Bittirenkutusta pulpetteihin

0

Nuorten viikoittainen digitaalisten pelien pelaamiseen käyttämä aika on lisääntynyt. Oppimispelejä käytetään opetuksessa tehokkaasti, mutta hyödynnetäänkö musaluokissa viihdepeleissä soivaa musiikkia?

Vuonna 2013 nuorten (10–19-vuotiaiden) digitaalisten viihdepelien pelaamiseen käyttämä viikoittainen tuntimäärä oli 7; vuonna 2015 viikoittaisia pelitunteja oli jo 12. Yli puolet ikäryhmästä pelaa päivittäin. Voidaan siis sanoa, että pelit ja pelaaminen ovat lähellä nuorten kokemusmaailmaa. Oppimisen näkökulmasta ne kuuluvat informaalin eli jokapäiväisessä elämässä tapahtuvan oppimisen piiriin – nyt ei siis puhuta oppimiseen suunnitelluista peleistä.

Teen parini kanssa pro gradu -työtä pelimusiikin asemasta musiikinopetuksessa. Tutkimuksemme mukaan musiikinopettajat ovat sitä mieltä, että peleissä soivan musiikin käyttäminen opetuksessa ennen kaikkea motivoi oppilaita musiikintunnilla. Kylläpä kerran eräällä kasiluokalla pölähtikin Angry Birds -mobiilipelin teemamusiikki hienosti! Pelimusiikki nähdään myös muiden musiikillisten asioiden, kuten säveltämisen opettamisen välineenä. Musiikinopettajat suhtautuvat skeptisesti pelimusiikin käsittelemiseen omana aihealueenaan musiikintunnilla.

Peleistä on tullut entistä saavutettavampia mobiililaitteiden yleistyttyä. Musiikintunnillakin oppilaiden näkee pelaavan kännykällä pelejä tamburiini toisessa kädessä viuhuen. Jos edes nuorten tuntemien hittibiisien soittaminen musiikintunnilla ei motivoi murkkuja keskittymään, niin mikä sitten? Jokainen meistä lienee myös kokenut sen, kun esimerkiksi liika ruudun tuijottaminen on vaikuttanut keskittymiskykyymme. Keskittyminen kuitenkin herää aina kummasti, kun kuulee jossakin soivan itselle tuttua tai mieluista musiikkia, kuten oman lempipelin tunnusbiisin.

Pelimusiikki alkaa olla kaikkialla. Kaikki eivät pelaa mutta kuulevat peleistä tuttua musiikkia, koska joku lähipiirissä pelaa. Pelimusiikkia soittavia orkestereita on perustettu, esimerkkinä Euroopan ensimmäinen yli 20 hengen pelimusiikkia soittava ammattiorkesteri Game Music Collective, joka debytoi vuonna 2017. Orkesteri toimii myös pelien studio-orkesterina. Monissa peliyhtiöissä on töissä nimenomaan pelimusiikin säveltäjiä.

Voidaanko pelimusiikista puhua jo lähestulkoon omana genrenään? Esimerkiksi elokuvamusiikilla on oma vakiintunut paikkansa niin musiikintunneilla kuin terminä ihmisten mielessä. Elokuvamusiikilla onkin paljon yhtäläisyyksiä pelimusiikin kanssa: musiikki vaihtelee ruudulla pyörivien tapahtumien mukaan, teoksia soittavat usein ammattiorkesterit, musiikkia esitetään niille varatuissa konserteissa, teemamusiikki ja yksittäiset kappaleet nousevat tunnetuiksi ja yleisesti ottaen koko äänimaisemaan liittyy paljon efektinomaisuutta. Super Marion ja Angry Birdsin tunnusmelodiat lienevät tuttuja jokaiselle, samoin Leijonakuninkaassa soiva afrikkalaisvaikutteinen tunnusmusiikki. Elokuvamusiikin tavoin pelimusiikillakin on oma historiansa, kehitysvaiheensa, tunnetut teoksensa ja niiden säveltäjät.

Osa tutkimukseemme vastanneista musiikinopettajista määritteli pelimusiikin yksinomaan ”bittirenkutukseksi”. Asiantuntijoina tiedämme, ettei se ole koko totuus – pelaammehan itsekin pelejä, joihin on sävelletty orkesterilla soitettavia teoksia. ”Bittirenkutuspelit” on tehty siihen maailmanaikaan, kun ääniteknologia ei vielä ollut kehittynyt kovin pitkälle. Pelimusiikin kehitys onkin vahvasti sidoksissa teknologian kehitykseen. Nykyteknologia mahdollistaa jo melkein mitä vain.

Pelimusiikilla on saumaa päästä isompaankin rooliin koulun musiikintunneilla. Ongelmaksi muodostuu ainakin musiikinopettajien oma kiinnostus ja tietämys peleistä sekä niissä soivasta musiikista. Tulevaisuus näyttänee, onko tällä tai seuraavien sukupolvien musiikinopettajilla jo sen verran harjaantuneisuutta tähän nuorten paljon käyttämään viihteen lajiin, että sitä osattaisiin hyödyntää musiikintunneilla paremmin. Tutkimuksemme selvittääkin, mikä rooli pelimusiikilla on musatunneilla nyt ja millainen sen tulisi olla jatkossa. Tutkimuksen on tarkoitus valmistua vuoden 2018 loppuun mennessä.

Roosa Pitkänen, musiikinopettajaopiskelija

Teksti on kirjoitettu opintoihin kuuluvalla suomen kielen ja viestinnän kurssilla.

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.