Kukaan lapsi ei synny kiusaajaksi – suodaan lapsille turvallinen alku elämälle

0

Kiusaamisen ehkäisy on kirjattu nyt ensimmäistä kertaa syyskuun 2018 alussa voimaan tulleeseen varhaiskasvatuslakiin. Tunne- ja vuorovaikutustaitoja vahvistamalla voidaan ennaltaehkäistä kiusaamista lapsiryhmässä. Tämän tueksi on kehitetty PIKI-toimintamalli lapsen sosiaalisten taitojen vahvistamiseksi ja kiusaamisen ennaltaehkäisemiseksi.

 

Laura Revon ja Nina Sajaniemen tekemän, Suomeen sijoittuvan tutkimuksen (Early Child Development and Care, 2012) mukaan 12,6 prosenttia 3–6-vuotiaista päiväkotilapsista kuuluu kiusaamisilmiön piiriin. Heistä

 

  • 7,1 prosenttia on kiusaajia
  • 3,3 prosenttia on kiusattuja
  • 2,2 prosenttia on sekä kiusaajia että kiusattuja.

 

Kiusatuista peräti 39,1 prosenttia on erityistukea tarvitsevia lapsia. Jokaisessa päiväkotiryhmässä on keskimäärin 1,3 kiusaajaa. Tutkimuksessa mukana olleet maahanmuuttajataustaiset lapset kiusasivat tutkimuksen mukaan saman verran toisia lapsia kuin kantasuomalaiset lapset, mutta olivat kuitenkin useammin itse kiusaamisen uhreja.

 

Pedagogisen ohjaamisen tärkeys

Kiusaamisen ennaltaehkäisyn kannalta olennaista on pedagoginen ohjaaminen.  Virve Airola kirjoittaa artikkelissaan ”Lapselle on tärkeää kuulua ryhmään. Pedagoginen sensitiivisyys ottaa lapsen mukaan” siitä, kuinka päiväkodin varhaiskasvattajien tulee olla sensitiivisiä ja tehdä määrätietoisesti töitä sen eteen, ettei yksikään lapsi jäisi ryhmän ulkopuolelle. Tämä edellyttää lapsiryhmän monipuolista ja ak­tiivista havainnointia.

Onnistuneen ryhmädynamiikan luomiseksi kaikkiin tilanteisiin täytyy tarttua heti ja toimia ennaltaehkäisevästi vahvistamalla lasten tunne- ja vuorovaikutustaitoja, jotta kiusaamistilanteita tai negatiivista hierarkiaa ei pääsisi lainkaan syntymään. Hyvän ryhmädynamiikan syntymiseen vaikuttaa päiväkodin varhaiskasvattajien välinen kemia ja yleinen ilmapiiri sekä aito välittäminen lapsen hyvinvoinnista.

Kokemuksemme mukaan lapsen tunnetaitoja voi kehittää kuuntelemalla, juttelemalla lapsen kanssa hänen ikätasonsa huomioiden sekä sanoittamalla lapsen kokemia tunteita ja tilanteita. Tällöin tuetaan lapsen tunnetta hyväksytyksi tulemisesta. On tärkeää muistaa, että jokainen lapsi on arvokas omana yksilönään ja persoonanaan, eikä yhdenkään lapsen tarvitse tätä itsessään muuttaa.

Kiusaamisen ennaltaehkäisyn edellytys on myös päiväkodin ja kodin toimiva yhteistyö. Kaskelan ja Kekkosen teoksessa Kasvatuskumppanuus kannattelee lasta (2006) todetaan, että kasvatuskumppanuudessa vanhemmat ja päiväkodin varhaiskasvattajat sitoutuvat yhdessä toimimaan lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen hyväksi.

 

”Turvalliset ihmissuhteet, yhteydessä oleminen, ryhmään kuuluminen sekä elämän ilojen ja surujen jakaminen toisille ovat kaiken inhimillisen elämän perusta.”

