Oulu.

5
Oulun tuomiokirkko joulukuussa 2015. Kuva: Sanna Krook.

Olen uusi oululainen. Kaupunkiinmuuttaja, joka katson uutta kotikaupunkiani rehellisin ja avoimin silmin. Haluan tutustua Ouluun, sen ihmisiin ja kulttuuriin. Mutta mikä on Oulu?

Onko Oulu vain se kaupunki, joka on ollut kaikkien huulilla synkissä otsikoissa, surullisissa tarinoissa? Onko Oulu vain tapahtumapaikka seksuaalirikosten sarjalle? Liittyvätkö viime päivien dramaattiset otsikot juuri tähän kaupunkiin?

Vai onko Oulu edelleen se vanha tervaporvarien ja kansainvälisen kaupan kaupunki, joka nousi tuhkasta silloinkin, kun lähes kaikki paloi maan tasalle suuressa Oulun palossa 1822?

Onko Oulu edelleen se dynaaminen yliopistokaupunki, jossa on niin paljon osaamista, että uutta voitiin synnyttää siinäkin hetkessä, kun kaikki tuntui kaatuvan ja Nokia kävi polvillaan?

Onko Oulu edelleen se reilu ja aito kaupunki, joka toivotti vuonna 2015 uudet maahanmuuttajat ja kaupunkiinmuuttajat tervetulleiksi?

Nyt voimme sanoa, ettei kaikkien maahanmuuttajien kotoutuminen onnistunut. Nyt voimme todeta, että riskianalyysi ilman rasistista ennakkoasennetta jäi kesken. Olemme olleet myös sinisilmäisiä, kun uskoimme, että maan lait ja kulttuuri voitaisiin omaksua niin helposti.

Tapahtumat ovat olleet isku palleaan. Tällaista ei kerta kaikkiaan voi hyväksyä. Poliisi ja oikeuslaitos tekevät nyt työtänsä ja ansaitsevat kaiken tuen. Heidänkin resurssit tuntuvat olevan tiukalla. Silti on katsottava eteenpäin.

Emme saa taantua suljetuksi yhteisöksi, jota leimaa syyttely, kyräily ja viha. Mistä se kertoo, että moni oululainen huokaisi Helsingissä tapahtuneiden kauheuksien jälkeen: onneksi ei enää Oulu. Meidän on jatkettava matkaa ja mentävä eteenpäin. Mitä sitten voimme tehdä?

Oulu on oululaiset, kaikki täällä asuvat passista riippumatta. Oulu voi edelleen avata oven, tarjota käden ja toivottaa sydämellisesti tervetulleeksi. Tällöin Oulu voi edellyttää, että tulija tarttuu ojennettuun käteen reilusti.

Oulu voi odottaa,  että tulija katsoo suoraan silmiin ja on valmis kohtaamiseen ja sitoutumaan suomalaisen yhteiskunnan tärkeisiin arvoihin, kuten jokaisen yksilön fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen. Jos tähän inhimilliseen kohtaamiseen ei pysty, ei mielestäni voi olla aidosti oululainen.

Oulu on ojentanut minulle tervetulleeksi toivottavan käden ja se on tuntunut hyvältä. Olen saanut todella hyvän ensivaikutelman uudesta kotikaupungistani. Minulle Oulu on samalla kertaa juureva ja dynaaminen Pohjoisen pääkaupunki. Oulun historia osoittaa, että oululaisuus on sisua ja uudistumiskykyä. Sitä tarvitaan nyt meiltä kaikilta oululaisilta.

JAA

5 KOMMENTTIA

  1. Uudelta piispalta hyvä ja perusteltu kannanotto, kiitos! Muistan tilanteen elokuulta 1990: ”kristalliyö Oulussa”. Silloiset nuorisotyön vastaavat otimme nopeasti kantaa ja saimme vanhemmat kaduille pitämään huolta siitä, että nuoret eivät viettäisi yöaikaa siellä. Silloin ei ollut somea, jossa olisi ollut mahdollisuus nyt tapahtuneisiin lasten ja nuorten viettelemisiin tai muiden lainvastaisten toimien toteuttamiseen. Mutta vanhempien vastuu lapsistaan on edelleen sama ja siihen kannattaa kehoittaa nytkin aikuisia.

  2. Turhaa syyttelyä ei ole se, jos vaaditaan turvapaikanhakijoiden kanssa karkean virhearvion tehneitä toimijoita myöntämään julkisesti virheesensä, pyytämään anteeksi uhreilta ja ottamaan opiksi.

    Oulussa SPR, Esikoto-hanke ja muutamat muut toimijat kuljettivat aikuisia Lähi-idästä ja Kaukaasiasta saapuneita miehiä suomalaisissa kouluissa ja päiväkodeissa, joissa nämä miehet istuttivat syleissään ja leikittivät tyttölapsia. Toiminnan takana olivat myös Vuolle ja Diakonissalaitos. Jo aikaisemmin Kempeleen alaikäisen tytön raiskaustapauksessa samanlaisen hankeen parissa raiskaaja ja raiskattu oli tutustettu toisiinsa. Tätä hanketta ilmeisesti veti entinen oululainen vasemmiston kansanedustaja. Mainittujen hankkeiden taustalla on ollut ja niitä on ollut hyväksymässä lisäksi moni virkamies ja politiikko.

    Kukaan näistä toimijoista ei julkisuudessa ole pyytänyt uhreilta anteeksi, myöntänyt toimineensa typerän sinisilmäisesti, ja pyytänyt anteeksi sekä luvannut olla jatkossa tekemättä tällaisia hölmöyksiä. Niin kauan kuin vastuulliset pysyvät asiasta hiljaa, Oulussa kytee aivan varmasti kipinä, joka pahimmassa tapauksessa vielä tekee pahaa jälkeä.

    • Kun otetaan huomioon, että näkyvistä poliitikoista syytteitä tai tuomioita lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai sen yrityksestä ovat viime aikoina saaneet RKP:n kansanedustaja ja SDP:n varapuheenjohtajaehdokas, eikö pikemminkin RKP:n ja SDP:n pitäisi ennen persuja pyytää anteeksi ja sanoutua irti kantasuomalaisten tekemistä lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista?

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.