Huomioita kaivosbuumista

7
Kaivosviranomaisena toimivan TUKES:in kaivosrekisterin karttapalvelun Lapin tilanne varauksien, valtauksien ja valtaushakemuksien/malminetsintälupien sekä kaivospiirien osalta 27.12.2018 (lopussa linkki TUKESin kaivosrekisterin karttapalveluun.)

Suomessa ollaan tilanteessa, jossa hyvin suuri osa maata ja pääosa Lappia on jonkinasteisen malminetsinnän piirissä. Eritasoiset varaukset ja valtaukset aiheuttavat hämmennystä maaseudun ihmisissä saaden kyläläiset ja mökkiläiset varpailleen, kun suvun maat tai mökkipaikat ovat yhtäkkiä valtauksien (malmitutkimuksien) piirissä.

Oulun eteläisen varaukset ja valtaukset/lupahakemukset.
Monin paikoin kaivosyhtiöt ovat jo ryhtyneet suunnittelemaan kaivoksia arvokkaiden mökkivesistöjen äärelle, elävien maaseutukylien läheisyyteen tai keskelle matkailualuetta.

Kalevan mielipidesivulla (16.2.2013) Jaakko Alavuotunki kiinnitti huomiota malminetsinnän ”Villin Lännen” meininkiin:

”Suomessa mikä tahansa yritys voi tulla jokamiehenoikeuksiin nojaten etsimään mineraaleja yksityisiltä mailta. Kaivostoimintaa valvova turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes laski tammikuussa, että peräti 14 prosentilla Suomen pinta-alasta on jonkinasteinen kaivosyhtiöiden tekemä valtausvaraus tai hakemus päällä.

Maanomistajilla ja paikallisilla ihmisillä ei ole oikeuksia puuttua tähän toimintaan. Maan povessa piileviä luonnonvaroja ei lainsäädännön mukaan omista kukaan. Ne siirtyvät kaivostoiminnan myötä löytäjän omaisuudeksi. Valtio ei saa minkäänlaista korvausta arvokkaista mineraaleista ja maanomistajalle on tarjolla ainoastaan kahvirahat.”

Huomio on monella tapaa mielenkiintoinen varsinkin kun on selvinnyt, että Suomi poikkeaa maailman ”kaivosperinteestä”: täällä maanomistajat alun perin todella omistivat myös maaperän ja sen mineraalit. Eri kaivoslain uudistuksissa tätä täysivaltaista maanomistusta on sittemmin koko ajan häivytetty valtion ja kaivosyhtiöiden eduksi.

Ovatkohan tästä alkuperäisestä mineraalien omistusoikeudesta edes maanomistajien yhdistykset tietoisia? Millaisen omaisuuden Suomen maanomistajat ovat menettäneet?

Uusi kaivoslaki syyniin

Katri Kallionpää kirjoitti Helsingin Sanomissa 18.5.2013 seuraavasti:

”Tämä rule of capture eli se saa joka ehtii -periaate on johtanut arvokkaampien luonnonvarojen katastrofaaliseen ryöstökäyttöön, väittää Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Olli Tahvonen Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa. Hänen mukaansa on häkellyttävä erehdys kuvitella, että 1700-luvulla sovellettu periaate olisi käypä ohjaamaan tämän hetken kiihtyvää kilpailua niukkenevista raaka-aineista, joiden arvo maassa on voimakkaassa kasvussa.

Kaivoslaista ja luonnonvarastrategiasta puuttuvat Tahvosen mielestä kokonaan ymmärrys luonnonvarojen taloudellisesta niukkuudesta. Tahvosen mukaan Suomi on vahingossa luonut jonkinlaisen tämä sukupolvi ei säästele -strategian, joka tuottaa lyhytaikaisen piristysruiskeen.”

Suomessa pitäisi nyt kiinnittää huomiota kaivoslaissa annettuun tulkintaan jokamiehenoikeuksista.

Kaivoslakia määriteltäessä ikään kuin tulkittiin toista lakia. Ammattimainenkin malminetsintä luokiteltiin jokamiehenoikeudeksi, mikäli näytteenotto pysyy pienenä. Kuitenkin tavallinen käsitys jokamiehenoikeudesta on, ettei se koske ammattimaista toimintaa.

Uudessa kaivoslaissa poistettiin viimeisetkin esteet kaiken valtaamiselta.

Mielestäni kaupallisesti tapahtuva malminetsintä ei ole jokamiehen oikeutta, vaan kunnilla ja ihmisillä tulisi olla mahdollisuus estää tällainen teolliseen tuotantoon tähtäävä toiminta maillaan, jos he katsovat ettei kaivos millään tavalla sovellu alueelle. Nykyinen vuosittainen 20 euron hehtaarikorvaus on naurettava ottaen huomioon sen epävarmuuden ja haitan, mitä malmitutkimukset voivat aiheuttaa mm. kiinteistöille ja muiden elinkeinojen investoinnille alueille. Pitää myös huomioida, että Kanadassa eräissä osavaltioissa on kielletty uraanitutkimukset ja Australiassa ammattiliitto on kieltänyt jäsenistöltään työskentelyn uraania sisältävissä kaivoksissa ja tehtaissa. Samalla tavalla Suomessa pitäisi pystyä rajaamaan alueita malmitutkimuksien ulkopuolelle (uraanivyöhykkeet ja uraania voimakkaasti sisältävät malmiot) varsinkin, kun Ruotsin valtiopäivät (2018) kielsi uraanikaivostoiminnan ympäristö- ja terveysvaikutuksiin vedoten.

