Tarkennus Kuusamon saamelaisesineiden palautusasiaan

12
Ruotsin virallinen kartta, jossa näkyy kuusisaamelaisten "Kusamo Lappmark" -saamelaisalue

 

Koska Koillissanomat uutisoi 23.4 vajavaisesti Kuusamon saamelaisesineiden palautusasiaa, niin tässäpä tarkennusta. Päätösesitys oli kaupunginhallituksen kokouksessa tietoisesti päätöksentekijöitä harhaanjohtava siitä, mikä oli maakuntamuseon tahtotila saamelaisesineiden palauttamiseen. Ei ollut mitään tosiasiallista syytä tässä vaiheessa virheellisesti linjata Kuusamon monimuotoisten kulttuurihistoriallisten juurien ja Kuusamon luontokaupungin itsensä esittämän historia- ja kulttuurimuseon tavoitetta vastaan. Kokouksessa yleisesti ihmeteltiin mikä kiire tässä on, kun DNA tulokset vainajasta ovat tulossa ja KHO:ssa on Kuusamon saamelaisia koskevia päätöksiä tulossa. Siksi asiaa esitettiin pöydälle kokouksessa.

Maakuntamuseon kirjeessä Kuusamolle todetaan selkeästi (ote kirjeestä):

”Kuusamon historia- ja kulttuurikeskus -hankkeeseen Pohjois-Pohjanmaan museo alueellisena vastuumuseona suhtautuu myönteisesti ja tulee olemaan asiassa yhteistyössä ja edistämään hanketta niin, että näyttelyyn saadaan esille Kuusamon historiasta kertovaa aineistoa ja esineistöä. 

Aloite keskuksen eteenpäin viemisellä on luonnollisesti Kuusamon kaupungilla. Pohjois-pohjanmaan museo puolestaan selvittää esineistöön liittyviä kysymyksiä. Vainajaa koskevia suunnitelmia ei museon näkemyksen mukaan ole viedä eteenpäin ennen kuin vainajasta saatava tarkempi tieto on käytössä. Museo kuitenkin on valmis selvittämään, mitä seikkoja tulee huomioon otettavaksi, kun vainajan kohtaloa suunnitellaan.”

Kuusamon valtuustoaloitteessa todettiin (suora lainaus aloitteesta):

Tämä on Kuusamon saamensukuisten tahto, myös heidän, jotka todennäköisesti ovat edellä mainitun henkilön sukulaisia Kuusamossa.

Kuusamon saamelaisuuteen liittyvät arkeologiset tavarat ja muut saamenesineet voidaan sijoittaa esille tulevaan Kuusamon uuteen historia- ja kulttuurikeskukseen, jossa pyritään esittelemään Kuusamon monimuotoista ja monijuurista historia- ja kulttuuriperintöä.

Toivon, että luontokaupunki pyrkii neuvottelemaan Maakuntamuseon kanssa, että Kuusamosta peräisin olevat henkilöt ja heidän kulttuuriperintö sekä saamelaiset tavarat muualta palautetaan Kuusamoon.

Kunnioittavasti,

Mika Määttä kaupunginvaltuuston puheenjohtaja

Mika Flöjt Kuusamon valtuutettu, maakuntahallituksen vpj

Vuokko Käsmä valtuutettu

Helena Karjalainen valtuutettu

Marjo Kämäräinen valtuutettu

Pekka Virtanen valtuutettu”

Eli Maakuntamuseon kirje oli valtuustoaloitteen tavoitteen mukainen, aloitteen joka oli hyväksytty kaupunginhallituksessa YKSIMIELISESTI. Kuusamon kaupunki on hakenut ulkopuolista rahoitusta historia- ja kulttuurikeskukselle, jossa esitellään Kuusamon monimuotoiset juuret ja kulttuurit, historiasta tähän päivään.

Lisäksi muistutan kaupunginhallituksen tahoja, jotka käytännössä äänestivät (7-4) yli 40:n kuusamolaisen vanhan suvun kuusisaamelaisia eli kuusamolaisia, saamen juuria vastaan, että vielä vuonna 1775 Ruotsi-Suomen virallisessa kartassa Kuusamo oli merkitty saamelaisalueeksi; ”Kusamo-Lappmark”. Ei pitäisi olla Suomessa 2020 -luvulla missään neuvostovenäjällä, missä voidaan deletoida historiallisia faktoja poliittisista syistä.

