Lapsiköyhyyden vähentäminen yhteiskunnan ykköstavoitteeksi

0

Vietämme tänään viattomien lasten päivää, jota kutsutaan joskus myös neljänneksi joulupäiväksi. Monet suomalaiset lapset ovat saaneet muutama päivä sitten paljon lahjoja ja päässeet nauttimaan yltäkylläisten ruokapöytien antimista. Mutta eivät suinkaan kaikki. Osalla on juhlamieli ollut kaukana, kun matti on ollut lapsiperheen kukkarossa jo pitkään.

Kun osattomuus välittyy vanhemmalta lapselle, on se erityisen vaikea köyhyyden muoto, koska tuolloin opitaan helposti sen olevan normaali elämänmalli. Usein ei ole tietoa paremmasta tai tieto siitä synnyttää vain katkeruutta. Ihmiset vertailevat tunnetusti itseään toisiinsa pienestä pitäen.

Siksikin tuore tieto lapsiköyhyyden lisääntymisestä tulisi olla valtakunnan tärkeimpiä keskustelunaiheita juuri nyt viattomien lasten päivänä. Samalla kun mietimme syntyvyyden matalaa tasoa, ja tämän muodostama ongelmaa koko yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta.

Viime vuonna maassamme oli nimittäin jopa 150 000 köyhää lasta. Vuodessa määrä oli lisääntynyt yhdeksällätuhannella. Kaiken kaikkiaan lapsiköyhyysaste on nyt 13,9 % ja on suurempi kuin koko väestön köyhyysaste 13,7%. Nämä muutokset ovat vauhdittuneet huonompaan suuntaan vuoden 2015 jälkeen esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton mukaan. Vertailun vuoksi voi todeta, että vuonna 1994 lapsiköyhyysaste oli vain 4,5%.

Lapsiköyhyyden kasvun ei kuitenkaan tarvitse olla mikään luonnonlaki. Siihen voidaan vaikuttaa esimerkiksi perusturvaa kohentamalla ja satsaamalla aidosti julkisen sektorin tarjoamiin palveluihin. Neuvolat, päivähoito ja peruskoulu tarvitsevatkin lisää osaavia ammattilaisia tukemaan kasvua lapsen elämän ensimmäisinä vuosina. Niihin satsatut eurot tuovat myös säästöjä tulevina vuosina, koska tuolloin päästään paljon pienempiin lukemiin ”raskaissa” sosiaali- ja erikoissairaanhoidon palveluissa.

Keskeistä on luopua haitallisesta säästämisestä. Esimerkiksi päivähoidon ryhmäkokojen kasvattaminen on siitä valitettavalla tavalla erinomainen esimerkki. Onneksi esimerkiksi omassa kotikaupungissani Oulussa tulevana vuonna pienennetään päivähoidon ryhmäkokoja myös valtuuston hyväksyvän linjauksen mukaisesti.

Aikaisin tehtyjä virheitä ei kyetä täysin paikkaamaan. Esimerkiksi lapsiköyhyyden on THL:n toimesta todettu olevan yhteydessä myöhempään huono-osaisuuteen, eikä edes koulussa menestymällä kyetä tätä paikkaamaan. Kerran köyhä on usein aina köyhä.  On silti hyvä huomata, että kaikilla ei mene päin prinkkalaa. Esimerkiksi suurin osa vauvaperheistä voi aidosti ja tutkitusti hyvin, mutta ongelmana on tässäkin polarisoituminen. Jos menee huonosti, menee usein todella huonosti.

Joka tapauksessa nyt tarvitaan toimia. Lapsilisän reaaliarvo on ylipäätään 30 prosenttia alempi kuin vuonna 1994. Reilua vai ei? Järkevää politiikkaa lapsilisien pitäminen moisella matalalla tasolla ei ainakaan ole. Vaikka kukaan tuskin tekee lapsia yksin niiden takia, on hyvä huomata Viron syntyvyyden kohonneen selkeästi lapsilisien korottamisen jälkeen. Ehkä tuleva hallitus hoksaa myös tämän, ja lähtee tuumasta toimeen tukiakseen syntyvyyden kasvua. Samalla myös perhevapaat on uudistettava ilman kustannusneutraaliusrajoitteita. Näin myös Suomen tulevaisuus näyttäisi kirkkaammalta, kun lastenrattaita näkyisi nykyistä enemmän katukuvassa. Sieltä jokeltelisivat kun myös niiden tulevien eläkkeiden maksajat.

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.