Älä anna huijarisyndrooman huijata sinua

3

Onko sinulla ollut joskus sellainen tunne, että et ole opiskellut seuraavan päivän kokeeseen tarpeeksi etkä osaa siitä vielä mitään ja että tulet saamaan siitä huonon arvosanan, mutta loppujen lopuksi oletkin saanut kokeesta ihan hyvän arvosanan? Jos vastasit kyllä, olet luultavasti kärsinyt huijarisyndroomasta.

Kuva: “Impostor Syndrome”, xkcd.com, CC BY-NC 2.5. Viitattu 09.12.2019.

Mitä huijarisyndrooma oikeastaan tarkoittaa?

Huijarisyndrooma tarkoittaa sitä, että ihminen ei pysty sisäistämään oman osaamisensa tasoa. Vaikka ihminen tuntisi aiheen hyvin, hänestä tuntuu, ettei hän tunne aihetta vielä lähes lainkaan. Etenkin ohjelmoijien parissa huijarisyndrooma tuntuu olevan yleinen. 

Ilmiölle on myös vastakohta, Dunning-Kruger -efekti, jossa ihminen luulee osaavansa asioita hyvin, mutta ei todellisuudessa osaakaan. Kuvaavampi termi kyseiselle ilmiölle on ylivertaisuusvinouma. 

Ohjelmistoalalla on niin paljon erilaisia teknologioita, ohjelmointikieliä, ohjelmakirjastoja ja tapoja tehdä asioita, ettei ole ihmekään, että huijarisyndrooma on todellisuutta joillekin ihmisille. Koko ajan kehittyvällä alalla on aina niin paljon uutta opittavaa, että saattaa tuntua siltä, että opeteltavat asiat ikinä vähene. Jos vertailee itseään toisiin opiskelijoihin tai varsinkin alan jo töissä oleviin ammattilaisiin, tulee ajatelleeksi osaako sitä itse vielä oikeastaan mitään. 

Lisäksi tietämättömyys siitä, kuinka mittavaa osaamista ensimmäisessä oman alan työpaikassa sinulta oikein odotetaan, voi vahvistaa huijarisyndroomaa. Voi tuntua hullulta sanoa työhaastattelussa, että osaa vaikkapa käyttää tiettyä teknologiaa tai ohjelmointikieltä, vaikka olisikin saanut aikaan vain jotain omasta mielestään alkeellista kyseisellä teknologialla. Todellisuudessa sekin omasta mielestä alkeellinen räpellys voi näyttää työnantajalle, että tämä kaveri osaa jo. Ja haluaa oppia tekemään lisää. 

Kuinka päästä siitä eroon?

Huijarisyndroomasta irti päästäkseen voi esimerkiksi ajatella ja tarkastella väistämättömiä todisteita omasta osaamisestaan. Esimerkiksi voi käydä tarkastelemassa omia ohjelmointiprojekteja tai muita töitä mitä onkaan tehnyt, joista on edes jonkin verran ylpeä. Ehkä siinä tilanteessa tulee ajatus, että ehkä mä oonkin ihan kelpo opiskelija ja tulevaisuuden ohjelmistoalan ammattilainen.

Samu Ahola

Tietojenkäsittelytieteiden opiskelija

 

Teksti on syntynyt opintoihin kuuluvalla suomen kielen ja viestinnän kurssilla.

JAA

3 KOMMENTTIA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.