Kuusamon historia- ja kulttuurikeskusprojektissa on luvattu kunnioittaa kaikkia Kuusamon perinteisiä kulttuurillisia monimuotoisia juuria, myös kuusisaamelaisia, kuusamolaisia. Liitteessä ruotsinvallan virallinen kartta Kuusamosta 1775, joka on myynnissä Kuusamossa.

Lopuksi muistuttaisin viitaten Kaisa Korpijaakko-Labba väitöskirjaan ”Saamelaisten oikeusasemasta Suomessa: Kehityksen pääpiirteet Ruotsin vallan lopulta itsenäisyyden ajan alkuun” (Sami Institutha Dietnut no 1/1999)” jossa hän käsitteli myös Kuusamon saamelaisten oikeustapauksia.

Korpijaakko-Labba toteaa, että Kuusamoon jäi kymmenittäin saamelaisperheitä asumaan myös Ruotsin vallan aloittaman uudisasutusryntäyksen jälkeenkin. Osaa heistä verotettiin lappalaisina kuten Patosallmij (Patosalmi) Pitke (Pitkä), Kallongi (Kallunki), Sarfwisallmij (Sarvisalmi?), Kielj (Kela?), Ondijerf (Onkamo?), Tarwajärf (Tarvainen?), Riekj (Riekki), Karjalainen (Karjalainen), Pesonen (Pesonen), Ervast (Ervasti), Rånkainen (Ronkainen), Mätä (Määttä), jne.

Myöhemmin Kuusamon verokirjoissa mainitaan – kuten Korpijaakko-Labba kirjoittaa – Maaselän lapinkylästä eli Kuusamosta kirjassaan sivulla 82 (suora ote): ”Jako näiden, nyt kaikkia uudisasukkaina pidettyjen kylien asukkaiden kesken välillä vaihtelee jossakin määrin itse kylän mukaan. Kuvaava on kuitenkin merkintä Maaselän kylän kohdalla. ”Uudisasukkaina”, joita siihen asti on ”verotettu lappalaisina” luetellaan Harrit, Ervastit, Rånkaiset, Määtät, Torviset, Laurikaiset jne.”(ja lukuisia muita kuusamolaisia sukuja). Ruotsin valta muutti vain tilan perustaneet kuusamolaiset Lapin verosta ”finnin” eli suomalaisen verolle. Entisistä Kuusamon lappalaisista tehtiin verokirjoissa merkinnän muutoksella suomalaisia uudisasukkaita.

Nämä lukuisat Kuusamon saamelaissuvut jälkipolvineen ovat yhä elossa Kuusamossa, kuusamolaisina.

Ystävällisesti,

Mika Flöjt

JAA

12 KOMMENTTIA

  1. Minun nummo oli Määttä ,Päätalosta (Paanajärven viimeinen talo ennen sen aikaista rajavartioston rajaa järven päässä ) Kävimme Kotona 1998 ja keitimme kahvit mummolan pihalla ,mukana mummon lapset isäni ja tätini sekä isäni täti joka oli syntynyt Paanajärvellä .Ei meidän suku joka nimeltään Määttä /Taivalkoski ole mitään saamelaisia ollut koskaan.Pitäisi varmaan tutkia historiaa kirjoittajan ja Kuusamon historiaa paremmin.

  2. Tuossa jutussa laitaan ja viitataan tohtori Kaisa Korpijaakko-Laban väitöskirjan tietoihin Kuusamon suvuista jotka ovat aikoinaan maksaneet ensin Lapin veroa (kuusisaamelaisina, granlapparna) ja myöhemmin kuin Ruotsi vaati perustamaan tiloja jotta sai omia maitaan ja vesiään takaisin, kun kuningas oli ne yksipuolisesti vienyt ”kuningas omistaa maat ja veet” -julistuksella. Niin nämä Kuusamon Lapin tilalliset alkoivat sitten verokirjoissa olemaan ”finnejä”. Määtät ja kuten monet muutkin suvut olivat sen jälkeen verokirjoissa ”finnejä”. Mitä Paanajärveen tulee niin sen itäpuolella oli pitkään aina 1900 luvulle viimeisiä, Lapin, Lapinkyliä. Oulanka. Lähde runonlausuja Marina Takalo prof. Pentikäisen kirjoissa.

