Hiljaiset tytöt ja riehakkaat pojat – näkyykö sukupuoli varhaiskasvatuksessa?

0

Päiväkotiryhmän omaehtoisen leikin aika on alkamassa. Tiedän, että tytöt haluavat kuitenkin leikkiä My Little Ponyilla, joten otan ne jo valmiiksi heille tarjolle. Vastaavasti pojille haalin muutaman autoradan kaapista. Huomaamattani ohjeistan sekä sanallisesti, että elekielelläni lapset sukupuolen mukaan eri leikkeihin. Samalla ajattelen, miten Legot tulisi jaotella värisävyjen mukaan, pastellit ja hempeämmät Legot eri laatikkoon kuin perussävyiset vihreät ja keltaiset. Näin tytöilläkin olisi helpompi rakentaa Frozen-linnoja rakenteluleikeissä. Tulisiko näin toimia?

Ei, jos haluamme olla sukupuolisensitiivisiä varhaiskasvattajia. Outi Ylitapio-Mäntylän mukaan sukupuolisensitiivinen varhaiskasvattaja herkistyy, tunnistaa ja tiedostaa oman toimintansa sukupuolistavat käytännöt (Ylitapio-Mäntylä, 2017. Sukupuolisensitiivinen kasvatus). Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kasvattaja käy jatkuvasti keskustelua itsensä ja toimintansa kanssa. Oman toiminnan havainnointi on tärkeää, jotta sitä voi muuttaa. Koska varhaiskasvatustiimi luo toiminnan raamit, ovat he myös tasa-arvon mahdollistajia tai estäjiä.

Tämä ei kuitenkaan yksistään riitä. Kasvattajan on käytävä keskustelua myös lasten kanssa. Kasvattaja ja lapset tekevät yhdessä näkyväksi käytännöt, jotka rajoittavat arjessa tehtäviä valintoja. Tällaisia käytäntöjä ovat mm. tilanteet, joissa tytöt ohjataan pöydän ääreen piirtämään ja pojat pääsevät purkamaan energiaa fyysisiin aktiviteetteihin.

Miksi sukupuolisensitiivisyys on sitten tärkeää? Ensinnäkin, varhaiskasvatusta ohjaa kansallinen Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet-asiakirja, jonka mukaan varhaiskasvatusta ohjaavissa toiminta- ja opetussuunnitelmissa tytöt ja pojat tulisi huomioida yhdenvertaisena ja tasa-arvoisena. Kasvattajien tulee mahdollistaa lasten erilaisten valintojen tekeminen ilman, että sukupuoli rajoittaa sitä. Toiseksi, on myös huomioitava moninaisuuden kunnioittaminen: kaikki eivät koe olevansa tyttöjä tai poikia. Sukupuolikäsitys on moninaistunut, ja varhaiskasvatuksen on seurattava perässä. 

Kolmanneksi, emme saa kasvattajina rajata kenenkään mahdollisuuksia. Emme voi asettaa lapsen olemassaololle määreitä sukupuolen perusteella. Ei ole vain tietynlaisia tyttöjä ja poikia vaan lapset ovat ainutlaatuisia. Kaikilla lapsilla tulisi olla samanlaiset mahdollisuudet sukupuolesta riippumatta.

Mistä on pienet pojat ja tytöt tehty?

Ihan mistä vain.

 

Varhaiskasvatuksen opiskelijat Matias Autio, Minna Turunen ja Kaisa Ylikerälä.

Teksti on syntynyt opintoihin kuuluvalla suomen kielen ja viestinnän kurssilla. 

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.