(Osa tekstistä on julkaistu aikaisemmin mielipidekirjoituksena 2017 lehdissä: Kaleva, Lapin Kansa sekä Kansantahto).

Ei ole aina kovin yksinkertaista eikä helppoa kuunnella ihmisen surua ja murhetta. Ei ole aina sanoja millä lohduttaa. Ei aina ratkaisua eikä ohjetta kuinka auttaa, vaikka kuinka niitä etsisi. Elämän päättyminen on aina ainutlaatuista ja yksilöllistä.

Voi kun me kaikki pääsisimmekin täältä sinne jonnekin nopeasti ja kivutta. Näin ei kuitenkaan aina ole. Voi sitä ahdistuksen, kivun ja surun määrää, mitä niin monet joutuvat kokemaan. On paljon kysymyksiä, mutta välttämättä ei vastauksia.

Meidän tulee turvata asianmukainen, laadukas saattohoito.

On todella väärin, että niin monet yhä edelleen kokevat jäävänsä huonolle hoidolle, vajaalle avulle. Valitettavasti vielä tänäänkin saattohoidon laatu ja sisältö on riippuvainen sairaan ihmisen asuinkunnasta. Millaisia hoitoyksikköjä kunnasta löytyy ja kuinka kotisairaanhoito on järjestetty. Ne sairaat, jotka pääsevät kotisairaalan hoitoon, ovat etuoikeutetussa asemassa, sillä silloin tietyin edellytyksin voi kotisaattohoitokin olla mahdollista. Näin ei monessakaan kunnassa ole.

Yhteiskunnan tulee kuunnella. Valtakunnan päättäjien, eduskunnan, kunnanvaltuutettujen, sairaanhoitopiirien rahakirstujen vartijat avatkoon arkkunsa sille, että hoitohenkilökuntaa on riittävästi ja heillä myös koulutus kohdata kuoleva. On oltava tarpeeksi tekeviä käsiä ja kuulevia korvia. On oltava lohduttajaa ja vierellä kulkijaa, sillä on ihmisiä, jotka ovat aivan yksin ilman omaisia.

Hallitusohjelmassa on hoitajamitoitus. Hallitusohjelmaan on kirjattu myös palliatiivisen-ja saattohoidon parantaminen lainsäädäntömuutoksin. On kuitenkin niin, että synkät pilvet ovat siirtyneet päällemme hyvin nopeasti tämän kevään aikana kuten kaikki tiedämme. Korona-kriisin talousvaikutukset ovat ennennäkemättömän suuria.

On tärkeää se, että yhteiskunnassa ei panikoida ja aleta peruuttelemaan taikka leikkaamaan kaikesta mahdollisesta. Pitää huomioida sekin mitä voi seurata paniikin omaisesta säästämisestä. Se voi tulla kalliiksi. Niin inhimillisestä näkökulmasta kuin myös taloudellisesta. Palliatiivisen hoidon kehittäminen ei saa vaarantua.

Sosiaali-ja terveysministeriön Elämän loppuvaiheen hoito- asiantuntijatyöryhmän työ on edennyt yli puolivälin. Edellinen eduskunta myönsi rahoitusta selvitystyöhön. Alla olevissa linkeissä voi tutustua siihen, mitä tähän mennessä on selvitetty. Työ on kesken.

Tulevan syksyn aikana erillinen säädöstyöryhmä keskittyy myös eutanasia-kysymykseen / lainsäädöntöön kun ensin työryhmä saa valmiiksi työnsä palliatiivisen / saattohoidon osalta. Eli myös eutanasialainsäädäntö on työryhmän käsittelyssä työryhmälle osoitetun tehtäväannon mukaisesti.

Asiantuntijatyöryhmän tehtävänä on selvittää elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa, itsemääräämisoikeutta sekä saattohoitoa ja eutanasiaa koskevia sääntelytarpeita ja tarvittaessa antaa selvitystyön pohjalta eduskunnalle ehdotukset lainsäädännön muutoksiksi.

Kari Viholainen
Puheenjohtaja. Exitus ry

Sosiaali-ja terveysministeriön Elämän loppuvaiheen hoito-asiantuntijatyöryhmän jäsen

https://stm.fi/hanke/-/hankesivu/hanke?tunnus=STM055%3A00%2F2018

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4126-7

 

1 KOMMENTTI

  1. Tämä kirjoitukseni jää nyt viimeiseksi kirjoitukseksi minun osaltani tässä Kalevan-blogissa, sillä lehti lopettaa tämän sivuston kokonaan. Kiitän lämpimästi lukijoita, jotka olette lukeneet juttuja. Kiitos kommenteista erilaisista. Jään kaipaamaan muiden bloggaajien kirjoituksia. Niitä on ollut kiva lukea. Erilaiset näkemykset, ajatukset, ehdotukset ja kannanotot ovat tärkeitä. Jatketaan kirjoittamista! Hyvää kesän odotusta kaikille! Toivottavasti saamme nauttia lämpimistä säistä.