Inkluusio sen kohteena olevan lapsen näkökulmasta

1

Inkluusio on nykyään käytössä oleva toimintaperiaate, jossa ajatuksena on, että kaikki kuuluvat samaan yleisopetuksen piiriin huolimatta erityisen tuen tarpeistaan. Lähestymme artikkelissamme inkluusiota tämän kohteena olevan lapsen näkökulmasta.

Inkluusion tavoitteita ovat muun muassa tasa-arvon toteutuminen ja lähikouluperiaate. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella lapsella on yhtäläinen oikeus käydä lähikouluaan ja osallistua kokonaisvaltaisesti opetukseen yhdessä oman ikäluokkansa kanssa. Tarvittavat tukitoimet tuodaan opetusympäristöön oppilaiden tarpeiden mukaan. Integraatio on inkluusion ensimmäinen vaihe, jossa tavoitteena on ottaa erityisoppilaat osaksi yleisopetusta. Erityisoppilaiden sopeuttaminen luokkaan tapahtuu opettamisen eriyttämisen avulla. Tämä on vastakohta ennen käytetylle segregaatiolle, jossa erityisoppilaat suljettiin pois perusopetuksen piiristä omiin oppimisympäristöihinsä.

Nykykoulussa inkluusio on tavoiteltava tilanne. Jos lapsi saa kaiken tarvitsemansa tuen yleisopetuksen puolella, hänen opetusratkaisunsa on inklusiivinen. Inkluusion käsite voidaan jakaa pehmeän inkluusion lisäksi myös kovaan ja tyhmään inkluusioon. Pehmeä inkluusio sisältää yleisopetuksessa käytettävissä olevien monipuolisten tukimuotojen hyödyntämisen, mutta hyväksytään tuen tarvitseminen myös muualta vastaanotettuna. Kovalla inkluusiolla tarkoitetaan niin sanottua fanaattista inkluusiota, joka on puhdasta inkluusiota. Tämä tarkoittaa oppilaan kaikkiin tarpeisiin vastaamista yleisopetuksen puolella. Tyhmä inkluusio kertoo tilanteesta, jossa erityistarpeet tiedostetaan, mutta niihin ei vastata, sillä niitä ei haluta nimittää erityisiksi. Tämä tilanne lienee sellainen, jossa yleisopetuksen luokanopettaja ei saa lisätukea työhönsä, vaan hän jatkaa työtään samalla tavalla kuin ennenkin, vaikka luokkaan siirtyisi erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Tästä erityispedagogiikan dosentti Marjatta Takalakin mainitsee kertoessaan monen opettajan vastustavan inkluusiota sen vuoksi, että he kokevat sen lisäävän työn määrää.

Yleisopetuksessa eritystä tukea tarvitsevien oppilaiden on todettu pärjäävän vähintään yhtä hyvin, jos ei jopa paremmin kuin erityisluokissa. He pääsivät samalla osaksi ikäistensä normaalia kulttuuria. Akateemisten, sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen on todettu edistyneen inklusiivisen opetuksen yhteydessä paremmin. Erityisoppilaaksi leimaamisen ja yleisopetuksesta erillisitämisen on huomattu vaikuttavan negatiivisesti oppilaan minäkuvaan, mielenterveyteen masentuneisuutena sekä rajoittuneisiin sosiaalisiin suhteisiin. Sellaiset yleisopetuksessa olleet erityisoppilaat, joiden opettaja ja perhe ovat uskoneet heidän menestyvän, ovat saaneet parhaita tuloksia. Tällaisilla oppilailla on todettu olevan hyvät sosiaaliset sekä lukemisen ja kirjoittamisen taidot. Oppilaiden tarpeet on huomioitu opetuksessa mukautuvasti, ja koulun johtokin on tukenut inkluusiota. Vaikuttaa siltä, että kaiken tuen yleisopetuksessa saaneet ja siellä opiskelleet oppilaat menestyvät jatko-opinnoissa paremmin kuin erillisessä erityisopetuksessa tukea saaneet oppilaat.

