Tasa-arvoisen varhaiskasvatuksen puolesta

4

Eduskunnassa keskustellaan tänään hallituksen esityksestä, joka poistaa subjektiivisen oikeuden varhaiskasvatukseen. Oikeus kokopäiväiseen päivähoitopaikkaan on ensi vuoden elokuusta lähtien enää päätoimisten työntekijöiden, opiskelijoiden ja yrittäjien lapsilla. Lisäksi päiväkotien ryhmäkoot kasvavat, sillä yhtä kasvattajaa kohti saisi olla seitsemän sijaan kahdeksan lasta.

Onko oikein, että lapsen oikeus varhaiskasvatukseen muuttuu aina sen mukaan, mikä on hänen vanhempiensa tilanne? Hallitus ei näe varhaiskasvatusta lapsen oikeutena vaan pelkästään vanhempien oikeutena saada lapselle hoitopaikka. Hallitus perustelee esitystään pelkillä säästöillä, vaikka kyseessä on lasten oikeus varhaiskasvatukseen. Esimerkiksi lapsiasiavaltuutettu ja eduskunnan apulaisoikeusasiamies kritisoivat syyskuussa loppuneella lausuntokierroksella hallituksen esityksiä siitä, että ne asettavat lapset eriarvoiseen asemaan.

Hallitus esittää, että kokopäiväinen hoitopaikka on aina järjestettävä, jos se on tarpeen lapsen kehityksen, tuen tarpeen tai perheen olosuhteiden takia taikka se on muutoin lapsen edun mukaista. Yhdyn lapsiasiavaltuutetun huoleen siitä, että lasten eriarvoisuus kasvaa tässäkin. Kokopäiväisen päivähoitopaikan saaminen perustuu väljään tarveharkintaan. Lapset joutuvat eriarvoiseen asemaan sen perusteella, missä kunnassa he asuvat. Jos kotikunta on taloudellisesti vaikeassa tilanteessa, kokoaikainen päivähoitopaikka jää helpommin saamatta, vaikka perusteet löytyisivätkin.

Vaikeassa elämäntilanteessa olevat perheet eivät välttämättä jaksa tai osaa hakea kokopäiväistä päivähoitopaikkaa, vaikka perheen tilanne siihen oikeuttaisikin. Vaikeassa tilanteessa olevat perheet tarvitsevat kaiken tuen, ei lisää selvityksiä perheen tilanteesta viranomaisille!

Talousnobelisti James Heckmanin mukaan  varhaiskasvatukseen sijoitettu euro tulee yhteiskunnalle seitsemänkertaisena takaisin. Investoinnit lasten ja perheiden peruspalveluihin, kuten varhaiskasvatukseen tuovat pidemmällä aikavälillä säästöjä. Ne vähentävät tehokkaasti kalliiden erityispalveluiden ja lastensuojelun tarvetta. En voi ymmärtää, miksi varhaiskasvatus mainitaan hallitusohjelmassa lähinnä leikkauskohteena. Miksi sen arvoa ei tunnusteta?

Vasemmistoliitto aloitti viime viikolla Älä varasta lapsilta –kampanjan tasa-arvoisen päivähoito-oikeuden puolesta ja ryhmäkokojen kasvattamista vastaan. Tutustu kampanjaan täällä: http://www.vasemmisto.fi/paivahoito/

4 KOMMENTTIA

  1. Kirjoitat mm.: ”Hallitus ei näe varhaiskasvatusta lapsen oikeutena vaan pelkästään vanhempien oikeutena saada lapselle hoitopaikka”.

    Hallitus nimenomaisesti takaa kaikille 20 viikkotunnin varhaiskasvatuksen, mutta ideologiasi edellyttää, että ”varhaiskasvatuksen” viikkotuntimäärän olisi oltava sama kuin päivähoitopäivän pituus ts. siinä ohessa lapsi saisi kokopäiväisen päivähoidon silloinkin, kun vähintään jompi kumpi vanhemmista on kotona.

    Normaalin päivän mittaisen ”varhaiskasvatuksen” vaatimus joutuu outoon valoon kahdesta muustakin syystä.

    1) Viimeksi tänään on uutisoitu alaluokkien koululaisten uupumisesta jo noin 20 viikkotunnin koulussa olemisesta. Tuon ajan he viikottain koulussa viettävät. Miksi siis varhaiskasvatuksen viikkotuntien pitäisi yltää jonnekin 35 – 40 tuntiin kuten tarhassa yleensä? Moniongelmaisissa tilanteissa lapselle luvataan kokopäiväinen paikka lapsen parhaaksi ilman muuta. Mutta, miksi ns. ”normaaliperheissä” toisen tai molempien ollessa kotona oman lapsen hoitamista ei voida vanhemmilta edellyttää? Eikö se ole heidän tehtävänsä? Kai sitä voi ainakin ääneen kysyä.

    2) Etkö ole lainkaan huolissasi niistä lapsista, jotka eivät saa eri syistä lainkaan ns. varhaiskasvatusta? Tiedät heitä olevan jokaisessa ikäluokassa merkittävä määrä.

    Kirjoituksesi todellinen ydin voitaneen kiteyttää: Vasemmisto haluaa kaikille kouluikää nuoremmille lapsille kaikissa tilanteissa yhteiskunnan kustantaman kokopäiväisen hoitopaikan. Oikeus siihen on subjektiivinen, kustannuksista viis!

  2. Arvoisan kansanedustajan mielestä on siis oikein, että yhteiskunta maksaa tuilla elävän (ei ole töissä eikä opiskele) pariskunnan kotona olemisen lisäksi myös jälkikasvun kokopäiväisen hoidon? Varhaiskasvatuksen keskeinen elementti pienimmillä on leikki. Se sujuu kyllä kotonakin. Esiopetus taas on pakollista ja se kuuluu kaikille. Edustaja unohtaa mainita, että oikeus 20 viikkotunnin hoitoon toki on edelleen olemassa. Eikö neljä tuntia päivässä riitä eskareita nuoremmille, kun koulussa alaluokillakin oppituntien määrä on puolipäivähoitoa pienempi eli 19 viikkotuntia? Kokopäiväistä hoitoa saa edelleen yksityiseltä puolelta, kun maksaa siitä. Yhteiskunnan tulee maksaa kokopäivähoito silloin, kun se on tarpeen. Mitähän arvoisa edustaja tarkoittaa ”väljällä” tarveharkinnalla? Ammattilaiset tekevät päätökset näissä asioissa faktapohjalta, eivätkä tunteen tai puoluekirjan mukaan.

  3. Olen hoitanut molemmat lapseni itse ihan kouluikään saakka. Sanoin itseni irti vakituisesta työsuhteesta kun ensimmäinen lapsi syntyi. En hennonnut viedä lapsia vieraaseen hoitopaikkaan. En kyllä ymmärrä mistä lapseni olisivat jääneet paitsi. Saivat syliä, rakkautta ja rajoja ja ennenkaikkea ei ollut joka aamuista hässäkkää hoitoon lähdön kanssa ja illatkin olivat rauhallisia iskän tullessa töistä kotiin. Molemmat lapset ovat tasapainoisia, yliopistokoulutuksen saaneita, verojaan Suomeen maksavia kansalaisia ja mikä parasta hienoja, empaattisia perheenisiä, joille raha ei ole ole itseisarvo. Kaiken kukkuraksi minäkin pääsin vielä työelämään kiinni ja en katso menettäneeni kuin muutaman satasen tulevasta eläkkeestäni mutta koen saaneeni paljon enemmän hoitaessani lapsiani itse kotona kaikessa rauhassa.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.