  3. Emme me Paanajärviset ole koskaan olleet Saamelaisia vaan Paanajärvisiä,Saamelaiset on vielä lähellä , kuten Sevettijärvellä nykyään .

  4. Tuossa jutussa lainataan ja viitataan Kuusamoa käsitteleisiin saamentutkimuksiin monen alueen ihmisten historiallista sukujenjuurista. Myöhemmin kirkkokoulu- ja koulujärjestelmä muutti kieltä ja kulttuuria, mutta alkuperäinen kieli näkyy Kuusamon paikannimessä, murresanoissa ja Kuusamon kunnan nimessä.

    Historiakeskuksessa on tarkoitus esitellä rajapitäjän eri kulttuurien kohtauspaikka ja Kuusamon monimuotoinen kulttuurihistoria (saamelainen, suomalainen ja vienankarjalainen jne) ja elinkeinot kehityskaarineen aina lapinkylästä nykyiseen luontokaupunkiin.

  5. Kuusamoon Määttä-suvun miehiä tuli Paltamosta ja ajoi oikeudenkäyntitodistuksen mukaan alueen lappalaisia pois näiden mailta ja kalavesiltä 1680-luvulta lähtien. Vaimon moni kuitenkin otti lappalaisnaisesta ja siten sukuihin tuli lappalaisverta. Kyllä Paanajärven seutu oli aikaisemmin lappalaisten. Raja Venäjää vasten oli järven keskikohdalla Ruskeakalliossa.

    • Paltamon ja Sotkamon Määtätkin voivan olla sikäläisiä kuusisaamelaisia koska 1500 luvulla saamelaisalueen raja kulki Oulujoessa ja Oulujärvessä. Alueelta on vasta löydetty aitoja kalastajasaamelaisten kalaseitojakin, jotka museovirasto on vahvistanut aidoiksi. Ruotsin vallan tullessa Oulujokea ylös perustaen hallintokuntia aina Paltamoon saakka osa saamelaisista asettautui vaatimuksien mukaisesti tilallisiksi ja osa väisti kulttuuriaan sekä kieltään vaalien kohti pohjoista: myös Kuusamoon.

  6. Kuusamoon tuli lyhyessä ajassa 1600-luvun lopussa 60 suomalaisperhettä, joista useat toimivat vihamielisesti alueen lappalaisia kohtaan, joten he tuskin olivat itse lappalaisia. Alueita ja kalapaikkoja vallattiin, metsiä poltettiin, lappalaisten varastoja ryövättiin ja rikottiin. Niinpä nälänhätä oli sääoloistakin johtuen kohta kaikilla.

  7. määtät eivät välttämättä kuuluneet heihin. Toivotaan niin. Ja yli 40 alkupäistä Kuusamolaista sukua oli alunperin saamelaisia:

    ”Korpijaakko-Labba toteaa, että Kuusamoon jäi kymmenittäin saamelaisperheitä asumaan myös Ruotsin vallan aloittaman uudisasutusryntäyksen jälkeenkin. Osaa heistä verotettiin lappalaisina kuten Patosallmij (Patosalmi) Pitke (Pitkä), Kallongi (Kallunki), Sarfwisallmij (Sarvisalmi?), Kielj (Kela?), Ondijerf (Onkamo?), Tarwajärf (Tarvainen?), Riekj (Riekki), Karjalainen (Karjalainen), Pesonen (Pesonen), Ervast (Ervasti), Rånkainen (Ronkainen), Mätä (Määttä), jne.

