Röntgentutkimuksia kannattaa tehdä vain silloin, kun ne ovat tarpeellisia

4
Radiologian erikoislääkäri Heljä Oikarinen toteaa, että röngtentutkimusta täytyy käyttää harkitusti, jottei aiheuteta turhaa säteilyvaaraa. (Kuva: Tiina Mäki)

Röntgentutkimuksia voidaan käyttää ihmisten terveyden tutkimiseen ja edistämiseen. Röntgensäteily voi aiheuttaa altistuneelle henkilölle myös terveydellistä haittaa, kuten pienen syöpäriskin. Siksi säteilyn käytön on oltava aina oikeutettua – odotettavissa olevan hyödyn on oltava haittaa suurempi.

Jos röntgentutkimus ei ole oikeutettu, se aiheuttaa turhaa lisäriskiä. On arvioitu, että noin kolmasosassa, tai jopa useamminkin, tutkimusten oikeutus ei toteudu.

Suurin osa röntgenkuvauksista on tavanomaisia röntgentutkimuksia, kuten hammas-, keuhko- ja luukuvauksia. Maapallon väestön röntgentutkimuksiin liittyvä säteilyaltistuksen kasvu johtuu kuitenkin etenkin tietokonetomografian (TT, leikekuvaus) lisääntyneestä käytöstä. Euroopassa TT aiheuttaa nykyään noin 60 % väestön säteilyannoksesta.

Suomessa tehdään tavanomaisia röntgentutkimuksia asukaslukuun suhteutettuna enemmän kuin Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa. Kuitenkin suomalaisten röntgentutkimuksista saama keskimääräinen säteilyaltistus on pienempi kuin muissa Pohjoismaissa, sillä meillä tehdään väestömäärään suhteutettuna vähemmän TT-tutkimuksia.   

Röntgentutkimusten säteilyannokset vaihtelevat. Raajojen luiden ja keuhkojen tavanomaiset röntgentutkimukset aiheuttavat hyvin pienen säteilyaltistuksen, kun taas vatsan ja lannerangan tavanomaisista röntgentutkimuksista ja erilaisista TT-tutkimuksista aiheutuu suurempi altistus.

Röntgensäteily aiheuttaa altistuneelle henkilölle vain pienen tilastollisen lisäriskin yleiseen syöpäsairastuvuuteen. Vaikka yksilön riski on pieni, syöpätapausten määrä saattaa lisääntyä tulevaisuudessa väestön säteilyaltistuksen kasvaessa.

Tutkimusten oikeutukseen onkin alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota. Sekä hoitavan lääkärin että röntgentutkimuksesta vastuussa olevan lääkärin on pohdittava tutkimuksen oikeutus joka kerta huolellisesti etukäteen. Erityisesti lasten ja nuorten potilaiden sekä raskaana olevien naisten tutkimuksia on harkittava tarkasti.

Suomi on säteilysuojelun eturintamassa, mutta meilläkin on parantamisen varaa. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuvantamisen toimialueella nuorten potilaiden TT-tutkimusten oikeutus parantui merkitsevästi, kun henkilökunnan ohjeistusta ja koulutusta tehostettiin ja magneettitutkimuskapasiteettia lisättiin.

Oulun kaupungin perusterveydenhuollossa selkärangan tavanomaisten röntgentutkimusten määrä puolittui seurannassa suositusten ja koulutuksen avulla. Näin turhaa lisäriskiä on pystytty vähentämään ja resursseja on voitu käyttää tarpeellisiin tutkimuksiin. Nämä kehittämishankkeet ovat saaneet huomiota niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.

Röntgensäteilylle altistavan tutkimuksen tulee vaikuttaa potilaan diagnoosiin tai hoidon valintaan. Suunnitellun tutkimuksen oikeutusta pohdittaessa huomioidaan erilaisia näkökohtia, muun muassa potilaan aikaisemmat tutkimukset, potilaan ikä ja yksilölliset ominaisuudet sekä tutkimuksen arvioitu säteilyannos ja mahdolliset riskit.

Säteilyturvakeskus on julkaissut vasta hoitaville lääkäreille suunnatun oikeutusoppaan, johon on koottu oleelliset näkökohdat yksien kansien väliin. Oppaassa on luettelo tutkimuksista, joita pyydetään usein turhaan.

Esimerkiksi selkärangan tavanomaisia röntgentutkimuksia saatetaan pyytää vanhasta tottumuksesta. Muun muassa rangan kulumamuutoksia esiintyy väistämättä keski-iästä alkaen, eikä niiden diagnosointi kuvista yleensä vaikuta hoidon valintaan tai potilaan terveydentilaan. Myös kiire, ”selustan turvaaminen” ja potilaiden tai omaisten pyynnöt saattavat johtaa turhiin tutkimuksiin.

Potilaiden tulisi saada asiantuntijoilta säteilytutkimuksiin liittyvää tietoa. Asianmukainen informaatio voisi vähentää turhia tutkimuksia. Tieto voisi myös lieventää turhia pelkoja silloin, kun tutkimus on tarpeellinen. Selvityksemme mukaan suurin osa potilaista toivoo saavansa tietoa myös suunnitellun tutkimuksen säteilyannoksesta ja mahdollisista riskeistä. Kehittelemmekin parhaillaan systemaattisempaa tiedotusta.

Suomessa on käytössä joitakin lähettämissuosituksia, jotka ohjaavat tutkimusten valintaa tietyissä tilanteissa. Parhaillaan on tekeillä kattavammat eurooppalaiset suositukset, jotka valmistuttuaan tultaneen ottamaan soveltuvin osin käyttöön myös Suomessa. Niistä voidaan tarkistaa, tarvitaanko potilaan tilanteessa säteilytutkimusta vai voidaanko käyttää säteetöntä vaihtoehtoa, kuten ultraäänitutkimusta tai magneettikuvausta – tai tarvitaanko mitään tutkimusta.

Kansallisesta Terveysarkistosta voidaan tulevaisuudessa saada kattavasti selville potilaan aikaisemmat tutkimukset. Lisäksi lainsäädäntöä ollaan uudistamassa siten, että potilaan aikaisemmista tutkimuksista saamat säteilyannokset voidaan ottaa huomioon entistä paremmin. Aina röntgentutkimusta ei voida korvata muulla menetelmällä ja säteilylle altistava tutkimus voi olla välttämätön. Tarpeelliset tutkimukset ovat edelleen sallittuja!

https://www.ppshp.fi/rontgen/potilasohjeet

https://www.stuk.fi

JAA

4 KOMMENTTIA

  1. Miten se olikaan edellisten vuosikymmenien aikana, kun piti vuosittain käydä keuhkoröntgenissä? Lieneekö siihen aikaan ollut turvallisempaa kuin nykyisin? Sitä sopii epäillä. Olisi mielenkiintoista tietää, onko mitään seurauksia lukuisista kuvauksista.

  2. minä oulun terveyskeskuksessa päässyt selkä kuviin.lääkäri väitti että selässä ei ole mitään vikaa.menin yksityiselle ja siellä otettiin lanneranka röngen jossa näkyivät rappeuman lisäksi kaksi nikaman siirtymää,toinen 7mm ja toinen 13 mm.nyt olen leikkausjonossa selkäni raudoitetaan.minulla on myös pahoja tuntohäiriöita.joskus reidet ei tunne kun sormella tökin,joskus pohkeet ja varpaat on tunnottamat.terveyskeskuslääkärin ammattitaito ei riitä siihen kuka röngenistä hyötyisi.minut jätettiin heitteille jouduin etsimään röngenin ja lääkärin itse ja maksamaan viulut.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.