Hernekeittoa ja kebabia, letkajenkkaa ja salsaa, saunasta Himalajalle

0

Olen jo kauan pohtinut yleissuomalaista lähestymistapaa eri kulttuurin edustajaa kohtaa. Esimerkiksi miksi suomalainen kokee väriltään, kooltaan tai tavoiltaan erilaisen ihmisen joksikin arkuutta herättäväksi tai jopa uhaksi?

Uskon, että tämä johtuu kansakunnastamme yleisestä ajattelutavasta. Jokainen henkilö syntyy samanlaisena, mutta jokaista muovaa oma persoona ja ympäröivä kulttuuri. ”Kaikkihan tietävät suomalaisten olevan ujoja, epävarmoja itsestään ja haluavat oman tilansa.” Ajatellaanko näin, koska me suomalaiset emme usko englannin taitomme riittävän tai meidän ihmisinä olevan riittävän kiinnostavia herättämään ulkopuolisen henkilön mielenkiintoa muutaman minuutin keskustelulle, saatikka sitten pitkäkestoiselle ystävyydelle? Pysymme mieluummin omassa kuplassamme, lintukodossa nimeltä Suomi, josta katsomme ja tuomitsemme maailman menoa oikeasti itse siitä välittämättä. On mukavaa, että voit laittaa ”pray for Paris”-hashtageja Facebook-seinällesi, mutta konkreettisesti se ei muuta kenenkään ajattelutapaa.

Kun tein päätöksen liittyä kansainväliseen järjestöön, jossa tiesin olevan ihmisiä, jotka eivät puhu suomea, lupasin samalla itselleni sanovani enemmän ”kyllä” erilaisille ehdotuksille ja asioille. Tämä tietoinen päätös talvella 2015 on johdattanut minut maailman kolkkiin, joihin en itse olisi koskaan ajatellut kulkevani, esimerkiksi Romaniaan ja Bosnia-Hertsegovinaan ja opettanut täysin uuden merkityksen sanalle vieraanvaraisuus mutta myös sanalle rasismi.

Olen puolentoista vuoden aikana tavannut ihmisiä maista, joista en olisi koskaan uskonut tapaavani ketään. Ghanasta Peruun ja Romaniasta Kiinaan. Eteen on tullut haasteita ja hauskoja tilanteita, mutta erityisesti paljon oppimista. Paras tunne on, kun olet ollut koko elämäsi länsimaalaisen median ympäröimänä kunnes vihdoin vierailet maassa, josta ja jonka asukkaista et ole kuullut valtamediasta paljoakaan hyvää. Näet itse heidän elämänsä realiteetit ja sen kuinka heidän, niin kuin meidänkin, elämäntapansa ja kulttuurinsa on muodostunut pitkäaikaisen historian seurauksena. Opit ymmärtämään, miksi he toimivat tietyllä tavalla ja opit arvostamaan sitä erilaisuutta, joka heissä on. Kaikki ei ole mustavalkoista, asiat eivät aina ole juu tai ei. Ymmärrät mitä voit oppia esimerkiksi Lähi-Idän vieraanvaraisuudesta ja afrikkalaisten käytöstavoista. Ei ole enää me ja ne, vaan ainoastaan me. Ehdottaisin, että kaikki hankkisivat ulkomaalaisen ystävän. Ollaan yhdessä avoimempia.

Joonas Söderholm, ammattiavautuja

Teksti on syntynyt opintoihin kuuluvalla suomen kielen ja viestinnän kurssilla.

 

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.