Asevelvollisuuden ulkopuolisten asema

3

Onko tulevaisuudessa tahtoa rakentaa Suomesta kriiseihin varautunut yhteiskunta? Liian usein keskustelu pyörii vain asevelvollisuuden ympärillä. Sen keskustelun ulkopuolelle jäävät asevelvollisuuden piiriin kuulumattomat, joiden asenteita, arvoja ja ajatuksia turvallisuuden luomiseen ei monesti huomioida. Suomessa on olemassa joukko kansalaisia, jotka eivät osallistu rauhan aikana millään tavalla kokonaisturvallisuuden luomiseen. Erot asevelvollisten ja asevelvollisuuden ulkopuolisten välillä ei saa kasvaa liian suureksi. Yhteiskunnan pitää olla maanpuolustuksellisesti mahdollisimman yhtenäinen, jotta se on vahva myös pahimmissa mahdollisissa koettelemuksissa.

Tasa-arvon toteutuminen asevelvollisuudessa on kestoaihe. Totaalikieltäytyjät ovat monesti uhreja. Vapautuminen asevelvollisuudesta ja lainsäädännön muutospaine nousevat mediassa usein esiin. Yleisradio 23.2.2018 uutisoikin tuoreimman oikeuden päätöksen, jossa kerrotaan, miten vapautus asepalveluksesta on syrjivä. Uutinen pureutuu rauhan ajan ongelmaan, jossa keskiössä on asevelvollisuus. Yksittäisten ihmisten vakaumukset kääntyvät koko yhteiskunnan etuja vastaan. Olisiko tutkimuksen avulla mahdollisuutta selvittää uutta kokonaispuolustusratkaisua, jossa jokainen on suomalaisena velvollinen palvelemaan maata? Asepalveluksesta poisjääminen tai siitä kieltäytyminen ei ikävä kyllä poista poliittisia erimielisyyksiä maiden välillä. Asevelvollisuuden ulkopuolelle jääville olisi tärkeää opettaa Suomen turvallisuuteen liittyviä kansalaistaitoja, jotta pysytään yhtenäisinä.

Clausewitz on kuvannut sotaa politiikan jatkeena. Nykyään on virheellistä ajatella sotilaallisten kriisien kehittyvän vuosien aikana. Siksi turvallisuuteen liittyvän tilannekuvan ja siihen liittyvien toimijoiden pitää olla hereillä. Suurvaltapolitiikkaa toteutetaan historian perusteella nykyään nopeasti esimerkkeinä kriisit Georgiassa 2008, Ukrainassa 2014, Turkki 2016 ja viimeisin käynnissä oleva kriisi Syyriassa 2018. Kriisit ovat aina yllätyksiä ja kehittyvät nopeammin kuin niihin ehditään reagoimaan. Suomen turvallisuuspoliittisessa tilanteessa kriisi voi kehittyä nopeasti. Voisiko tulevaisuudessa maanpuolustus olla jokaisen velvollisuus?

Asevelvollisuuden piiriin kuulumattomille pitäisi jo nyt opettaa enemmän maanpuolustuksesta. Kaikilla pitäisi olla yhtäläinen mahdollisuus varautua kollektiivisesti mahdollisiin kriiseihin. Nykyään kaikki eriarvoisuus on ongelma. Siksi tulevaisuudessa maanpuolustustakin pitäisi kehittää kohti tasa-arvoista kokonaisratkaisua. Tasa-arvon edistämiseksi nostetaan usein esille se, että asevelvollisuus tulisi tehdä pakolliseksi myös naisille. Vastaavasti tasa-arvon nimissä perustellaan myös armeijan lakkauttamista tai että armeijaan voisi mennä kuka tahansa, jos haluaa. Mielestäni tasa-arvosta ajatellaan monesti tässä asiassa virheellisesti. Maanpuolustusta ei ole koskaan hoidettu Suomessa sillä periaatteella, että kaikille samaa, kaikille ei mitään tai kaikki saa, jos haluaa.

