  kehityksen kulkua, sillä horisontissa siinsivät jo sähköiset  ylioppilaskokeet.

Kirjan monet muodot

On itseasiassa hurjaa ajatella, kuinka auttamattomasti käsityksemme  kirjasta on viime vuosina muuttunut – tai ehkä pitäisi käyttää sanaa  moninaistunut.

Kysymykseen, ovatko ladattavat vai perinteiset kirjat parempia, ei  ole ehdotonta totuutta – vain eriäviä mieltymyksiä ja käyttötarkoituksia.  Toisin kuin yleisesti luullaan, sähköisten kirjojen julkaiseminen  tietoliikenneverkkoineen ja tekijänoikeussuojineen ei ole yhtään sen halvempaa kuin perinteisen kirjan painaminen. Korkean arvolisäveron  on katsottu olevan yksi syy, miksi e-kirjojen suosio on muualla  maailmassa jo hienoisessa laskussa.

Tilastollisesti e-kirjoihin tarttuvat eniten nuoret aikuiset.  Lukulaitteiden avulla yksilö voi kantaa kokonaista kirjastoa mukanaan,  ja mahdollisuuden muuttaa esimerkiksi fontin kokoa ja kirkkautta on  katsottu auttavan muun muassa lukihäiriöstä kärsiviä. Elektroniset  vaihtoehdot merkitsevät kuitenkin yhtä laitetta lisää alati  digitalisoituvassa ympäristössä, ja monesti laitteiden  vannointuneimmatkin käyttäjät myöntävät, ettei paperisen kirjan  tarjoamaa tuntua ole niillä simuloitavissa.

Entä sitten tulevaisuudessa?

Kosketus kirjoihin ja teksteihin alkaa varhaisesta lapsuudesta. Mikäli  koulut tänään jättäisivät perinteiset kirjat täysin pois opetuksesta, olisi varmasti hankalaa povata niille tulevaisuudessakaan mitään merkittävää roolia.

Yksi ilmiön parhaimmista puolista on lisääntynyt valinnanvapaus.  Vihoviimeisin niitti kirjallisuudelle nimittäin olisi sen muuttuminen  turhaksi välineurheiluksi, jossa ei enää kuljettaisi sisältö edellä. Jos e-kirjat houkuttelevat esimerkiksi vähän lukevia nuoria miehiä kirjojen pariin, kenellä todella on asiaan mitään vastaan sanomista? Lukemisen  hyödyt ovat kiistattomat – tärkeintä on, että kirjallisuutta luetaan ja sitä  julkaistaan jatkossakin.

On mielenkiintoista seurata, mihin elektroniset vaihtoehdot kehittyvät  nyt kasvavien diginatiivien maailmassa. Kirjastot ja kustannusala  joutuvat väistämättä temmatuksi osaksi muutosta – toivottavasti eivät  vain siihen pisteeseen asti, että minäkin jonain päivänä turhaudun  etsinnöissäni, kun kirjaksi mieltämääni fyysistä kopiota ei enää  yksinkertaisesti valmisteta.

Lauriina Kallio

Kirjallisuuden opiskelija

Teksti on syntynyt opintoihin kuuluvalla suomen kielen ja viestinnän kurssilla.

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.