Inkluusiossa erityisen tuen tarvitsijat pääsevät osaksi ryhmää oman ikäluokkansa kanssa, jolloin he voivat kokea eri tavoin tulevansa hyväksytyksi sellaisina kuin he ovat, koska erilaisuutta ei korosteta. Vertaisryhmää pidetään tärkeänä myös lapsen persoonallisuuden rakentumisen kannalta. Oman ikäryhmänsä mukana lapset pääsevät erilaisiin sosiaalisiin vuorovaikutustilanteisiin ja -suhteisiin, joita ei välttämättä eriytetyssä oppimisympäristössä pääse kohtaamaan. Lisäksi yhteenkuuluvuuden tunne muun ryhmän kanssa ylläpitää motivaatiota ja oppimisen iloa.

Vaikka inkluusio nähdään lasten kannalta hyvin myönteisenä asiana, tulee se kuitenkin toteuttaa lapsen ehdoilla, koska siihen liittyy siihen myös haasteita. On huomioitava lapsen mahdolliset lääketieteelliset diagnoosit ja sosiaaliset ominaisuudet. Esimerkiksi aistiherkän lapsen kanssa tulee huomioida luokan oppilasmäärä ja melutaso. Kaikille oppilaille yleisopetus ei ole paras vaihtoehto.

Lähteet
Keskitalo, A. (2017). ”Lapsi saa tarvitsemansa tuen” Varhaiserityisopettajien käsityksiä
inkluusiosta ja sen toteutumisesta. Saatavissa: http://jultika.oulu.fi/files/
nbnfioulu-201706022445.pdf
Murto, P. (1999). Kohti kuntouttavaa koulua. Kasvatuksellinen kuntoutus sisältyy
inkluusioon. Teoksessa Murto, P. (toim.) Yhteinen koulu kaikille – onko inkluusio tarua vai
totta? (31-43). Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.
Oravainen, M. (2016). Inkluusio koulumaailmassa: Nykytilanne ja kuinka siihen on päädytty.
Saatavissa: http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201606172545.pdf
Takala, M. (2010). Inkluusio, integraatio ja segregaatio. Teoksessa Takala, M. (toim.)
Erityispedagogiikka ja kouluikä. Helsinki: Gaudeamus.

Janika Ristanen, Elina Koivukangas, Linda Mankinen ja Ella-Veera Salmela

JAA

1 KOMMENTTI

  1. Pari pointtia kohta eläköityvältä äidinkielen opettajalta yläkoulussa.

    1. Luuletteko, kirjoittajat, että perusryhmässä kukaan ei huomaa, että sinne sijoitettu erityisoppilas on erityisoppilas? Siellähän hänen rajoituksensa tulevat kirkkaasti esille, ja hän huomaa toistuvasti, että ei kykene samoihin asioihin kuin muut. Epäonnistumisen elämyksiä tulee väistämättä. Omassa koulussani monet opinnoissaan rajoitteiset itse haluavat erityisopetukseen.

    2. Onko avustaja ratkaisu kaikkeen? Koulun vähiten koulutusta saanut ihminen laitetaan vaativimpien oppilaiden opettajaksi?

    3. Luokka-avustaja ei ole ratkaisu kaikkeen myöskään siksi, että on oppilaita, esim. autismin kirjon oppilaita,joiden psyykkinen kuormitus lisääntyy sitä mukaa kuin ihmisten määrä ryhmässä.

    4. Me aineenopettajat emme ole saaneet erityisopen koulutusta. On erityisopettajan koulutuksen halveksimista olettaa, että pystymme samaan kuin he ihan ilman koulutusta.

    Käytännössä inkluusio toimii siten, että ekana ryhmästä putoavat pois ahdistuneet ja masentuneet tytöt seiskan syksyllä. He jäävät yksinkertaisesti kotiin ja sen jälkeen alkaa loppuajan kestävät toimenpiteet heidän opiskelujensa järjestämiseksi.

    Sitten se ne pari keskittymishäiriöistä poikaa pysyvät mukana ryhmässä eka vuoden, kunnes jompikumpi sijoitetaan pienryhmään. Toinen sijoitetaan sinne viimeistään ysin syksyllä, ja vihdoinkin työrauha laskeutuu luokkaan.

    Kannataa huomata se, että oppilaat ovat muuttuneet kovasti jopa viiden, kuuden vuoden takaisista. Ihan diagnoosia vaillakin olevilla oppilailla on vaikeuksia fokusoitua, ja koko ryhmän huomioonottaminen on entistä haastavampaa.

    Ei käy kateeksi tulevia opettajia! Inkluusio on useimmiten työnantajan tapa säästää kuluja.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.