    Myöhemmin Kuusamon verokirjoissa mainitaan – kuten Korpijaakko-Labba kirjoittaa – Maaselän lapinkylästä eli Kuusamosta kirjassaan sivulla 82 (suora ote): ”Jako näiden, nyt kaikkia uudisasukkaina pidettyjen kylien asukkaiden kesken välillä vaihtelee jossakin määrin itse kylän mukaan. Kuvaava on kuitenkin merkintä Maaselän kylän kohdalla. ”Uudisasukkaina”, joita siihen asti on ”verotettu lappalaisina” luetellaan Harrit, Ervastit, Rånkaiset, Määtät, Torviset, Laurikaiset jne.”(ja lukuisia muita kuusamolaisia sukuja). Ruotsin valta muutti vain tilan perustaneet kuusamolaiset Lapin verosta ”finnin” eli suomalaisen verolle. Entisistä Kuusamon lappalaisista tehtiin verokirjoissa merkinnän muutoksella suomalaisia uudisasukkaita.”

  8. Vuoden 1710 käräjillä muun muassa Pitkän veljekset toimivat todistajina, kun Heikki Määttä riiteli Oulankajokivarren Mihail Stephaninpojan kanssa aiemmin sovituista niittymaista, jotka olivat Venäjän rajalla Kuusinkijokivarressa Todistajat olivat sitä mieltä että tämä Oulankajokivarressa asuva kauppias Petrikov oli auttanut heitä nälkäaikana ja tulisi hyväksyä uudisasukkaaksi mieluummin kuin muut uudisasukkaat, jotka hätyyttävät lappalaisia pois seudulta.

  9. ”Uudisasutus oli vuoteen 1686 mennessä ehtinyt tunkeutua koko Maanselän lapinkylän alueelle. Mainitun vuoden Kemin käräjillä kirkkoherra Cajanus anoi Olli Pohjalaiselle ja Antti Määtälle Sotkamosta asumislupaa Vuotunkiin vuoden 1673 asetuksen perusteella. Koska näille uudisasukkaille katsastettiin niittyjä aina Oulangansuusta asti, näyttää Maanselän kylän pohjoisimmatkin kairat joutuneen uudisasutuksen valtaamiksi. Tällä Vuotungin alueella väitettiin ennen asuneen Lauri Oikarainen (luultavasti Lauri Heikanpoika) -niminen lappalainen. Näistä kahdesta uudisasukkaasta sotkeutuikin sitten pitkällinen riita. Niila Antinpoika Aikasarria vaati 1688 Kuusamon käräjillä, että Pohjalainen ja Määttä oli karkotettava alueelta sillä perusteella, että tämä seutu sijaitsi rajan takana, miltä alueelta vain lappalaiset maksoivat veroa Venäjän kruunulle. Oikeus tuomitsikin Määtän ja Pohjalaisen karkotettavaksi. Karkotusmääräys jäi kuitenkin paperille.” – Näitä oikeustapauksia Kuusamon alueelta on Ervastin, Kortesalmen ja Virrankosken historian kirjoissa ja etenkin Juha Joonan vuoden 2019 väitöskirjassa, mutta myös Jakob Fellmanin teoksissa Handlingar och uppsatser angående de finska Lappmarken och Lapparne 1-4, samlage och utgivna af Isak Fellman i anslutning till Jacob Fellmans Anteckningar under min vistelse i Lappmarken I-IV.

  10. Jatkoa: ”Vielä vuonna 1690 Sompion käräjillä Lauri Niilanpoika Aikasarria ja Ikäpäivä Matinpoika vaativat Olli Pohjalaista muuttamaan pois. Tämä pystyi kuitenkin osoittamaan, että oli asettunut alueella lappalaisten luvalla maksamalla heille 1 tynnyrin ruista vuoden sadosta. Oikeus tuomitsi jälleen Pohjalaisen muuttamaan pois, nyt 40 hopeataalarin sakon uhalla. Jollakin tavalla hän kiersi tämänkin karkotustuomion, sillä vuoden 1692 ja vuoden 1693 Kuusamon käräjillä hän istuu kunnianarvoisena lautamiehenä ja vuonna 1694 hän saa surmansa vaimonsa käden kautta. Hänen tiluksensa otti haltuun vuonna 1699 kihlakunnanoikeuden nojalla Antti Määttä, Pohjalaisen lähin naapuri, joka siis hänkin itsepintaisesti oli uhmannut karkotusmääräystä. ”