Opettaja ja lapset kaupungissa

1

M.A. Nummisen ratkihauskassa rallissa Opettaja ja lapset kaupungissa kerrotaan kuinka hyväätarkoittava mutta aavistuksen naiivi opettaja kohtaa vaikeuksia yrittäessään sivistää lapsia luokkaretken tiimellyksessä. Sanoipa opettaja mitä hyvänsä ylösrakentavaa, penikat kuulevat sen liittyvän jotenkin syömiseen:  ”…ja kaikki ryntäs heti ravintolaan!”

Olen tuollainen oppilas. Ei, olen koko tuo oppilasjoukko. Haistan ruuan ja syömisen mahdollisuuden tilanteessa kuin tilanteessa. Kun ruoka nyt vaan on niin hyvää! Ja syöminen on ihanaa!

Olen se, joka hinkkaa lautaselta viimeisenkin kastikepisaran leipäpalasella. Lautanen syödään todellakin tyhjäksi, eikä ruualle yökytellä. Kissanpäätä pienempää juustokämpälettä ei lasketa. Hotelliyöpyminen tarkoittaa minulle hotelliaamiaista, reissaminen sitä, mitä jossain muualla saa syödäkseen. Jos jossain näkyy olevan ruokaa menossa hukkaan, koen velvollisuudekseni puuttua asiaan. (”Jos et aio syödä tuota, niin mää voin kyllä…”)

Liikunta- ja ruokaohjeita odotellessa pt Toni kehotti minua kirjaamaan yhden viikonlopun yli, mitä tulee normaalipäivinä syötyä. No aivan kuin tuollaisen ohjeen saatuaan tosiaankaan enää söisi niin kuin ”normaalisti”..! Yritin kuitenkin. Mutta kun kontrolli muistiinkirjaamisen myötä oli päällä, lautaselle päätyi vain neljä einesverilättyä, heti siihen salaatin ja raejuuston kylkeen. Kun vielä eilen olisi livahtanut kukaties koko paketillinen.

En ole makean ystävä, enkä karkinsyöjä. En syö sipsiä enkä latki limukkaa. Kaapeistani ei löydy keksi- eikä namukätköjä. Tiedän varsin hyvin, mitä kannattaa syödä, millaisella ateriarytmillä ja millaisilla makroilla (jep, osaan laskea proteiinit, hiilihydraatit ja rasvat), osaan ulkoa juttagustafsbergit ja anttiheikkilät. Mutta tietäminenkään ei auta, jos siihen päälle vetää pitsan silloin, purilaisen tällöin ja arkena annoskoko on mallia pesusoikko – ja samaan aikaa kulutus on kuin kanarialinnulla.

Aamulla täytyy syödä, koska se on terveellistä. Lounasaikaan täytyy syödä, jotta verensokeri ei laske. Iltapäivällä on tärkeä syödä koska on jaksanut koko päivän. Ja iltasella, päivällisen jälkeen onkin sitten hyvä syödä jotain, kun on kerran uurastettukin.

Aina kun terästäydyn syömisteni suhteen ja päätän tehdä korjausliikkeen, tarkoittaa se ylitsepursuavaa ostoskärryä (monipuolisuus!). Ja mitä – kuusi ateriaa päivässä? No mikä jottei!

Tätä ruokahommaa tulee varmasti mietittyä vielä moneen kertaan projektin kuluessa. Todennäköisesti aikuiselle ihmiselle on olemassa muitakin keinoja palkita itseään tai olla itselleen kiltti, kuin syödä ämpärillinen maksalaatikkoa. Täytynee keksiä jotain.

JAA

1 KOMMENTTI

  1. Palkintsyöminen! Mä niiiin tunnistan tuon roveellinen maksalaatikkoa ja kolme pullaa päälle. Mitäs sitä sitten söis?