Luontosuhteesta

0

Jokaisesta meistä löytyy sisäänrakennettu ominaisuus, jonka seurauksena meillä on tarve olla tekemisissä elävän luonnon kanssa. Tieteessä tätä ilmiötä kutsutaan biofilia-hypoteesiksi. Kyseessä ei ole uusi ilmiö, sillä biofilian juuret ovat esihistorialliset – tiedämme hyvin, että varhaiset esi-isämme elivät tiiviisti osana luontoa.

Se liittyy ennen kaikkea selviytymiseen ja kykyyn olla osa tätä maapalloa, sillä olemmehan mekin eläviä olentoja. Ihmisen ja luonnon välinen suhde on tietysti muuttunut ajan saatossa, mutta joka tapauksessa luonto on iso osa meitä.

On hyvin valitettavaa, että kaupungistuminen ja teknologian väliintulo on vaikuttanut nykyihmisen luontosuhteeseen sitä häiriten. Kuilu luonnon ja ihmisen välillä voi olla sekä fyysinen että henkinen; sukupolvelta toiselle siirtyvä tieto luonnosta on vähentynyt ja suurin osa ihmisistä asuu isoissa kaupungeissa.

Kaikki eivät ole laisinkaan tietoisia luonnon tärkeydestä, eivätkä siksi osaa hakeutua sen pariin. Aito luonto voi perintötiedon puuttumisen ja kokemuksen seurauksena tuntua myös pelottavalta paikalta, vaikka ei ole syytä pelätä.

Asuinympäristön rooli on tärkeä, sillä luontoon pitäisi päästä esteettömästi ja varsinkin kaupungeissa asuvat voivat kokea, että luonto on hankalasti saavutettavissa. Onneksemme Suomessa tilanne ei ole niin huono kuin monissa muissa maailman valtioissa, sillä meiltä löytyy metsiä ja puistoja ja siitä saisimme olla todella kiitollisia.

Luontosuhteen heikentyminen koskee erityisesti lapsia, jotka hyötyisivät luonnosta eniten. Vanhempien tulisi rohkaista lapsia luontoon ja osallistua heidän luontosuhteensa vahvistamiseen. Lapsen ei tarvitse alkaa partiolaiseksi, sillä säännöllinen yhteinen hetki vaikka lähiluonnossa riittää. Samalla hyötyvät myös vanhemmat.

Se, miten ja missä määrin olemme vuorovaikutuksessa luonnon kanssa, vaihtelee paljon, riippuen hyvin pitkälti henkilön omista asenteista ja kokemuksista. Hyvin yleinen tapa vuorovaikuttaa on lemmikin omistaminen tai vaikkapa puistossa ja metsässä vierailu. Joku voi kokea, että oikea luonto löytyy ainoastaan erämaasta, kun taas toiselle lähimetsän marjametsä on se paras paikka.

Tärkeintä on kuitenkin ehdottomasti se, että luontosuhde ei pääse katkeamaan ihmisen elinkaaren aikana liian pitkäksi aikaa. Luonnolla nimittäin on runsaasti tutkittuja terveysvaikutuksia, jotka ovat kaikkien saatavilla. Luonnollisessa ympäristössä ihminen on virikkeiden ympäröimä, joten muita toimia ei tarvita – riittää, että luonto on läsnä tavalla tai toisella.

Mitä ne paljon puhutut luonnon terveysvaikutukset tutkimusten mukaan ovat? On muistettava, että jokainen kokee luonnon yksilöllisesti, mutta useita eri hyvinvointivaikutuksia on pystytty todentamaan.

Ensinnäkin, luonnolla on ihmistä eheyttävä vaikutus, sillä se tutkitusti alentaa stressihormonin eritystä ja laskee verenpainetta. Työ- tai opiskelukiireistä palautuminen voi olla tehokkaampaa, kun luonnon ottaa osaksi arkielämää. Turhat ajatukset unohtuvat ja mieli virkistyy, sillä luonnossa kaikki aistit tulevat tehokkaaseen käyttöön.

Toiseksi, luonto aktivoi liikkumaan ja luonnossa se tapahtuu kuin itsestään. Siellä liikkuminen ei ole suorittamista, vaan esimerkiksi luontopolulla huomaa kävelleensä tavallista pitempiä matkoja. Sosiaalisia suhteita on helpompi pitää yllä istumalla yhdessä nuotion ääressä avulla tai jos haluaa olla yksin, on metsä sitä varten mainio paikka.

Oulun Diakonissalaitoksen Liikuntaklinikalla tehdään tutkimusta luontoliikunnan terveysvaikutuksista ja ihmisen luontosuhteen muodostumisesta. Muun muassa hankeyhteistyö Metsähallituksen kanssa on tuottanut mielenkiintoista tietoa kansallispuistojen vaikutuksesta ihmisten hyvinvointiin. Tutustu raporttiin tästä!

Tee itsellesi hyvinvointiteko ja anna luonnolle mahdollisuus ja rohkaise muitakin liikkumaan luonnossa.

Soile Puhakka

Tutkija

ODL Liikuntaklinikka

JAA