 

Malminetsintää ilman valvontaa

Vanhan kaivoslain ainoat valtauslupia estäneet pykälät liittyivät kaivosvaltausten maksimikokoon, joka oli yhdeksän neliökilometriä. Silloin katsottiin, että laajemmista alueista kaivosyhtiö ei pysty esittämään riittävän tarkkaa ja yksilöityä suunnitelmaa, joka huomioisi esimerkiksi alueen erityispiirteet ja maanomistajat. Tätä käytettiin perustana Uudenmaan uraanivaltaushakemusten hylkäyksiin vuoden 2007 alussa.

Uudessa kaivoslaissa tämä kaivosyhtiöitä kiusannut kohta poistettiin kokonaan, joten nyt ei haetun malminetsintäalueen kokorajoitusta ole. Kerralla saa hakea malmienetsintälupaa eli etuoikeutta tulevaan kaivospiiriin vaikka puolen Suomen tutkimiseen.

Niinpä nyt on annettu on varauksia ja valtaushakemuksia* laajalle Lapin alueelle ja ympäri Suomea. Uudessa kaivoslaissa poistettiin viimeisetkin esteet kaiken valtaamiselta.

Lisäksi laajoilla varausalueilla yhtiöt yrittävät takaoven kautta suorittaa malminetsintää tekemällä kairauksia maanomistajien luvilla. Näin on tapahtunut tunnetuilla uraanimalmialueilla, missä yhtiöt kiertävät Tukesin lupa- ja valvontaprosesseja maanomistajien suorilla, usein suullisilla luvilla. He voivat siis saada kairauslupia uraani- ja pohjavesialueille ilman vaadittuja ympäristövaikutuksien arviointeja, viranomaisten seurantaa sekä ihmisten valitusoikeuksia.

Tätä ei pidä sallia, vaan järjestelmä pitää korjata myös tältä osin. Koska päästötöntä ja jätteetöntä kaivosta ei ole ja mineraalit eivät uusiudu, on Suomen kuntien, maakuntien ja valtion kokonaisetu, että:

1)      Suomeen saadaan kaivosvero, joka jaetaan kuntien ja valtion kesken.
2)      Maa- ja vesialueiden omistajille sekä yhteisöille maksetaan täysimääräiset korvaukset.
3)      Luodaan suojavyöhykkeet ja kielletään malminetsintä arvokkaiden vesistöjen, luonnonpuistojen, elintarviketuotantoalueiden ja matkailualueiden ympärillä.
4)      Osuus kaivoksen tuotoista jyvitetään kunnille.
5)      Sosiaalisen luvan tulee tarkoittaa kunnanvaltuuston lupaa ‒ ja oikeutta sanoa ei.
6)      Ennen uusia resurssihankkeita koko wanhan Lapin alueella pitää ratifioida ILO-sopimus ja neuvotella maasopimukset.  Kanadan mallin mukaisesti on nykyiset varaukset ja valtaukset jäädytettävä, kunnes maanomistusoikeuskysymykset on ratkaistu. On hiukan arveluttavaa, että valtio luvittaa monikansallisille kaivosyhtiöille varauksia, valtauksia ja kaivospiirejä Lapin alueille, joiden maanomistusoikeus on jo vuosikymmeniä sitten kyseenalaistettu. Tämä voi johtaa juridisiin ongelmiin. Kanadassa resurssihankkeet jäädytettiin siihen asti kunnes maaoikeuskysymykset on saatu tarkasti selvitettyä ja siten omistusoikeudet sekä mahdolliset korvaukset oikeudenmukaisesti ratkaistua. Esimerkiksi Kevitsan kaivoksen maa-aluetta ”hallinnoi” valtion Metsähallitus, joka möi alueen kaivosyhtiölle. Historiallisesti katsottuna Kevitsan alueen ”valtionmaat ja vedet” kuuluisivat Lapin lapinkylille, joiden perillisiksi voidaan tulkita niin kunnat- ja maakunnat, paliskunnat, kalastuskunnat ja saamelaiskäräjät. Näiden kaikkien kesken olisi ollut syytä jakaa louhintamaksut ja toivottavasti päivitetyn/uudistetun uuden eduskunnan kaivoslain mukainen kaivosvero ja täysimääräiset haittakorvaukset.

7) Kaivosyhtiöille tulee kattavat jätteiden jälkihoito- ja puhdistus vastuut

Mika Flöjt

Mika Flöjt on kuusamolainen elinympäristön tilasta huolestunut toimija ja Kysymyksiä Talvivaarasta -kirjan toinen kirjoittaja. Tutkija Flöjt on perehtynyt Suomen kaivoshankkeisiin yli kymmenen vuoden ajan. Hän on Kuusamon kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen. Kirjoitus julkaistu alunperin Vihreässä Tuumassa. Tämä lyhennetty ja muokattu versio.

  • käytän tässä sanaa valtaus koska kaivosyhtiöt kansainvälisissä tiedotteissaan käyttävät sanaa valtaus, mikä kuvaa myös oikein niiden juridista maankäytöllistä valtaa.
  • Kaivosrekisterin karttapalveluun voivat kaikki tutustua http://gtkdata.gtk.fi/kaivosrekisteri/
JAA

7 KOMMENTTIA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.