Naisten vapaaehtoinen asepalvelus on noussut esiin kevään aikana useasti. Esimerkkinä ovat YLEn aamu-tv 8.1. ja Naissotilaat-sarja. On mielestäni oikein ajatella, että aseellinen palvelus on sukupuoleen katsomatta jokaisen suomalaisen tehtävä. Vuosittain muutamat naiset suorittavat vapaaehtoisesti asevelvollisuuden. Puolustusvoimissa onkin rauhan aikana mielenkiintoisia tehtäviä täytettäväksi naisille sekä miehille. Mielestäni on tärkeää siirtää keskustelu sotimisesta kohti koteja ja perheitä ja selvittää kriisistä selviämisen taitoja vaikkei suorittaisi asevelvollisuutta. Yhteiskunnassa on nimittäin tärkeitä tehtäviä aseellisen palveluksen ulkopuolellakin. On ollut kaukaa viisasta luoda perustuslakiin perustuva asevelvollisuusjärjestelmä, jolla pystytään rauhanaikana ylläpitämään puolustuskykyä valtion muiden perustehtävien ohella. Olisiko kaukaa viisasta, että myös asevelvollisuusjärjestelmän ulkopuolisetkin varautuvat?

Nykyinen sodan ajan joukkojen vahvuus Suomessa on 280 000 sotilasta. Vaikka kaikki eivät ole asiasta samaa mieltä, niin on mielestäni perusteltua valita soveltuvimmat 280 000 henkilöä sodan ajan organisaatioon juuri nuorista miehistä ja vapaaehtoisista naisista. Sotiminen, armeija ja varusmiespalvelus ovat maskuliinisia ympäristöjä, joissa miehet pärjäävät hyvin. Toiseksi olisi haaskausta kouluttaa kaikki suomalaiset nuoret sotilaiksi ja sotilasjohtajaksi. Asevelvollisuus mahdollistaa sen, että aseellisesti suomalaisia turvaa aina tehtävään soveltuvimmat eivätkä innokkaimmat. Kaikkia suomalaisia ei tarvita kriisin aikana asein käytävään sotaan.

Suomessa ei tarvita lisää väkeä vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Nykyinen miesten asevelvollisuus riittää turvaamaan uskottavan kansallisen puolustuksen. Yhteiskunnan etu olisi tutkimuksen kautta rakentaa järjestelmä myös asevelvollisuuden piiriin kuulumattomille. Tässä järjestelmässä myös naisilla olisi mahdollisuus kollektiivisesti osallistua kokonaisturvallisuuden luomiseen. Eroa kriisinsietokyvyssä asevelvollisten ja ulkopuolisten välillä tulisi kaventaa. Yhteiskuntana suomalaisten kriisikestävyyttä on vaikea arvioida tai mitata, mutta se olisi hyvä rakentaa mahdollisimman kestäväksi jo nyt. Kaikkien etu on järjestelmä, jossa ei olla pelkästään varauduttu riskeihin, vaan kun jotain tapahtuu, jokainen kansalainen tietää, mitä tehdään.

Kokonaisturvallisuuden luominen kuuluu myös naisille. Olen huomannut, miten paljon itseään asiaan sivistäneet naiset tietävät asevelvollisuudesta, varusmiespalveluksesta ja naisten vapaaehtoisesta palveluksesta. Naiset keskustelevat ja pohtivat turvallisuuden perimmäisistä kysymyksistä. Innokkaimmille naisille on jopa erikseen omaa maanpuolustustoimintaa ja -järjestöjä, joissa voi ylläpitää yhdessä maanpuolustushenkeä. Pitäisi olla muitakin keinoja osallistua turvallisuuden rakentamiseen kuin puhuminen. Monesti normaali perehtyminen turvallisuuteen liittyviin seikkoihin johtaa syvälliseen pohdintaan. Valveutuneille asevelvollisuuden ulkopuolisille herää järkeen käypä kysymys: Jos tulee sotilaallinen kriisi, voinko osallistua tai auttaa? Koskeeko kriisi minua? Millä tavalla? Harva nainen kokee tarvetta tarttua aseisiin tai osallistua yhteiskunnan turvallisuuteen aktiivisesti, jos ei ole pakko. Mutta jos on, moni nainen on valmis palvelemaan kotia ja perhettä samalla tavalla kuin miehet. Kodeissa on valtava voimavara, jonka käyttöä maanpuolustukseen olisi hyvä tutkia. Yhteiskuntana kaikki suomalaiset ovat yhtä tärkeitä. Millaista kansalaiskasvatusta antamalla voidaan saavuttaa tasa-arvo myös niissä tilanteissa, joissa kukaan ei halua olla?

 

Samu Sievälä

Kirjoittaja opiskelee Oulun yliopistossa. Teksti on kirjoitettu osana tutki ja kirjoita -kurssia.

JAA

3 KOMMENTTIA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.