Meitä on herätelty, olemmeko heränneet?

13
Meitä on herätelty tutkijoiden, kansalaisaktiivinen ja koululaisten toimesta. Olemmeko heränneet maapallon heikkenevään tilaan? Kasvihuonekaasupäästöjen ja saasteiden kasvamiseen, voimistuvaan ilmastonmuutokseen, kemikalisoitumiseen, radioaktiivisten saasteiden leviämiseen, lajikatoon, luonnon monimuotoisuuden ja puhtaan veden katoon.. maapallon ekosysteemit ovat romahtamisvaarassa. Ja me olemme lopulta osa luontoa.

Vuodesta 2007 on järjestetty vuosittain maaliskuussa yhden tunnin ajan sammutetaan valot ns. Maapallon tuntia, ”Earth Hour” -tapahtumaa. Suomessa tapahtumaa on vietetty vuodesta 2009 lähtien, ja nykyisin maailmanlaajuiseen tapahtumaan osallistuu ihmisiä jo yli 160 eri maasta. Viimeisen puolen vuoden aikana myös maailman nuoret Gretan johdolla ovat alkaneet maapallon väen unilukkareiksi. Meitä on siis vuosia eri toimijoiden toimesta herätelty, olemmeko heränneet?

Earth Hour – kampanjan tavoitteena on ollut herättää ihmisiä ajattelemaan maapallon ilmasto- ja ympäristöongelmien tilaa. Tekemään siis tarvittavia muutoksia yhteiskuntien rakenteisiin ja elämäntapoihin, jotta maapallo säilyisi elinkelpoisena meille, meidän lapsillemme ja tuleville sukupolville.
Osallistuin itse YK:n ilmastoneuvotteluihin paikan päällä vuodet 2000 – 2009. Aina Haagin 2000 vuoden ilmastokokouksesta 2009 Kööpenhaminan ilmastokokoukseen. Sen jälkeen olen seurannut YK:n ilmastoneuvotteluita ja asiantuntijakokouksia verkkolähetyksien ja median kautta. Kun osallistuin viime vuosikymmenellä ilmastoneuvotteluihin johtavat ilmastotiutkijat varoittelivat, että maapallon ilmakehän turvallinen hiilidioksipitoisuus tulisi olla noin 350 ppm tasolla vuoteen 2015 mennessä, jotta voisimme välttää voimistuvan ilmastonmuutoksen aikakauden. Nyt on vuosi 2019 ja maailman ilmatieteenlaitoksen ja NASA:n ilmastodatatiedot kertovat että globaalit hiilidioksipäästötasot yläilmakehässä on saavuttanut jo n. 411 ppm tason.
Hiilidioksidipäästöt ovat jo nyt ilmakehässä yli turvallisen tason ja vielä ongelmalliseksi tiedon tekee se, että CO2 eli hiilidioksi säilyy ilmakehässä n. 100 vuotta. Jotta ilmastohaaste ei olisi helppoa on yläilmakehässä ennätyksellinen määrä myös muita kasvihuonekaasuja kuten metaania, typpeä ja lyhytaikaista vesihöyryä.
Metaani on erityisen voimakas kasvihuonekaasu ja viime viikkojen kansainväliset mediat ovat kertoneet huolesta tämän voimakkaan kasvihuonekaasun lisääntymisen suhteen. Pelkona on, että metaanitasojen kasvaminen ennätyksellisiin tasoihin kertoo siitä, että maapallon ilmastonmuutoksen niin sanotut globaalit palautemakanismit ovat alkaneet jo prosessoitua jossakin päin maapalloa. Signaaleja on tullut Siperia tuntran kesäaikaisista metaanikraatereista ja arktisen merenpohjan metaanien purkautumisista.
Globaalit typpitasot yläilmakehässä ovat myös korkealla tasolla ja monet tutkijat pitävätkin typpiongelmaa maailman neljäntenä globaalina ympäristöongelmana, jolle tarvittaisiin erityisiä kansainvälisiä ratkaisuja. Typpi ilmakehän kasvihuonekaasuongelman lisäksi toimii kaukolaskeuman myötä myös maapallon vesistöjen rehevöittäjänä aina arktisen alueen syrjäisiä tunturijärviä myöten.
Vesihöyry on lyhytaikainen kasvihuonekaasu, mutta sen erityisongelma on sen sään ääri-ilmiöitä voimistava vaikutus. Nyt globaalin ilmastonlämpenemisen johdosta maailman meret ovat lämmenneet mikä vapauttaa ennätyksellisiä määriä vesihyöryä ilmakehään. Tämä näkyy myös Suomessa ilmankosteuden kasvuna niin kesä kuin talviaikoina, mutta ennenkaikkea se näkyy maailmalla ja myös osin Suomessa sadantojen suurentumisena oli se sitten olomuotona lunta tai vettä. Erityisenä ongelmana tämä on ollut keskisen pallonpuoliskon alueilla missä kasvaneet vesihöyrymäärät ja voimistuvat matalapaineet ovat luoneet olosuhteita äärimmäisille rankkasateille jotka aiheuttavat eri alueille osuessaan äkillisiä tulvia.
Maailman ilmatieteenlaitoksen (WMO) datatiedot yläilmakehästä kertovat karua kieltään siitä, että globaalit kasvihuonekaasupäästöt lisääntyvät yhä ylä-ilmakehässä IPCC:n raportin pahimman skenaarion eli ns. F1 mallin mukaisesti eikä riittäviä kasvihuonekaasupäästöjen reiluja globaaleja päästövähennyksiä näytä olevan tässä maailmanpolitiikan vaiheessa näköpiirissä – valitettavasti. Emme siis voi enää estää, torjua, ilmastonmuutosta, mutta voimme pyrkiä globaaleilla päästövähennyksillä hillitsemään voimistuvan ilmastonmuutoksen aikakautta ja saada lisää aikaa sille, että jossakinpäin maailmaa on jo joku tutkija, opiskelija, yrittäjä, henkilö lähellä oivaltamassa sellaisen uuden ratkaisun, teknologian, jolla jo olemassa olevia yläilmakehän eri kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää merkittävästi.