Tiina Haapsalo, 2016

 

Kiusaamisen ja riitelyn ero

Lapsille on tärkeää opettaa kiusaamisen ja riitelyn ero. Kirveen ja Stoor-Grennerin teoksen Kiusaavatko pienetkin lapset? (2010) mukaan kiusaamisessa on kyse vallan epätasapainosta, jossa kiusaaja on selkeästi jollain osa-alueella toista lasta vahvempi. Kiusaaja tarvitsee usein itselleen yleisön lapsi­ryhmästä, ja näin ollen kiusaamisesta tulee sosiaalinen ryhmäilmiö. Haapsalon, Kirkkopellon ja Revon (2016) kehittämä PIKI-toimintamalli erittelee kiusaamisen fyysiseksi, psyykkiseksi ja sanalliseksi. Kiu­saamisen riskiryhmässä olevia lapsia ovat aggressiiviset, ujot ja syrjäänvetäytyvät, yksinäiset sekä eri­tyistä tukea tarvitsevat lapset.

Kiusaaminen on väärin, eikä kenenkään lapsen tarvitse siihen alistua. On tärkeää kuitenkin huomata, että kenenkään lapsen ei tarvitse myöskään ajautua kiusaamaan ja kiusaajankin hoitaminen on tär­keää. Kiusaamisen takana on aina jokin syy, sillä kukaan lapsi ei synny kiusaajaksi. Lasten välinen riitely on terveellistä, normaalia lapsen oppimista; mikä elämässä on hyväksyttyä ja mikä ei. Riitelyn jälkeen tilanne sovitaan ja pyydetään anteeksi. Kiusaamisen perimmäinen tarkoitus on satuttaa ja loukata toista, kun taas riitely syntyy usein lasten erimielisyyksistä.

 

PIKI-toimintamalli

Kiusaamisen ennaltaehkäisemiseen ja tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistamiseen varhaiskasvatuksessa on suunniteltu jo tekstissä aiemmin mainittu, kirjailija Katri Kirkkopellon, kasvatustieteen tohtori Laura Revon sekä kouluttaja ja draamapedagogi Tiina Haapsalon kehittämä PIKI-toimintamalli. Se antaa neuvoja ja ohjeita varhaiskasvatuksen henkilöstölle toimintaan kiusaamista ennaltaehkäise­vässä työssä. PIKI-toimintamalli on toteutettu yhteistyössä parin vuoden aikana monien yhteistyötahojen kanssa, ja materiaalia on täydennetty kokemusten myötä.

PIKI-materiaaliin kuuluu satukirja PIKI, ohjaajan opas Mun ja Sun juttu, PIKI-pöytänuket ja PIKI-tarinakortit. Yksi ryhmämme jäsen on päässyt toteuttamaan PIKI-toimintamallia 3–6-vuotiaiden lapsiryhmässä ja todennut sen käytännöntyössä erittäin hyväksi apuvälineeksi. PIKI-toimintamalli toimii apuna lapsiryhmän onnistuneen ryhmädynamiikan luomisessa, sosiaalisten taitojen vahvistamisessa ja kiusaamisen ennaltaehkäisyssä.

 

Lopuksi

Suosittelemme tutustumaan PIKI-materiaaliin kiusaamisen ennaltaehkäisevässä työssä ja lasten sosiaalisten taitojen vahvistamisessa varhaiskasvatusryhmissä. Panostamalla lapsiryhmän ryhmädynamiikkaan ja yhteishenkeen alusta alkaen pystytään tehokkaasti ennaltaehkäisemään kiusaamista jo varhaiskasvatusryhmässä ennen kouluikää.

 

 

Teksti on kirjoitettu opintoihin kuuluvalla suomen kielen ja viestinnän kurssilla.

Jenna Anttonen, Kaisa Eilola, Reetta Haataja ja Mari Hattunen, varhaiskasvatuksen opiskelijat, Oulun yliopisto

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.