Politiikka on sieltä ja syvältä

4

Turuilla ja toreilla jutustellessa saa monesti kuulla politiikan olevan silkkaa höpöhöpöä ja että poliitikot ovat varsinaisia humpuukimaakareita. Nämä ovat tosin huomattavasti siistittyjä muotoja siitä, mitä moni ihminen oikeasti sanoo. Politiikan sanotaan usein olevan suoraan sieltä ja syvältä.

Ymmärrän hyvin politiikkaa ja politiikkoja kohtaan esitetyn kritiikin. Siihen on painavat syynsä, koska aivan liian monta kertaa ihmiset ovat saaneet pettyä vaalien jälkeen. Kukaan poliitikko ei toki saa yksi yhteen lävitse sitä, mitä esitteissään ja nettisivuillaan haluaa. En varmasti minäkään valituksi tullessani.

Tosin itse kunkin on syytä miettiä, mitä ennen vaaleja lupaa. Jos esimerkiksi yksittäisen puolueen vaalisloganina on ”Saat, mitä tilaat” ja vaalien jälkeen tehdyt päätökset ovat kaikkea muuta kuin on luvattu, ei ihme, että moni turhautuu politiikkaan ehkä lopullisestikin.

On erityisen huolestuttava, että varsinkin pienituloisten, työntekijäammateissa olevien ja nuorten into äänestää on matala. Vaikka asiasta uutisoitiin tuoreen tutkimuksen pohjalta viimeksi tänään, ei ilmiö ole uusi. Perusteluksi äänestämättä jättämiselle todetaan usein se, että eduskunnassa tehdään juuri heidän etujensa vastaista politiikkaa. Todellinen ongelma piilee siinä, että näin tapahtuu juuri siksi, koska näissä ihmisryhmissä äänestetään niin pienellä innolla!

Äänestämättä jättäminen on osa Suomessa tapahtunutta eriarvoisuuden kasvua. Äänestysprosenttia kasvattaisi varmasti se, että me poliittiset päätöksentekijät seisoisimme aidosti sanojemme takana. Vaalien alla vasemmistolaisuus on pop ainakin erilaisten lupausten muodossa, mutta tilanne muuttuu varsin nopeasti vaali-illan jälkeen.

Millään hokkuspokkus-tempuilla ei äänestysprosenttia ei saa nousun. Sanojen on muututtuva teoiksi. Ensiarvoisen tärkeää olisi vähentää syrjäytymistä, kaventaa terveys- ja tuloeroja ja lisätä ihmisten osallisuutta yhteiskunnassa. Näin Suomi voisi olla taas maa, johon voisi luottaa.

JAA

4 KOMMENTTIA

  1. Jokainen ymmärtää, että politiikassa on tehtävä myös kompromisseja – mikäli haluaa saada jotain aikaiseksi. Mutta olisi äänestäjän kannalta erinomaista, jos luokittelisit tavoitteesi vaikka kolmeen luokkaan: 1) ne, joista et tingi lainkaan, vaikka puoluepolitrukki huutaisi naama punaisena, 2) ne, joista voit keskustella ja joista voit järkiperusteilla joustaakin, ja 3) ne muut. Jos äänestäjä tietäisi nämä luokat jo edeltäkäsin, ja voisi halutessaan tarkistaakin, miten olet pitänyt niistä kiinni, niin tulevaisuus valtakunnan politiikassa olisi melko varma.

  2. Tämä on siis Olli Kohonen, joka vastailee… Vasemmistoliitto on viime viikonvaihteessa linjannut kärkitavoitteensa ja kynnyskysymyksensä hallitukseen menosta. Sieltä löytyy minusta kelpo listaus, johon voin tässä nojata:

    https://vasemmisto.fi/vasemmistoliitto-julkisti-karkitavoitteensa-ja-kynnyskysymyksensa-hallitusneuvotteluihin/

    Muilta osin on varmasti kysymyksiä, joista sitten voitaisiin neuvotella. Tokihan sitten väännön aste vähän vaihtelisi sen mukaan, mikä on hallituspohja. Pidän itse realistisena ja tavoiteltavana pohjaa, jossa olisi sd+vas+vihr+kesk+rkp. Olisi varmasti hankaliakin vääntöjä, ja osassa asioissa joutuisimme antamaan periksi. Mutta niitä on tosi hankala ennakoida. Esimerkiksi vanhushoivamitoituksen nosto 0,7 olisi vielä viime vuoden puolella jäänyt ehkä yksin vasemmistopuolueiden vaatimukseksi. Nyt käytännössä kaikki muut paitsi kokoomus kannattaa sitä, joten se hyvin isolla todennäköisyydellä toteutuu ensi hallituskaudella pohjasta riippumatta. Hyvä niin.

  3. Meidän poliittisen historian paradoksi on sellainen, että ne, jotka äänestämisestä eniten hyötyisivät eivät mene äänestämään. Jo Tsaarienvallan aikaan tämä ilmiö oli voimissaan ja nyt sitä lietsovat ne, jotka siitä hyötyvät, eli hyväosaiset.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.