Ei talkoilemalla vaan reilulla tulonjaolla

9

Kaleva kysyi kansanedustajien mielipiteitä eduskunnan puhemiehistön suosituksesta luopua osasta palkkiota ja näin osallistua ”talkoisiin”. Valitettavasti oma vastaukseni jäi saapumatta perille.

Olen ennen kaikkea sitä mieltä, ettei yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevista voida huolehtia ”talkoilemalla” vapaaehtoisuuteen perustuen. Parhaiten köyhyyttä ja eriarvoisuutta torjutaan oikeudenmukaisella vero- ja sosiaalipolitiikalla. Hallituksen linja näyttää olevan, että me hyväosaiset voimme kukin vapaaehtoisesti osallistua ”taloustalkoisiin”, mutta pienituloisilta kansalaisilta ei kysytä, vaan heiltä otetaan pakolla jo valmiiksi pienistä tuloista.

 Hyvätuloisten yhteiskuntavastuu ei voi perustua vapaaehtoisuuteen tai kertaluontoisiin lahjoituksiin, vaan sen tulee perustua ennakoitavuuteen ja jatkuvuuteen. Mielestäni progressiivista verotusta tulee kehittää esimerkiksi siten, että ansio-, pääoma- ja osinkotuloja verotettaisiin samalla progressiivisella veroasteikoilla. Näin saisimme paremmin huolehdittua välttämättömien peruspalveluiden rahoituksesta.

 Aioin lahjoittaa osan palkkiostani hyväntekeväisyyteen. Kohteisiin lukeutuvat ainakin vähävaraisten lapsiperheiden Hyvä Joulumieli-keräys sekä paikalliset vanhus- ja nuorisotyötä tekevät järjestöt.

9 KOMMENTTIA

  1. Tekstistäsi tulee hyvin ilmi miksi hyväntekeväisyysyhteiskunta ei toimi. Lapset, lapsiperheet ja vanhukset keräävät kohtalaisesti sympatioita ja lahjoituksia eräiden toisten jäädessä unohduksiin.

    Lastenklinikka saadaan ehkä aikaiseksi lahjoituksin, mutta kuinka kävisi päihdeongelmaisten mielenterveyskuntoutujien tukiasuntolan (jos tällaisia on olemassa, en tiedä)? Ei onnistuisi, tai Ei Ainakaan Minun Takapihalleni.

    Muuten olen samaa mieltä.

  2. Olen aikanaan rahoittanut opintoni opintolainalla ja kotini asuntosäästölainalla.
    Molemmat maksoin itse kokonaan pois ennen onnettomuuksiani.
    Lainojen maksut ja elämäni rahoitin työnteolla eli palkkatuloilla.
    80- ja 90-luvulla verotus oli nykyistä huomattavasti ankarampaa,
    vaan emme ruikuttaneet – toisin kuin nykyiseet ahneet kerskakuluttajat.
    Heillä ei ole koskaan ollut tiukkaa, toisin kuin 50-luvulla syntyneillä.

    • Oletko ajatellut, miten sait nuo opinto- ja asuntolainat? Opintolaina on valtion takaamaa ja valtion korkotukemaa, asuntolainoistakin valtaosassa on valtion takaus sekä verotuksessa saatava verovähennys. Samoin nykyinen eläkkeesi on meidän ahneiden ruikuttajien käden ojennus sinulle, oi työn sankari, sillä nekin kustannetaan verovaroin. 1950-luvulla syntyneillä on ollut alhaisellakin koulutustaustalla takuuvarma työpaikka, ns. eläkevirka, joista nykyään voi vain unelmoida. Sitten he taivastelevat nykytilanteessa nuoremmille työttömille, miten ”aina on töitä tekevälle riittänyt”. Niin varmaan, 70- ja 80-luvuilla. Nykyään ei töitä saa, vaikka olisi tohtorin koulutus, opintolainojen maksu painaa täälläkin päälle, ja takana jo 15 vuotta silpputyö-työttömyyspätkäuraa. Ei voi kuule haaveillakaan uraputkista saatikka eliäkkeistä. 1950-luvulla syntyneet sen sijaan ovat saaneet vakitöidensä ja vakaan ansiokehityksen ansiosta kerättyä sievoiset omaisuudet omistusasuntoineen, kesämökkeineen ja lomaosakkeineen Aurinkorannikolla, jonne on kiva siirtyä pysyvästi asumaan kun pääsee varhaiseläkkeelle 60-vuotiaana.

  3. Joo. Reilulla tulonjaolla JA talkoilemalla. Asustelin ennen Yhdysvalloissa, ja sikäläisessä yhteisössä pidettiin selvänä, että hyväosaiset antoivat omastaan – lahjoitukset olivat verovapaita, ja aikaakin annettiin vapaaehtoistyölle. Jos ei mitenkään auttanut, katsottiin karsaasti. Siellä ei ollut sosiaaliturvaa niin järjestely oli noin. Meillä on sosiaaliturvassa aukkoja joita toki pitää reilulla tulonjaolla paikata, ja ehdottamasi keinot ovat minustakin oikein, mutta antamisen kulttuuri olisi myös hienoa. Annoitko muuten osan palkkiostasi hyväntekeväisyyteen – huomasin että käytint mennyttä aikamuotoa ”aioit”?

    • Tämä on aika hyvä muistututusi juuri siitä, mitä kohti meillä ollaan hyvinvointiyhteiskuntaa viemässä. Hallitusvastuussa on tyyppejä, joiden unelmayhteiskuntaa lähinnä on juuri USA:n järjestelmä, jossa hyvinvointipalvelut todellakin tulevat täysin vapaaehtoisjärjestöiltä ja hyväntekeväisyydestä. Onko se todellakin suomalaisten tahto?

  4. Näinhän se on, että nykyinen maailmanmeno ja poliittinen valtavirtaus pyrkivät koko ajan viemään vastuuta enemmän julkiselta hallinnolta 3. sektorille ja yksityisille ihmisille. Toisaalta palveluja myös yksityistetään nyt ennätysvauhtia – ei pelkästään raideliikennettä tai postin jakelua, vaan ihan hyvinvointiyhteiskunnan perustukset vapisevat: sosiaali- ja terveyspalvelut, seuraavaksi peruskoulutus. Mutta tässä menokelkassa meno on juuri sen mukaista kuin ovat sen ohjastajat. Kokoomus alkaa lopultakin päästä lopulliseen unelmaansa ei hyvinvointi- tai paremminvointiyhteiskunnasta, vaan parempiosaisten yhteiskunnasta. Eikä ole kelkassa jarrumiehiä tällä kertaa.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.