3 h, 1298 kcal, syke av. 124/159 max.

0

Kuntoprojektissani ehdottomasti palkitsevimmaksi on osoittautunut erilasten laitteiden kanssa touhuaminen. Tarkoitan kelloa, sykemittaria, puntaria, vaakaa, mittanauhaa, askelmittaria, laskinta sekä – mahtavinta kaikesta – monenkirjavia nettisovelluksia, joihin voi tietojaan syöttää.

Kun liikkumisen ja kuntoilun maailma kaikkinensa on niin uskomattoman sekava, moni-ilmeinen ja hahmoton, numeroiden pyörittely ankkuroi homman mukavasti todellisuuteen. Fiiliksen mukaan tekeminen on tarpeellista joskus sekin, mutta jos mikään ei rajaa tai ohjeista, fiilispohja on monesti sama kuin sohvanpohja.

Kaikkien ihanin lelu on kaikessa simppeliydessään nerokkaan koukuttava askelmittari. Jos mäkkärin salaattiaterian kyljessä takavuosina jaettu mittari ei loppupeleissä osoittautunut kovin luotettavaksi, ovat nykyiset (ilmaiset) puhelimeen ladattavat askelmittarisovellukset jo aika pelejä. Itselläni on käytössä WalkLogger, joka ei vaadi käyttäjältään ei sitten minkäänlaisia tietotaitoja ja hoitaa hommansa ilman sen kummempia asentamisia. Sovellukseen voi määritellä tavoitteen ja mikä parasta: se ojentaa päivän päätteeksi joko pronssi-, hopea- tai kultamitalin riippuen siitä, paljonko askeleita suhteessa omaan tavoitteeseen on kertynyt. Niin lapsellista kuin se onkin, tunnustan että kultamitalin persolla on tullut tehtyä joskus se ylimääräinenkin lenkura.

Vanhaa kartankatsojaa motivoi myös karttasovellus, kuten vaikkapa SportsTracker. Omat lenkit jotenkin konkretisoituvat, kun näkymätön käsi piirtää ne kartalle puhelimen näyttöön. Puhumattakaan siitä, että lenkkiin käytetty aika ja askeleet näkee myös kuljettuna matkana: on jotenkin eri asia juosta seitsemän kilometriä, kuin juosta tunti. Tänään seitsemän, huomenna kukaties seitsemän ja puoli.

Paras ja tärkein kaikista on kuitenkin sykemittari. Ei yksinomaan siksi, että sydämen jumpsutuksen näkee lahjomattomasti numeroina – vaan ennen kaikkea se, että toosa osaa laskea myös kulutetut kalorit. Jos sanotaan, että liiku 500 kcal edestä, sykemittari rinnuksilla asian voi taatusti myös varmistaa. Ja voi sitä onnen päivää, kun jonkin reippaan huhkimisen seurauksena ruudulla komeilee tonni ja vähän toista kulutettuja kaloreita.

Ja kun siihen kulutukseen nyt päästiin, ei puntariakaan voi sivuuttaa. Itse asiassa oman painonhallintani syöksykierre on alkanut tasan siinä vaiheessa, kun en enää tohtinut nousta vaa’alle. Itselleen voi todella uskotella mitä tahansa, kun vaaka ei ole kertomassa totuutta.

”Älä nyt stressaa siitä painosta, heitä vaan se puntari nyt kaappiin!” on ehkä nurinkurisin ohje, jonka painonhallinnan suhteen olen koskaan kuullut. Voi olla, että jollakulla toimii, minulla ei. Kun punnitsee päivittäin, voi lukeman heilahdukseen reagoida saman tien. Viikon virheliike on jo koleampaa korjattavaa, kuukaudesta tai vuodesta nyt puhumattakaan. Päivittäin punnitsemalla konkretisoituvat ihan numeroiksi myös ne painonvaihtelut, jotka väistämättä elämään kuuluvat – siis se, että tänään ylös voi tarkoittaa huomenna alas tai toisinpäin.

Toinen lahjomaton piiskuri on mittanauha. Tosin sen kanssa huijaamisen vaihtoehto on kuitenkin olemassa, joten siihen en ainakaan itse pysty yksinomaan luottamaan. Joku kaapissa kutistunut vaate toimii työkaluna myös – joskin tavoitefarkkumetodista puuttuu mittalaitteiden tarjoama taulukoinnin ja käyrien piirtämisen uskomattoman tyydytystä tuottava mahdollisuus.

Tiedän, etten ole kovin zen, kun lasken kierrosaikoja ja analysoin käyriä, mutta ei siitä toisekseen ja toistaiseksi haittaakaan ole ollut. Moni mutu-asia saa sitä paitsi selityksensä, kun sitä peilaa laitteiden lahjomattomaan informaatioon.

Jos nyt jostain valittaa saa, niin liikkeellelähdöstä on kaikkien vekottimien kanssa tullut oma prosessinsa: etsi sykevyö, etsi rannelaite, etsi puhelin, käynnistä karttasovellus, etsi puhelimen kuulokkeet (pysäytä karttasovellus siksi aikaa), käynnistä radio, etsi kanava, käynnistä karttasovellus uudestaan. Pysäytä karttasovellus, riisu kaikki vaatteet ja kiinnitä unohtunut sykevyö, pue uudestaan, käynnistä sykemittari ja karttasovellus.

Ja eikun menoksi!

JAA