”Ai humanisti? No ei susta sitten mitään tule”

2
Humanistit ovat jo pitkään olleet kuin yleinen vitsi muille tieteenaloille, pohjasakkaa, jotka eivät koskaan tule työllistymään ”oikeisiin töihin”. Tavallaan vitsailussa kytee pieni totuuden häivä: humanistit työllistyvät prosentuaalisesti vähemmän kuin muilta aloilta valmistuneet. Vuoden 2015 Iltalehden artikkelissa on hyvin listattuna kunkin alan työllisyysprosentit koko Suomen laajuisesti. Usein keskustelu keskittyy vain prosenttien ympärille ja harvemmin mietitään mistä tilanne todella johtuu, ja onko tällä jatkuvalla humanistien kustannuksella vitsailulla oma osansa tilanteessa. Kun olin itse hakemassa opiskelemaan englantilaista filologiaa, insinöörialoilla opiskelevien tai jopa valmistuneiden ystävieni ensimmäinen reaktio oli toivottaa minulle hyvää loppuelämää McDonald’sin kassalla.
Loppuun palamisen partaalla

Jokainen, joka on joskus opiskellut jossakin korkeakoulussa, tietää kuinka rankkoja opiskelut voivat olla. Sen lisäksi, että myös humanistit kantavat yhtä arvoisesti opiskelun taakkaa, he joutuvat kestämään jatkuvasti painetta siitä, pystyvätkö he samaan kuin muiden alojen opiskelijat, ja samalla kuuntelemaan muiden naljailua siitä, miten turhia humanistiset tieteet ovat. Jo valmiiksi stressaavaan elämäntilanteeseen saadaan lisää stressiä, mikä omalta osaltaan vaikuttaa myös työllistymiseen: jos itsensä polttaa loppuun jo opiskelujen aikana, kuinka sitä olisi tarkoitus jaksaa suoraan työelämään?

Pilkan kohteesta moniosaajaksi

Todellisuudessa humanistit ovat moniosaajia. Humanistit voivat työllistyä monille eri aloille heidän laajan osaamisensa ansiosta. Omiin opintoihin voi lisätä kursseja monilta eri aloilta, ja tätä kautta kiillottaa opinnoistaan juuri itselle sopivan kokonaisuuden. Englantilaista filologiaa opiskeleva humanisti, jolla on esimerkiksi sivuaineenaan tietojenkäsittelytieteet, työllistyy helposti IT-firmoihin esimerkiksi dokumentoijaksi. IT-firma ei pyöri kauan ilman ihmisiä, jotka osaavat toimia hyvin sosiaalisissa tilanteissa, ja mikäli firma joskus haluaa kasvaa myös suomen rajojen ulkopuolelle, on kielitaitoinen humanisti tietojenkäsittelytieteen sivuaineella loistava tukipilari yrityksen riveissä.

Toivoisin, että tulevaisuudessa humanisteja katsottaisiin laajemman spektrin läpi ja nähtäisiin, että matemaattinen ja luonnontieteellinen osaaminen ei ole se ainoa ”oikea osaaminen” maailmassa. On vaikea kuvitella, että vuonna 2019 nämä stereotypiat edelleen jylläävät ja kuinka suppeasti tiettyjen alojen osaamista katsotaan. Mutta toisaalta asiaa voisi katsoa siltäkin kantilta, että jos jokin ala kiinnostaa itseä, niin miksi aina tulisi tuijottaa tilastoja ja sitä, mikä ala tienaa eniten? Loppujen lopuksi ihminen itse hakee työtä, eikä se tutkinto mikä hänellä on.

Ehkä tulevaisuudessa nähdään, että ilman ihmisten kanssa toimeen tulevaa, useiden alojen moniosaajaa; humanistia, maailma ja moni työpaikka olisi todella tylsä paikka olla ja elää.

Jessica Mennander

Englantilaisen filologian opiskelija

 

Teksti on syntynyt opintoihin kuuluvalla suomen kielen ja viestinnän kurssilla.

JAA

2 KOMMENTTIA

  1. Olen samaa mieltä, että humanisteja aliarvostetaan aivan liikaa. Yhtälailla maailmassa tarvitaan humanisteja kuin niitä insinöörejä.

  2. ”Humanistit” ei ole mikään ammattiryhmä. Tiedekunnasta löytyy hyvin laaja kirjo aloja laidasta laitaan. Toisilta niistä työllistyy surkeasti, toisilta hieman surkeaa paremmin. Se on valintakysymys, ja vain pässi ei ota selville oman alansa työllisyysnäkymiä ennen valintaa.
    Jos työpaikkaa hakee Oikiksesta,Kauppiksesta tai Humaanikkokoulutuksen saanut,niin valinta lienee melko selvää.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.