On uutisoitu, että lastensuojeluilmoitusten määrä olisi romahtanut nyt korona-kriisin aikana kun koululaisten opetus on järjestetty etäopetuksena ja kovin monet päiväkoti-ikäiset lapset ovat olleet kotihoidossa. Olen ymmärtänyt asian siten, että suuri osa lastensuojeluilmoituksista tehdään koulujen taholta ja päivähoidon taholta.

On sydäntä riipaisevaa ajatellakaan, että on niin paljon lapsia, joiden elämässä ei asiat ole aina hyvin. Lapset tarvitsevat luotettavia, rakastavia aikuisia ympärilleen elämässään, jotta kasvavat ja oppivat. Kykenevät löytämään oman itsensä, omat vahvuutensa ja tietävät, että mahdollisten heikkouksienkin keskellä on tukijoita. Oma äiti ja isä kantavat suurimman vastuun lasten kasvatuksesta. Äitiyttä ja isyyttä ei voi ulkoistaa eikä sitä voi kilpailuttaa ja tarjota yrityksen tehtäväksi.

Ei sitä vanhemmuutta-ja suurinta vastuuta kasvatustyöstä voi ulkoistaa myöskään koululaitokselle eikä päiväkodille. Kyllä suurin vastuu ja työ on lapsen omilla vanhemmilla.

Toki yhteiskunnan rakenteiden on oltava sellaisia, että apua, tukea ja ohjausta on saatavilla kun sitä perheessä ja lasten kanssa tarvitaan ja ilman muuta koulu ja päivähoito tekevät erittäin merkittävää opetus-ja kasvatustyötään omalta osaltaan, mutta lapsen omien vanhempien ja muiden läheisten merkitystä ja osuutta ei mikään muu taho kykene eikä pysty täysin korvaamaan.

Voidaan olettaa, että erilaiset haasteelliset tilanteet, ongelmat, työttömyys, henkinen pahoinvointi tulee monissa perheissä lisääntymään ja siten vaikuttaa suurella todennäköisyydellä lasten hyvinvointiin ja pärjäämiseen omassa elämässään. Nyt täytyy pitää kiinni mielummin etukenossa siitä, että jokaisella lapsella on välittäviä aikuisia tukena ja turvana, jos omat vanhemmat eivät kykene tai jaksa.

Monet kunnat ovat ilmoittaneet aloittavansa YT-menettelyt ja niin on ilmoittanut myös Oulun kaupunki koskien koko palveluksessaan olevaa henkilökuntaansa.

En pidä hyvänä ajatuksena Oulun kaupungin lomautussuunnitelmia tilanteessa kun voidaan vahvasti olettaa palvelutarpeen lisääntyminen sosiaali-ja terveyssektorilla kokonaisuutena. Niin mielenterveyspuolella, sosiaalipuolella, lastensuojelussa jne. On huomioitava, että suurimmat henkilöstömäärät ovat hyvinvointipalveluissa sekä sivistys-ja kulttuuripalveluissa.

Eikä ole työntekijöitä kohtaan lainkaan kohtuullista se, että kasvavan paineen ja työmäärän alla revittäisiin heidän selkänahasta vielä lisää irti. Nyt tarvitaan malttia, jotta koronakriisin jälkihoitoon on käytössä riittävät resurssit, keinot työkalupakissa. Henkilöstön lomauttaminen ei ole sopiva keino siihen työkalupakkiin.

 

JAA

2 KOMMENTTIA

  1. Normiaikankaan kaikille ei ole tarpeeksi töitä. Kaupunki on täynnä kauluspaitaisia ja jakkupukuisia kampaviinerinsyöjiä, joiden tehtävä on vahtia byrokratian lisäämistä. Toivottavasti korona herättää huomaamaan, että kuntien ja valtion hallinnoissa on liikaa johtajia,päälliköitä,esimiehiä, koordinaattoreita + paljon muita. Näitä on kovalla kädellä,karsittava pois.
    Kaupungin virastotalon ovetkin ovat suljettuna kaupunkilaisilta. Ettei vaan vahingossa tule lisää töitä. Mikään korona ei käy selityksenä.

  2. Samaa mieltä valevan kanssa. Turhaa hallintoa pitäisi isolla kädellä karsia pysyvästi, ei vain lomauttaa. Lisäksi kulttuuripääkaupunkihanke tulisi tässä taloudellisessa tilanteessa – jo ennen koronaakin täysin turha kuluerä – lakkauttaa kokonaan. Myös suurin osa Business Oulun väkeä joutaisi irtisanoa, ehkä joku 5 – 10 korkeintaan jättää jäljelle, turha kuluerä tämäkin jo ennen koronaakin. Jospa kaupunki vain keskittyisi olennaiseen ja satsaisi siihen, että päivähoidossa, sairaanhoidossa ja opetuksessa olisi riittävä määrä varsinaista suorittavaa työtä tekevää henkilökuntaa, ei loputonta hallinnon virkamiesarmeijaa.