Sitä ennen poliitikkojen tulee juuri keskittyä siihen, että he muuttavat oman maansa ja kansainvälisen yhteistyön kautta muiden maiden keskeisin yhteiskunnan sektoreita ja rakenteita vähäpäästöiseen suuntaan, eivätkä sysää asiaa poliittisessa keskustelussa kansalaisten ja eivätkä varsinkaan nuorten harteille ratkaistavaksi. Poliitikkojen tulee keskittyä isojen päästövähennyksien toteuttamiseen rakentamisessa ja liikenteessä jne sekä tehdä myös sellaisia linjauksia, jotka mahdollistavat nämä uudet ratkaisut kaikkien saataville kohtuun hintaan. Lisäksi poliittisilla ohjausmekanismeilla tulee edistää koulutusta ja tutkimusta uusien ympäristö- ja ilmastoystävällisten innovaatioiden luomiseen. Yhtenä tärkeänä esimerkkinä muovi ja muiden haitallisten pakkausmateriaalien korvaaminen biohajoavilla esimerkiksi puupohjaisilla tuotteilla.
Samalla poliitikkojen tulee myös ymmärtää, mitä yläilmakehän korkeat ja pitkäaikaiset kasvihuonekaasupäästötasot merkitsevät tulevaisuuden kannalta. Meidän tulee edistää energiansäästöä, energiatehokkuutta ja energiaremonttia. Ja kun emme voi enää välttää voimistuvan ilmastonmuutoksen aikakautta tulee meidän säilyttää hajautettu maatalous ja ruokatuotanto, vaalia puhtaita vesiämme, luoda omavaraista hajautettua energiatuotantoa sähköön ja vaihtoehtoisiin liikennepolttoaineisiin (etanoli, mydiesel, ja biokaasu). On edistettävä puurakentamista betonin sijaan mahdollisimman paljon sekä kompensoitava kaupunkien betonirakentamisen kasvihuonepäästöjä rakennuksiin liitettävillä energiaa keräävillä pinnoilla ja kattorakenteilla (aurinkokattopellit), maalämmöllä ja tuuliruuveilla. Hybridisti nämä vähentävät kaupunkeihin ulkopuolelta tuotetun energiantarvetta ja lisäävät omavaraisuutta mahdollisten sään ääri-ilmiöiden aikakaudella.
Lisäksi meidän tulee myös ymmärtää ettei meidän tulee päätöksillä lisätä ongelmia tämän voimistuvan ilmastonmuutoksen aikakauden keskelle. Ydinvoimalat mertenrannoilla ovat sellaisia. Nykyisetkin ydinvoimalat merten rannoilla reaktoreineen ja käytetyn ydinjätteiden välivarastoineen on globaali turvallisuusongelma kuten Fukushima meille jo asian osin osoittaa. Voimistuvan ilmastonmuutoksen aikakaudella on todennäköistä, että globaalit luonnon palautemekanismit laukeavat ja muun muassa Grönlannin jäätiköiden luisuminen mereen nopeutuu ennakoitua aiemmin ja ennenkaikkea suuri huoli on että Länsi-Antarktisen saariston (ei mantereen) päällä olevat kilometrien jäätikköhyllyjen romahtamisriski mereen tulee ajankohtaisesti merivesien lämpenemisen ja myrskyjen aiheuttaman yhteisvaikutuksen myötä.
Ei ole siis järkevää edes vaalikenttien politiikan retoriikassa heittää symbolisesti ilmastonmuutokseen hukkuvalle ihmiskunnalle säteilevää pelastusrengasta kaulaan, kun meillä ei kerta ole teknologiaa, resursseja ja koulutettua väkeä purkamaan kaikkia maailman merten rannoilla olevia ydinvoimaloita riittävän nopeasti, jos ja kun näillä päästötiedoilla tilanne tulee vääjäämättä päälle – ennemmin tai myöhemmin. Pitää muistaa, että ydinvoimalat vaarallisesti säteilevine reaktoreineen ja käytetyn ydinjätteiden välivarastoineen ovat työntekijöille vaarallisesti säteileviä ja moniongelmallisia. Emme pääse merten rannoilla olevista ydinvoimaloista eroon riittävän nopeasti, jos huomaamme luonnon palautemekanismeista aiheutuneet muutokset tapahtuviksi. Suomen korkeasti koulutettuna ja vastuullisena maana tuleekin osoittaa esimerkkiä eikä enää edistää uraanivoimaa keskelle voimistuvan ilmastonmuutoksen aikakautta, varsinkaan kun se ei edes pysty, eikä enää edes kerkiä ratkaisemaan mitään globaalia ilmastongelmaa.
Nyt onkin aika kansalaisten sijaan vastuullisten poliitikoiden, virkamiesten ja yrityksien herätä sekä luoda ratkaisevia rakenteellisia muutoksia millä merkittävästi muutetaan yhteiskuntamme eri sektoreiden toimintoja aidosti kestävämmän kehityksen suuntaan.
Suomen seuraavan eduskunnan hallitusohjelmassa ja EU:n puheenjohtajuuskaudella aidon kestävän kehityksen edistämisellä tulisi olla erityinen painoarvo.
JAA

