”Latituden Juomasuon” uraania sisältävän kaivostoiminnan ongelmista

4

Kuvassa Kitkajoen Juomasuon uraanilouhoksen suotokenttä (yhdessä louhoksen kanssa) on tutkitusti radioaktiivisesti saastunut.

Uraania sisältävän kaivostoiminnan ongelmista

Dragon Miningin Kuusamo Goldin yrityksen Y-tunnuksella toimiva ”Latitude” -kaivosyhtiön Kuusamon Rukan Sivakkaharjun ja Meurastuksenahon sekä Kitkajoen Juomasuon-Hangaslammen-Pohjasvaaran kaivospiireissä ja niiden ympärillä olevissa valtauksissa sekä Pohjois-Kuusamossa, Posiolla ja Etelä-Sallassa olevissa lisävaltaushakemuksissa ja laajoissa varauksissa Kitka-Ruka-Oulanka- merkittävät määrät uraania, kytköksissä kultaan ja kobottiin. Alue tunnettu virallinen merkittävä uraanivyöhyke. Yhtiö haluaa aloittaa uraanivyöhykkeen uraanimalmiossa kaivostoiminnan tällä kertaa ”koboltin” varjolla.

Maailman atomienergiajärjestön (IAEA/NEA) virallinen maailman uraanivarantojen ”Red Book” -kirja, johon Suomenkin tunnetut uraanivarannot on raportoitu Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) toimesta pohjautuen Geologian tutkimuslaitoksen (GTK) uraanitutkimuksiin ja yhtiöiltä keräämiin tietoihin. Tärkeinpien uraaniesiintymien listalla mm. Kuusamon Kitkajoen Juomasuo. Lisäksi karttaan merkitty katkoviiva ympyrällä Kitkajärven, Rukan, Oulangan ja Etelä-Sallan alueelle tunnettu uraanivyöhyke. Maailman uraanivarantomerkinnöissä Suomen osiossa siis näkyvät kohteet, myös Kuusamo, Posio ja Etelä-Salla. Karttaa käytetty ministeriön esityksissä atomiteknillisessä seurassa.

Geologian tutkimuskeskus (GTK) raportoi eduskunnalle uraania sisältävän kaivostoiminnan ongelmista.

Alla oleva on suoria lainauksia GTK:n raportista: nimeltä TIEDONANTO 35 G:

”Kaikki primääriset keskinäisessä tasapainotilassa olevat uraanimalmit sisältävät radiumia, joka juuri on poikkeuksellisen korkean säteilytason aiheuttaja uraanikaivoksissa. ”Tavallisten kaivosten” toimintaan liittyvien haittatekijöiden lisäksi uraanikaivosten työntekijat joutuvat alttiiksi hengitysilman sisältämälle radon-kaasulle ja sen lyhytikäisille tytärnuklideille, hengitysilmassa oleville pitkäikäisille alfa-aktiivisille hiukkasille sekä kohonneen ulkoisen säteilyn vaikutukselle. Merkittävimmän haitan muodostaa kuitenkin radon lyhytikäisine tytäraineineen. Lyhytaikaisesti radonpitoisuus nousee louhinnan edellyttämän malmin porauksen, räjäytyksen ja kuljetuksen aikana pölyhiukkasiin tarttuneiden uraanisarjan aineiden vuoksi. Pölyn ja ulkoisen säteilyn yhteenlaskettu osuus kaivostyöntekijöiden säteilyaltistuksesta jää yleensä radonin osuutta alhaisemmaksi. On arvioitu, että pölyn ja ulkoisen säteilyn osuus on yhteensä n. 30 % kokonaisaltistuksesta.  Radiumin pitkän puoliintumisajan vuoksi (noin 1600 vuotta) seisovan kaivosveden voidaan olettaa sisältävän runsaasti radiumia (ja sen seurauksena myös radonia) tai vaihtoehtoisesti suurissa vesisysteemeissä radium diffundoituu pitkiä matkoja, josta seuraa radonin leviäminen laajalle. Näin pintavesiin keräytynyt radon poistuu pääasiassa ilmaan. Myös kaivokseen valuvaan pohjaveteen on saattanut liueta uraania ja radonia, jolloin vuotokohtien läheisyydessä ilman radonpitoisuus voi olla hyvinkin korkea.

Maailmalta esimerkkejä

Kanadan ja Ruotsin luonnonolosuhteet vastannevat parhaiten Suomen olosuhteita. Kanadassa uraanimalmijätteiden sijoitusalueilla sadeveden suotautuminen ylittää haihdunnan. Malmijätteeseen jäänyt hapettuva pyriitti (FeS2) laskee valuvan veden pH-arvoa. Hapan vesi tehostaa esim. Th-230:n, Ra-226:n, Pb-210:n, As:n ja Ni:n vapautumista malmijätteestä ja joutumista ympäristöön. Tapahtuma voi jatkua hyvinkin kauan. Monissa uraanimalmijätteissä haitalliset ei radiologiset aineet, kuten Cat Pb, Zn, Set As, Pb, Cd, hapot, orgaaniset yhdisteet ym, muodostavat huomattavan pitkäaikaisen ympäristö- ja terveyshaitan. Tulokset osoittavat, että ensimmäisen 100 vuoden aikana haittojen perimmäinen aiheuttaja on alkuperäinen jätteeseen jäänyt radium. 100 000 vuoteen saakka Th-230 on pääasiallisin riskitekijä ja kun aikaa on kulunut n. 1 miljoonaa vuotta, haittavaikutusten pääasiallisin aiheuttaja on alkuperäisen malmin sisältämä U-238.

