Asiat ja ihmiset

0

Asiat riitelevät, eivät ihmiset. Näin kuulee usein sanottavan.

Onko näin?

Missä ihminen loppuu ja asia alkaa? Entä ovatko ”asiat” jotain ”ihmisen” ulkopuolista?

Tuskinpa vain. Asiat ja ihmiset eivät todellisuudessa ole erotettavissa toisistaan.

Minä esimerkiksi uskon vapauden, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kaltaisiin ihanteisiin. Nämä asiat ovat olennainen osa ihmistä, joka olen. Ne ovat osa habitustani, jos sosiologinen termi sallitaan. Habitus on eräänlaista yksilöllistynyttä yhteisöllisyyttä. Se viittaa kaikkeen siihen, mitä olen pitkälti tiedostamattani omaksunut ja sisäistänyt matkallani minuksi. Habitus on sekä yksilöllistä että sosiaalista, ja minulle se tarkoittaa tässä yhteydessä samaa kuin ”asiat”.

Minä olen ihanteeni. Kun kohtaan ihmisen, joka on sisäistänyt ja ihanteellistanut aivan päinvastaisen asiakokonaisuuden, syntyy riita. Vaikka voisimmekin löytää yhteistä maaperää vaikkapa saman jääkiekkojoukkueen kannattamisesta, jää perusihanteiden erilaisuudesta johtuva jännite pysyväksi.

Ihminen ei ole vain säiliö, johon ajatuksia kaadetaan, ja josta ne voidaan yhtä helposti kauhoa pois. Päinvastoin jokainen on aktiivinen toimija, joka valikoi kannattamansa ajatukset habituksensa ohjaamana. ”Asiat” määrittelevät ihmistä enemmän kuin mikään muu. Ihminen on asioita.

Luulen, että he, jotka ajattelevat asioiden, ei ihmisten riitelevän, näkevät ”asiat” jonain alkuperäisen ihmisyyden päälle liimattuna keinotekoisena ominaisuutena. Heille on olemassa jokin aito, puhdas ja luonnollinen ihmisyys, johon ”asiat” – mielipiteet, maku, arvot ja asenteet – eivät kuulu.

Asiat riitelevät, eivät ihmiset tarkoittaa myös arkipäivän epäpolitisointia. Argumentin tarkoituksena on muistuttaa, että samassa veneessähän tässä lopulta ollaan, eriävistä mielipiteistä huolimatta.

Mutta emme me kaikki ole samassa veneessä. Aluksia on ulapalla armada, eivätkä ne suinkaan ole kaikki yhtä merikelpoisia. Rannalle jääneitäkin riittää. Argumentti hämärtää jokapäiväisessä elämässämme toimivia valtasuhteita ja -hierarkioita. Se on ongelmattomuuden julistus, jollaiseen vain voittajat voivat samaistua. Tässä mielessä se on sukua oikeiston hellimälle ajatukselle kaikkien yhtäläisistä mahdollisuuksista jo toteutuneena tosiasiana. Tällaisen ajattelun mukaan maailma on valmis, eikä ihmisillä enää ole muita riidan aiheita kuin joitain vähäpätöisiä ”asioita”.

Mutta kaikki on asioita. Ja asiat toden totta riitelevät. Samalla riitelevät ihmisetkin, koska jokainen meistä on oma asiansa. Itse asiassa juuri kaikkien asioiden ”inhimillinen tekijä” mahdollistaa riitelyn. Ilman ihmisiä ei ole asioita. Kun tässä kirjoituksessa tarkoitan ”asioilla” nimenomaan yksilöiden habitusta, tämä onkin aivan selvää.

Tietenkin ”asioista” olisi mahdollista puhua myös tiedonfilosofisessa kontekstissa, mutta se jääköön asiantuntijoiden tehtäväksi. Minä olen sosiologi, tieteen barbaari, ja sillä selvä.

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.