Työtön maisteri

0

Tämä on kertomus työttömästä maisterista, nuoresta hulttiosta historian pyörteissä. Tätä ihmistyyppiä aikamme tuottaa enemmän kuin koskaan aiemmin, jokainen tuntee ainakin yhden. Tämä kertomus on kuitenkin sepitettä, ja kaikki yhtymäkohdat todellisiin henkilöihin ovat korkeintaan sattumaa tai lukijan mielikuvituksen tuotetta.

No niin. Työtön maisteri… kuka hän on, ja mikä? Mitä hän tekee, ajattelee. Nyt se nähdään.

Työttömällä maisterilla on aikaa pohtia omaa erinomaisuuttaan. Lukiessaan jylhien pessimistien ja ylhäisesti sivistyneiden kulttuurikonservatiivien huolellisesti argumentoivia esseitä hän omaksuu itsestään ja maailmasta käsityksiä, joilla ei ole ainakaan liikaa tekemistä hänen oman tilanteensa tai etunsa kanssa. Mutta tästäkös työtön maisteri piittaisi. Hänelle tärkeintä on samastua luokkaan, johon sydämessään tuntee kuuluvansa.

Ah, sitä tunnetta, kun työtön maisteri miettii, onko tänään varaa syödä, tuntien samalla huikaisevaa ylemmyydentunnetta tavallisia ihmisiä kohtaan! Eikö se ole kauneutta, eikö se ole runoutta!

Työttömällä maisterilla on aikaa hioa Facebook-päivityksistään jopa vuorokauden eläviä mestariteoksia!

Työtön maisteri äänestää sosialisteja, koska on työtön, mutta halveksii proletariaattia, noita tallukoita, jotka eivät ymmärrä edes runoutta.

On häpeällistä olla työtön, niin hän tuumii, mutta vielä häpeällisempää olisi tehdä työtä, joka ei tuota tunnetta ylivertaisuudesta.

Työtön maisteri on surullinen, koska hänen älynsä säkenöi vain yksityisesti ja, ennen kaikkea, yksinäisesti.

Milloin hän näkisi maailman muutenkin kuin kirjastosta raahaamiensa klassikoiden läpi. Ei koskaan, siihen työttömällä maisterilla ei ole rahaa. Rahaa hän koko ajan ajatteleekin, vaikka tietää, ettei se sovi hengen aristokraatin arvolle. Köyhyys; mikä onnettomuus, mitä kosmista ivaa! Hänellä on vain kirjansa, ideansa, mutta ei mahdollisuutta olla tekemisissä maailman kanssa. Hän tietää kaiken, muttei osaa mitään, ja hän lannistuu päivä päivältä vakavammin. On niin vaikeaa pysytellä muiden yläpuolella, kun elämä on vain olemassaoloa!

Hän hakee työpaikkoja, joihin ei halua, vain oikeuttaakseen olemassaolonsa niiden silmissä, joita vihaa ja halveksii. Hän syrjäytyy, koska ei saa koskaan tilaisuutta.

Sellaista se on, ei sille mitään voi, sanoo hallitus.

Hän lohduttautuu ajatellen kaiken johtuvankin siitä, että hän on vaarallinen. Hän on yhteiskuntatieteilijä, intelligentti, valtaapitävien vihollinen numero yksi. Hänen kurjuutensa johtuu siitä, että häntä vainotaan hänen tarkkanäköisyytensä vuoksi.

Hän haaveilee poliittisesta terrorista. Yhä useammin kulttuurikapakan nurkkapöydästä kantautuu vaatimuksia kulakkien marssittamisesta montulleen. Työtön maisteri taitaa alkaa vähän seota.

Hän rapistuu, tyhmistyy, laiskistuu. Hän alkaa uskoa mitättömyyteensä. Sukkelasta ja nokkelasta kreivistä tulee katkerasti kiroileva sälli.

Lannistettuna, ahdistettuna, eristettynä työtön maisteri kehittää suunnitelman: minä rakastun! Tuo kaunis galleristi tuossa, hän sopii arvolleni, hänen lempensä siivittää minut uuteen kukoistukseen.

Hän ryntää taisteluun suoraan pölyisten opustensa keskeltä, melodramaattisesti pauhaten. Nyt tai ei koskaan!

Mutta työtön maisteri ei muista enää, mitä vuosisataa eletään. Hän on kadonnut kuvittelemaansa romanttiseen menneisyyteen, hän on anakronismi. Ja niin hänen rakkautensa on liian pönäkkää, se pelästyttää kaikki tieltään.

Hintelä kynäniska, naurun aihe muuten, kylvää kauhua ihailullaan. Siitä ei ole ylpeilyn aiheeksi. Mutta jotain sentään jää, jotain aitoa. Kerrankin elämässään työtön maisteri tuntee kipua.

Tähän asti hän on hakenut vain asemaa, arvostusta, vertaistensa kateuden sekaista kunnioitusta. Hän on tietämättään elänyt niin kuin pitääkin, tietysti juuri sen verran pieleen, ettei ole saanut tilaisuutta loistaa.

Nyt työtön maisteri on ymmällään. Hän pitelee runneltua myttyä, sydäntään, ja hoksaa… mitä?

Että ovet ovat kiinni, ja hänen korskeat runovankkurinsa muuttuneet museokamaksi.

Hän ryhdistäytyy, muuttuu aikansa kuvaksi. Työtön maisteri osallistuu työelämävalmennukseen. Siellä hän oppii aggressiivisen henkilöbrändäyksen salat. Hän oppii ketteräksi ja joustavaksi. Kiristyvä kilpailu, jatkuva muutos, sen kaiken hän omaksuu ja riisuu vapaaherran viittansa.

Työtön maisteri unohtaa haihattelunsa. Hän leikkauttaa hiuksensa, hankkii salikortin, verkostoituu. Vakaumuksellisesta antagonistista tulee Slushenin sissi. Kaunis galleristi unohtuu, maisteri alkaa katsella kauppaopiston naisia.

Hän on viimeinkin tajunnut unelmiensa olleen vääriä. Hän tahtoi olla erilainen, elää ihanteidensa mukaan. Mutta nyt hän teettää käyntikortteja, syö mielialalääkkeitä ja menestyy.

Työtöntä maisteria ei enää ole.

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.