Kansalaisaktiivisuudella voi saada aikaan paljon – Vesi on meidän!

2

Reilut kaksi viikkoa sitten kirjoitin Pikku Kakkosen pauhatessa taustalla pohjan kansalaisaloitteelle vesihuollon yksityistämisen estämiseksi. Perheenisän kansalaisaktiivisuus kantoi lopulta huikean hedelmän.

Taustalla oli Jyväskylän kaupungin selvitys, jossa se olisi myynyt osan omistamastaan vesi- ja energiayhtiöstä. Olen toki sydänjuuriani myöten oululainen, mutta kehitys perustavaa laatua olevan kansallisomaisuuden myymiseksi sai minut huolestumaan äärimmäisen paljon myös Keski-Suomen ulkopuolisena. Käytännössä kukaan asiantuntija esimerkiksi talouden, juridiikan kuin ympäristötekniikan puolelta ei pidä vesihuollon yksityistämistä hyvänä asiana.

Argumentit vesihuollon yksityistämisen ongelmista löytyvät Vesi on meidän –kansalaisaloitteesta, jota muokkasivat lopulta useat Vasemmistoliiton aktiivit kanssani niin täältä Oulusta, Kotkasta, Pyhäjärveltä kuin juuri Jyväskylästä. Kiitos siis muille aloitteen vastuuhenkilöille eli Hilkka Haagalle, Heidi Hietalahdelle, Jouni Jussinniemelle, Joona Mieloselle ja Vesa Plathille!

Tiivistetysti sanottuna luonnollisen monopolin myyminen on aina älytöntä. Yksityistäminen on kymmenillä ellei jopa sadoilla paikkakunnilla ympäri maailman vain nostanut veden hintoja, huonontanut veden laatua ja lisännyt ympäristöongelmia. Esimerkiksi EU:n alueelta Hollanti on laissa kieltänyt vesihuoltonsa yksityistämisen.

Kansalaisaloitteemme sai lopulta aivan käsittämättömän suosion. Some osoitti mahtinsa, kun linkki aloitteeseemme levisi kulovalkean tavoin. Allekirjoituksia tuli lopulta alle kahdessa päivässä eduskuntakäsittelyyn vaaditut 50 000 tuon määrän täyttyessä kolmanneksi nopeiden kaikkien kansalaisaloitteiden osalta. Samaan aikaan liki kaikkien eduskuntapuolueiden nimekkäiden politiikkojen puolelta tuli selvä tuki aloitteellemme. Sille antoivat tukensa suoraan allekirjoittaneelle vaikkapa oman puolueeni puheenjohtaja Li Andersson kuin Kokoomuksen oululainen varapuheenjohtaja Mari-Leena Talvitie.

Tuloksiakin on jo tullut. Jyväskylän kaupunki on keskeyttänyt selvityksensä vesihuoltonsa osittaisesta yksityistämisestä. On päivänselvää, että taustalla on isolta osalta kansalaisaloitteemme myötä myös paikallisiin päätöksentekijöihin syntynyt paine. Jyväskylä nousi vahvasti julkisuuteen liki jokaisessa valtakunnan mediassa ja ennen kaikkea huonossa valossa.

Tällä hetkellä kansalaisaloitteessamme on jo lähes 87000 nimeä. Määrä on todella huikea, kiitos kaikille allekirjoittajille! Keräämme allekirjoituksia siihen vielä perjantaihin asti, minkä jälkeen aloite jätetään nimitarkastukseen ja se pyritään luovuttamaan eduskunnalle mahdollisimman lähellä 22.3 olevaa YK:n maailman vesipäivää. Toivon, että eduskunta löytäisi tässä kansallisomaisuutemme vaalimisessa yhteisen sävelen ja hoitaisi lainsäädäntöön tiukan tulpan vesihuollon yksityistämistä vastaan tulevien aikojen koijareita varten.

Oulussa vesihuolto on järjestetty liikelaitospohjaisesti, mikä on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi. Kaikkien jatkuvasti tarvitsema palvelu on näin paremmin julkisen vallan ja läpinäkyvyyden piirissä. Uskon myös, että Vesi on meidän –kansalaisaloitteen saama tuki on osoitus siitä, kuinka ihmiset pitävät julkisia palveluita keskimäärin arvossa arvaamattomassa. Tältä pohjalta on hyvä jatkaa työtä niiden puolesta niin Oulussa kuin koko valtakunnassa.

2 KOMMENTTIA

  1. Tuollaista aloitetta voi kannattaa muutkin kuin vasemmisto, myös me persut. Vesi on sellainen omaisuus joka kuuluu kansalle, ei ulkomaisille sijoittajille.

  2. Selvitysten mukaan vesilaitoksen ja -verkoston ylläpito on kunnille ja kaupungeille tuottavaa toimintaa. Miksi ihmeessä tuollaisesta toiminnosta haluttaisiin päästä eroon edes osittain? Vaikka tässä Jyväskylän esimerkkitapauksessa nyt myytäisiinkin vain osa vesiyhtiöstä ja ”määräysvalta” jäisi nyt kaupungille, niin jollakin aikavälillä ko. yksityinen firma haluaa ostaa loputkin tai sitten myy omistuksensa jollekin kolmannelle taholle, jos ei toimintaansa pysty laajentamaan, kuten yksityiseen yritystoimintaan kuuluu. Omalleen kun saa tehdä mitä huvittaa. Se kolmas taho voi olla esim. ulkomainen sijoitusyhtiö. Tietysti kaupunki voi ostaa myymänsä osuuden tuossa vaiheessa takaisin, mutta ei varmasti saa sitä enää samalla hinnalla. Joten mitä hyötyä myynnistä olisi?

    Suomen vesivaroja tai vesihuoltoverkostoja ei missään tapauksessa saa myydä kenellekään, ei suomalaiselle eikä ulkomaiselle yritykselle, ei edes osittain. On mielestäni aivan vastuutonta edes harkita asiaa. Jossakin vaiheessa vesi tulee olemaan arvioiden mukaan hyödyke, jonka vuoksi jopa käydään sotia…