Kuva: Suurin osa uraanin radioaktiivisuudesta jää kaivosalueen jätteisiin ja ympäristöön. Yhtiöt ottavat osan talteen, uraanituotantoon, mutta noin 80% uraanin myrkyllisistä ja säteilevistä hajoamistuotteista jää jätteisiin kaivosalueelle ja levittäytyy ympäristöön sekä vesiin.

Uraanituotannossakin 80% uraanista jää kaivosalueelle jätteisiin josta uraanin radioaktiiviset (säteilevät ja myrkylliset) hajoamistuotteet vääjäämättä levittäytyvät ympäristöön (pöly ja radonkaasut) ja vesiin. (herkkä vesiliukoisuus myrkyllisellä uraanilla). Radioaktiivisten aineiden puoliintumisajat ovat todella pitkiä kuten kaaviosta näkyy. STUK:in mukaan uraania sisältävän kaivostoiminnan jätteiden hallintaongelman määrittää torium 230 jonka puoliintumisaika on 74 500 vuotta. 

Haitallisten aineiden kulkeutuminen jätteistä.

Uraanikaivosjätteen sijoituspaikan valinnassa ja suunnittelussa on otettava huomioon seuraavat radionuklidien vapautumis- ja kulkeutumistavat:

  1. Tuulieroosio ja -kuljetus
  2. Pintaveden kulutus- ja kuljetustyö
  3. Pohjaveden liuottava vaikutus ja liuenneiden aineiden kulkeutuminen sen mukana
  4. Kaasufaasissa olevien radioaktiivisten aineiden säteilyvaikutus
  5. Ekologisten tekijöiden (kasvit tai eläimet) pääsy kosketuksiin radioaktiivisia aineita sisältävän malmijätteen kanssa
  6. Ihmisten joko tahaton tai tahallinen käsiksipääsy malmijätteeseen.

Uraanikaivosjätteistä peräisin oleva radioaktiivisuus kulkeutuu eliöihin eri tavoin ja altistaa eliöitä seuraavasti:

  1. ilmassa oleva radon ja sen tytärnuklidit
  2. suora qammasäteily
  3. jätteistä lähtevä ilman mukana kulkeutuva pöly
  4. suoraan henqitykseen
  5. laskeuma maan pinnalle
  6. kulkeutuminen veden mukana
  7. kiinteät radioaktiiviset hiukkaset
  8. liuenneet radioaktiiviset aineet

Lisäksi otettava huomioon

– gammasäteily

– ilman sisältämään pölyyn kiinnittyneet radioaktiiviset aineet

– radiumin liukeneminen veteen

– radonin liukeneminen veteen

– raskasmetallien liukeneminen ja siitä aiheutuvien haittojen kerrannaisvaikutus

– ravinnesuolojen liukeneminen

Haitalliset aineet, jotka voivat kulkeutua vesi- ja ilmareittien kautta ovat ekosysteemille potentiaalinen vaaratekijä. Laskelmien mukaan uraanin ja toriumin hajoamisen välivaiheena syntyvät Ra-226 tytärnuklideineen tuottaa valtaosan malmijätteeseen liittyvästä radioaktiivisuudesta, kun otetaan huomioon n. 1000 vuoden aika. Malmijätteen sisältämät haitalliset aineet vapautuvat vähitellen pyriitin hapettumisen, huokos- ja pohjaveden happamoitumisen ja sitä seuraavan liukenemisen vaikutuksesta.”

Edellä mainitut faktat tietäen ja kokonaisuuden ymmärtäen ei ole järkevää aloittaa uraania sisältävää kaivostoimintaa suojellussa Kitkan ja Koutajoen vesistössä, minkään mineraalin varjolla. Tutkimustulokset Outokummun toteuttamasta 1990 -luvun Juomasuon koelouhinnasta osoittavat selkeästi radioaktiivisen saastumisen ja siten Kuusamon kaupungilla on täydet edellytykset valittaa hallinto-oikeuden puutteellisesta päätöksestä, koska Kuusamolla on jo tietoa mitä louhinta uraanimalmiossa aiheuttaa ympäristölle ja vesille. Ne saastuu radioaktiivisesti ja jätteet jäävät kuntalaisten elinympäristöön taloudellisiksi rasitteiksi ja ongelmiksi niin luonnolle kuin ihmisille.

Mika Flöjt

GTK:n TIEDONANTO 35 G Eduskunnalle.

URAANIKAIVOSTOIMINTAAN SEKÄ URAANIMALMIJÄTTEESEEN JA SEN SIJOITTAMISEEN LIITTYVIEN HAITTOJEN VÄHENTÄMINEN

JAA

4 KOMMENTTIA

  1. Juomasuon alue ei ole merkittävästi saastunut.
    Louhoksen vedestä tutkitut näytteet sisältävät 7,87-8.75 mikrogrammaa uraania per litra.
    Tavallisessa kallioporakaivossa on vedessä uraania keskimäärin 21,2 mikrogrammaa per litra.

    Täsä viitataan myös että radon liukenee veteen. Kyllä se liukenee mutta se myös haihtuu siitä hyvin nopeasti ja siten siitä ei ole haittaa ihmiselle.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.