Kuuntele

11

Jokainen ihminen tarvitsee kuuntelijan. Kuuntelijan, tuon toisen kokemuksen äärelle hetkeksi pysähtyvän toisen ihmisen.

Yhteiskuntamme hukkuu stressiin, kiireeseen, suruun, onnettomuuksiin, menetyksiin, vahinkoihin, väärinymmärryksiin, ajattelemattomuuteen, näkökulmiin, mielipiteisiin, nälkään, köyhyyteen, tuskaan, kipuun, vähättelyyn, väkivaltaan ja yleiseen ilkeyteen näin muun muassa muutaman mainitakseni. Unohtamatta tietenkään niitä monen monituisia positiivisia arvoja ja kokemuksia ihmisineen, jotka arjessa luovat elämäämme. Esimerkiksi kauneus, läheisyys, ystävällisyys, onni, ilo, ystävät, perhe, onnistumiset, yritykset ja sen lähikaupan henkilökunnan aurinkoiset hymyt.

Nämä pienet ja suuret, iloiset ja surulliset teot, tapahtumat ja asiat muodostavat arkemme kelle sen kertoisin -kysymyksen ikuisesti haahuillessa taustalla monen ihmisen mielessä siinä television katsomisen lomassa. Siinä illalla töiden ja opiskelun jälkeen, kun koti on tyhjimmillään ja ihmisen altistuessa yksinäisyyden tunteelle täysin riisuttuna päivän rooleista. Varmasti jokainen tunnistaa sen tunteen ja tilanteen, kun haluaisi tulla kuulluksi ja nähdyksi toisen ihmisen silmissä edes sen pienen hetken verran. Jokainen myös varmasti tunnistaa sen yleisen tilanteen yhden ihmisen kertoessa toiselle ihmiselle omaa tärkeää tai ei niin tärkeää asiaa ja huomatessaan tämän toisen ihmisen olevan aivan muualla omassa mielessään eikä itse sosiaalisessa tilanteessa. Tai tämä toinen ihminen avaa pohjattoman kuilunsa ja kertoo loppuillan itsestään minä muotoja säästelemättä.

Ihmisten reaktiot ja teot ovat mielenkiintoista seurattavaa heille jonkun kertoessa avioerosta tai siitä ainaisesta lompakon unohtumisesta auton katolle sitä kaikin puolin tehokasta ja kannattavaa kauppareissua suorittaessa. Ihmiset tuijottavat kertojaa ihmeissään, jopa peloissaan. Heidän kasvoista ja silmistä voi helposti nähdä nopean voi ei mitä minä nyt teen ja miksi se aina minulle näitä selittää -katseen. Katse vaihtuu heti pelokkaan ihmisen saadessa innovatiivisen ideansa; minä kerron minusta. Kerron kuinka minullakin unohtui lompakko minun isomman, kalliimman ja näyttävämmän autoni korkealle ja kiiltävän liukkaalle uutuuden karhealle katolle. Onhan se nyt harmi kun on niin uusi auto. Ei olisi lompakko vanhan koslan katolta luisunut mihinkään. Totta kai myös muistetaan mainita lompakon olleen täynnä suuria seteleitäni. Totta kai se sisälsi varmasti runsain määrin enemmän rahaa kuin sinun lompakossasi voi elämäsi aikana ikinä olla. Turha siis murehtia omaa asiaasi.

Ihmiset eivät osaa kuunnella. He eivät osaa olla hetkessä läsnä ja keskittyä toiseen ihmiseen. Eivät edes hetkeä saati toista. Onhan se liikaa pyydetty olla läsnä ja yrittää ymmärtää, mitä toinen sillä hetkellä sanoo, mitä kokee ja ylipäänsä mitä hänen päivässään on tapahtunut. Toisen henkilön kertomaa tapahtumaa tai asiaa ei tarvitse edes täysin ymmärtää tai hyväksyä. Pelkkä toisen kuunteleminen ja toisen kertomaan keskittyminen riittää. Mahdolliset apukeinot, neuvot ja vinkit kerkeää kyllä sanoa kertojan päästessä kertomuksensa loppuun asti tai jos hän itse kysyy neuvoa tilanteeseensa tai asiaansa. Tai sitten ei kysy.

Naiset puhuvat ja miehet tekevät -klisee saattaa hivuttautua monen ajatuksiin tätä tekstiä lukiessa. Entä sitten. Sitten kyseinen klisee tulee mieleen. Pitäähän kliseidenkin joskus käydä jossain, sillä ei kukaan jaksa olla aina kotona. Jokainen näkee maailman omien näkökulmiensa ja kokemustensa kautta. Näitä omia kokemuksia on joskus mukava jakaa vaikka ei aina ole se ensimmäisenä äänessä oleva ihminen. Mielestäni muutenkin me olemme kaikki ensin ihmisiä, sitten yksilöitä ja sitten sukupuolemme edustajia kansallisuuteen tai mihinkään muuhunkaan vastaavaan seikkaan katsomatta.

Jokainen tarvitsee joskus hetken itsellensä toisen ihmisen kautta. Vain hetken. Kunnioitus itsestä ja omasta kokemuksesta kuuluu kaikille. Kuuntele siis varsinkin läheisiäsi silloin, kun sinulle puhutaan, eikä silloin kun toivoisit sinulle puhuttavan. Kuuntelijat eivät välttämättä aina tule olemaan niitä, jotka kuuntelevat. Kuuntelijakin tarvitsee kuuntelijan.

Päivi Pakonen

Kirjoittaja opiskelee Oulun ylipistossa informaatiotutkimusta. Teksti on syntynyt vapaavalintaisella suomen kielen ja viestinnän kurssilla. Inspiraatio tekstiin sai alkunsa kirjoittajan luettua What We Want Most From Relationships -artikkelin, johon hän törmäsi vapaa-ajallaan sosiaalisessa mediassa.

11 KOMMENTTIA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.