13 KOMMENTTIA

  1. Jotenkin sitä uskoo Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneelin IPPC:n mielipiteeseen ydinvoiman merkityksestä ilmastonmuutoksen torjunnassa enemmän kuin Mika Flöjtin jositteluihin.

    (epävirallinen käännös)
    ”Ajankohtainen IPCC:n raportti tekee selväksi potentiaaliset hyödyt ilmastonmuutoksen rajoittamisella 1.5C asteeseen, toimien kiireellisyyden sen saavuttamiseksi ja ydinenergian välttämättömyyden tärkeänä osana tehokasta maailmanlaajuista vastausta.”

    ”Today’s IPCC report makes clear the potential benefits of limiting climate change to 1.5C, the urgency for action to achieve this and the necessity of nuclear energy as an important part of an effective global response.”

  2. Pölhö_Kustaa: ”Onko hän (Bellavista) todella sitä mieltä, että IPPC uskoo ydinvoiman ratkaisevan ilmasto-ongelman? Vai onko se hänen ikiomaa uskomustaan?”

    Ydinvoiman välttämättömyys ilmastonmuutoksen torjunnassa on Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPPC:n näkemys. Bellavista ja ehkpä Pölhö-Kustaakin on samaa mieltä, vaikka ydinvoima ei yksinään ilmasto-ongelmaa ratkaisekaan.

    ”Ydinvoima on välttämätöntä, jos maailma haluaa pitää ilmaston lämpenemisen alle 1,5 astetta, hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPPC) viimeisimmän raportin mukaan. Sähköntuotannossa ydinvoiman osuus on kasvettava merkittävästi maailmanlaajuisten tavoitteiden saavuttamiseksi.”

    Nuclear power is essential if the world is to keep global warming to below 1.5 degrees, according to the latest report by the Intergovernmental Panel on Climate Change (IPPC). Indeed, for electricity generation, the share of nuclear will need to increase significantly in order to meet global targets.

    https://www.powermag.com/press-releases/ipcc-confirms-need-for-low-carbon-nuclear-to-tackle-climate-change/

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.