Kuka keksi Brexitin?

2

Kuka keksi rakkauden, kysyy Kaija Koo laulussaan, mutta vastausta ei ole löytynyt. Sen sijaan kuka keksi Brexitin -kysymykseen vastaus on selvä: konservatiivipääministeri David Cameron. Hän lupasi kansanäänestyksen tarkoituksena koota oman puolueensa repeileviä rivejä. Siis yhden puolueen sisäiset ongelmat johtivat myllerrykseen niin Britanniassa kuin koko Euroopassa.

Opetus numero yksi lienee, että kansanäänestyksillä ei pidä leikkiä. Toinen opetus on, että vastuullisilla puolueilla pitää olla vastauksia  ja suunnitelmiania  kansanäänestyksen sekä Kyllä- että Ei-vaihtoehtoihin.

On sydäntäsärkevää lukea ja kuulla tapahtumista, joissa nelisenmiljoonaa EU-kansalaista Britanniassa ja muualla Euroopassa asuvaa brittiä ovat joutuneet byrokratian rattaisiin ja jokapäiväinen pelko tulevaisuudesta jäytää mieltä.

HS:ssa oli juttu suomalaisprofessorista, joka on lähettänyt vaaditut pumagat UK:n sisäministeriöön  säilyttääkseen jo 16 vuotta voimassaolleen oleskelu- ja työlupansa. Orwell asuu nyt Britanniassa. Mikään hallinto ei yksinkertaisesti pysty selviytymään moisesta urakasta.

Neuvottelut Britannian EU-erosta olivat Katalonian draaman rinnalla Euroopan parlamentin täysistunnon esityslistalla, mutta Brexit hallitsi myös käytäväkeskusteluja. Neuvottelut etenevät hitaasti ja epävarmasti. Eroehdoissa ei ole edistytty riittävästi: konkreettisia edistysaskeleita tarvitaan nopeasti.

Mitä Brexit merkitsee suomalaisyrityksille? Ei ainakaan paranevia vientimahdollisuuksia vaan mahdollisesti kymmeniin miljooniin kohoavia uusia kustannuksia tulli-ilmoitusten muodossa.

Tiukimmin eroa vaatineet ovat jo pehmentäneet vaatimustaan ns. ”hard-Brexitistä”, jossa Britannia ottaisi pisimmän mahdollisen loikan pois EU:sta ja yhtestyö supistuisi minimiin. Nyt hekin hakevat muotoja, jolla mahdollisimman laaja yhteistö olisi mahdollista. Jotenkin tulee mieleen Suomi ja Nato:  mennään niin lähelle NATOa kuin ikinä on mahdollista olematta jäsen.

Brexitin kasvoina tunnettu Nigel Farage puhuikin parlamentin Brexit-keskustelussa lähinnä Katalonian tapahtumista. Kuvaavaa.

2 KOMMENTTIA

  1. Jokainen EU:hun liittynyt maa on luullakseni uskonut ja luottanut siihen liittymisen tuovan itselleen enemmän hyvää kuin harmia. Moni on pettynyt ja yksi on päättänyt jopa irtautua.

    Britannian kansanäänestys osoittaa, ettei EU:hun tyytymättömyys ole aivan vähäistä, olipa sen ilmaisijana miten pieni puolue hyvänsä.

    EU ei kuuntele kaikkien jäsenmaiden huolia, vaan vaatii jäsenmaitaan hyväksymään kaiken sen määräämän. Lisäksi se ohjailee jäsenmaitaankin samalle kuuntelemattomuuden linjalle.

    On jotenkin absurdia naukuminen ja surkuttelu sellaisten lähdöstä, joita EU ei itse pidä kuuntelun arvoisina! Suomessakin on sentään sen verran järkeä tuossa kuuntelemattomuuden politiikassa, että meidät syrjäytetään aktiivisesti sivuun.

    Tietysti on otettava huomioon, että Britannia on maksukykyinen, kun meillä Suomen syrjäytetyillä ei taida olla kenelläkään sellaista valttikorttia. On siis EU:n omaa tyhmyyttä, kun parlamentaarikot eivät katso, minkälaisilla liinoilla he pyyhiskelevät pöytiään.

    Suomi tottelevaisena EU-maana pyyhiskelee EU:n käskystä pöytiään kantaväestön ihmisoikeuksilla ja vaientaa ja syrjäyttää moisesta pikkujutusta nurisijat. Fixittiä ei siis tarvitse pelätä. Ei ollenkaan. 😍

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.