Voisivatko korjaava katse ja nähdyksi tuleminen lisätä työttömän osallisuutta?

4

Voimauttavan valokuvauksen kehittäjä, sosiaali- ja taidekasvattaja Miina Savolainen kannusti Maailman ihanin tyttö – valokuvakirjansa myötä katsojaa matkalle vieraaseen ja tuntemattomaan. Havainnoimaan ja näkemään uutta sekä katsomaan ”kohdetta” eri tavalla, arvostavasti.

Tiedetään, että toiminta- ja työkykyäkin edistää arvostus: toiset ihmiset ja toimintaympäristömme ovat tärkeä työ- ja toimintakykyä ylläpitävä voima. Vieraiden ihmisten, asiakaspalvelun, ammattilaisten tai läheisten katse ei ole siten merkityksetön asia työkyvynkään kannalta. Työterveyslaitoksen Solmu-koordinaatiohankkeen kehittämän Kykyviisari-kyselyn vastaajista osa kokee, ettei saa keneltäkään apua, ei tule kuulluksi eikä nähdyksi. Kykyviisarin vastaajat ovat ESR-hankkeisiin osallistuvia työelämän ulkopuolella olevia työikäisiä.                                                  

Arvostava kohtaaminen ja myönteisten asioiden huomioiminen ovat tärkeitä toiminta- ja työkyvyn tuen muotoja. Tämän tulisi näkyä asiakaspalvelutyössä tasa-arvoisena kohteluna. Kykyviisarin vastausten perusteella työelämän ulkopuolella olevien työkyky on selkeästi alle työikäisten keskiarvon, joten kaikki kannustamisen muodot ovat tärkeitä.

Kuinka sitten oppisimme katsomaan toisiamme eri tavalla – korjaavalla katseella, Miina Savolaisen sanoja lainaten. Korjaava katse on tapa edistää tasa-arvoa eri väestöryhmien välillä, sillä eri tavalla katsominen pakottaa meidät luopumaan valtarooleistamme ja näkemään elämän moninaisuuden. Näemmekö työttömän, syrjäytyneen, vammaisen tai ulkomaalaisen vai näemmekö ja kohtaammeko ihmisen aidosti? Arkiseen tasa-arvoa lisäävään työhön on yllättävän vähän käytännöllisiä työkaluja tarjolla. Kykyviisaria kehittäessämme teemme yhteistyötä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Sokra-koordinaatiohankkeen kanssa, joka kehittää parhaillaan työkalua sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen hanketyössä. Työkalu koostuu muistilistasta ja sitä tukevasta tiiviistä oppaasta. Muistilistan avulla voi tarkastella omia toimintatapojaan sekä toimintaympäristöään.

Työkalun lähtökohtana on, että ESR-hanketoimijat tiedostavat tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden haasteita ja että hankkeisiin osallistuvat ihmiset tulevat kohdatuiksi omana itsenään. Esimerkiksi sukupuoleen liittyviä asioita on huomioitava toiminnassa, jotta aito kohtaaminen onnistuu. Eri sukupuolten, eri-ikäisten tai eri väestöryhmiin kuuluvien työttömien haasteet voivat olla hyvinkin erilaisia. Työttömien kohdalla tasa-arvoa voisi esimerkiksi lisätä tukemalla sujuvampaa pääsyä työ- ja toimintakykyä tukeviin palveluihin kuten kuntoutukseen. Myös eri paikkakunnilla voi olla omia erityisiä haasteita.

Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta käsittelevä työkalu Tasan yhdessä julkistetaan 15.3. www.thl.fi/sokra -verkkosivuilla. Verkko-oppaassa käsitellään tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusnäkökulmien huomioon ottamista hanketoiminnan kaikissa eri vaiheissa. Esimerkeillä selkeytetään, miksi näkökulmat ovat tärkeitä ja millä eri käytännön tavoilla niitä voi huomioida. Oppaaseen tutustuminen on varmasti kannattavaa kaikille toimijoille. Muun muassa konkreettiset kysymykset siitä, miten tasa-arvoa edistetään ja miten tämä näkyy tuloksissa ja miten asiat voitaisiin huomioida paremmin arjessa, auttavat asiakaspalvelu- tai hoitotyötä tekevää arvioimaan toiminnan soveltuvuutta oman paikkakuntansa asukkaille.

Julkistamistilaisuuden pääpuhuja Miina Savolainen korostaa verkkosivuillaan, että voimautumisen keskeinen idea on se, ettei toista ihmistä voi voimauttaa. Tämä koskee myös kaikkea auttamistyötä. Periaatteena on, että jokainen tulee näkyväksi itse määrittelemällään tavalla. Miten Sinä haluaisit näkyä muille? Mistä asioista haluaisit, että Sinut muistettaisiin? Kykyviisarin kehittämistyössä yhä keskeisemmäksi näyttää muodostuvan voimavarojen ja myönteisten seikkojen esiin nostaminen. Meidän on annettava ihmisen oman sydämen puhua.

Anne Salmi

erityisasiantuntija, Työterveyslaitos

www.ttl.fi/kykyviisari   

kykyviisari@ttl.fi

JAA

4 KOMMENTTIA

  1. Mistä näin typeriä ja ylimielisiä kannanottoja sikiää? Aivan kuin työttömät olisivat jokin homogeeninen ryhmä, josta voidaan puhua yhtenä könttänä. Itse olen korkeakoulutettu työtön ja yhteiskunnassa aktiivisesti osallisena täydennysopintojeni ja harrastusteni kautta. En millään lailla syrjäytynyt, alkoholisoitunut, erakoitunut tai päästäni vialla. Tunnen monta kaltaistani, vielä pidempään työttömänä olleita korkeasti koulutettuja. Päivisin haemme töitä ja olemme haastateltavina. En tarvitse mitään ”korjaavia” katseita tai TE-toimiston idioottimaisia kuntoutuskampanjoita, joista olen kuullut. Teidän ”mielestänne parempien ihmisten” arvostuksen pitäisi lähteä siitä, että työttömälle annetaan mahdollisuus tehdä osaamistaan vastaavaa työtä, josta maksetaan asianmukainen palkka. Edellisessä pätkätyössäni työmotivaatiotani, ideoitani ja aktiivisuuttani arvostettiin todella paljon ja olisi ehdottomasti haluttu pitää jatkossa, mutta raha sanelee. Lopettakaa puhumasta työttömistä kuin jostakin vajaaälyisistä, holhottavista ja täydellisen syrjäytyneistä. Teksti kertoo jotain kirjoittajansa asennemaailmasta. Useimmat työttömät lienevät aivan tavallisia ihmisiä, jotka eivät välttämättä ole saaneet lähtöjään kultalusikan mahdollisuuksia uralleen tai elämässä on tullut muuta pientä kompastusta, joka ei näytä kivalta CV:ssä.

  2. Kiitos kommenteistanne Kyllästynyt akateeminen ja Toinen kyllästynyt – tärkeitä pointteja! Näinhän se on, että jokaisella on oikeus ja vapaus määritellä itse miten tulevat näkyväksi eli ottavat kantaa ja määrittelevät itseään – ihan niin kuin Miina Savolainen on ”korjaavan katseen” kai tarkoittanutkin. Mitenköhän me kohtaisimme hyväksyvästi ”ne toiset” – ne ”kaikki muut” ja ”sellaiset”, joita me emme itse ole? Tämä tällaisena avoimena kysymyksenä niin itselleni kuin kaikille lukijoillekin. Joka tapauksessa kiitos keskustelun avauksesta!

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.