Aloitin kirjoittamaan blogia tällä Kalevan sivulla kesällä 2017. Mielipidekirjoituksia olen kirjoittanut vuosikausia, en edes muista milloin kirjoitin ensimmäisen. Joskus nuoruudessani. Innostuin tässä eräänä päivänä laskemaan kuinka paljon näitä kirjoituksia oikein ”avataan luettavaksi”. Tuo määrä ei kuitenkaan kerro sitä, lukevatko kaikki itse tekstiä kokonaan kun blogin klikkaavat auki. Voihan joku lukea vaikka ensimmäisen kappaleen ja lopettaa siihen. Toinen saattaa vain silmäillä pikaluvulla mitä teksti kertoo.

Avausten määrä ei kerro mitään siitä kuinka lukijat suhtautuvat kirjoituksiin. Pidetäänkö kirjoituksesta vai ei pidetä. Sillä ei blogistin näkökulmasta oikeastaan ole edes väliä. Blogistin ensimmäinen lähtökohta kirjoitukselleen ei pidäkään mielestäni olla lukijoiden mahdollisimman suuri miellyttäminen. Ei blogin kirjoittaminen ole mikään ”vaalikampanja”. Tietysti jokainen kirjoittaja toivoo itselleen lukijoita ja siinä sitä onkin tekemistä, että heitä tavoittaa.

Tosin aina vaalien alla vaaliehdokkaina olevat blogikirjoittajat oikein innostuvat tehtailemaan tekstejä urakalla. Se nähtiin kevään eduskuntavaaleissakin. Vaalien jälkeen se kirjoittamisen innostus jostakin syystä sitten saattaa loppua. Mainostaminen ja myös piilomainonta on kiellettyä blogissa. Ainakin yleensä näissä eri lehtien blogeissa. Kaupallinen yhteistyö blogissa on oma juttunsa, mutta tämmönen tavallinen tallaaja kuten minä olen, niin se ei koske minua. Jokainen kirjoittaa tyylillään ja tavallaan omalla. Kaikkia on syytä arvostaa kun kirjoittamisen vaivan näkee. Erilaiset kirjoittajat ja eri aiheet elävöittävät mielestäni mukavasti monien medioiden nettisivuja.

Yllättävän vähän kirjoituksista saa minkäänlaista palautetta suoraan. Joskus joku saattaa laittaa ihan sähköpostiakin ja toisinaan toinen kommentoi itse blogissa. Tietynlainen ”kovanahkaisuus” on hyväksi, sillä kun julkisesti asiaansa kertoo, niin taatusti on niin, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Negatiivisesta palautteesta ei pidä pahoittaa mieltänsä eikä loukkaantua. Sosiaalisessa mediassa toki palaute näkyy facebookissa tykkääjinä, sydämenkuvina taikka vihaisina naamoina ja siellä on helppo kommentoida. Kehua, kiittää tai moittia.

Minulla ei ole mitään käsitystä onko tuo 94000 nyt sitten pieni vaiko suuri määrä lukemiskerroiksi. Onhan noita kirjoituksiakin tullut rustailtua jonkin verran. Jos nyt vertaa vaikka suosituimpiin tubettajiin, joilla saattaa olla 400 000 seuraajaa Suomessakin tai instagramissa eikös maailman seuratuimilla ole reippaasti yli 100- miljoonaa seuraajaa, niin minun lukijamääräni omassa blogissani on kuin itikka Itämeressä.

Tämä blogin kirjoittaminen on ollut hauskaakin, mutta myös vakavaa asiaa. Harva blogisti kirjoittaa vain huvikseen, vaan kyllä useimmilla on jokin oikea tarkoitus taikka tavoite kirjoituksillaan. Se voi olla vaikuttaminen politiikassa taikka yhdistystoiminnassa. Erilaisten yhteiskunnassa vallitsevien epäkohtien esiintuomista. On ruokablogia ja matkailublogia. Molenlaista löytyy jokaisen makuun. Ehkäpä joillekin kirjoittajille blogi on kuin julkinen päiväkirja, ilman kummempia tarkoitusperiä.

Blogi sallii enemmän kuin mielipidekirjoitus lehteen. Mielipidekirjoituksessa katto on matalalla ja seinät lähempänä toisiaan ja lisäksi kirjoitusasuun pitää kiinnittää huomiota paljon tarkemmin kuin blogin kirjoittamiseen. Myös kirjoituksen pituus on hyvin rajattua. max 3000 tai 4000 merkkiä. Blogi taas sallii korkeat katot ja leveät seinät, eikä kirjoituksen tyyliin oikeastaan ole rajoja. Kunhan pysyy hyvän maun rajoissa eikä syyllisty ylilyönteihin. Tosin kaikki blgogit sisältävät kirjoittajansa näkemystä ja siten nekin ovat kyllä myös mielipiteitä.

Luen paljon toisten kirjoittamia blogeja. Eniten pidän sellaisista kirjoittajista, jotka uskaltavat laittaa kirjoitukseen jotakin persoonallista ja tunnetta mukaan teksteihinsä. Tylsimpiä minulle ovat blogit, jotka selkeästi ovat vain ”tiedotteita” eikä ne kerro mitään kirjoittajasta itsestään. Lukemiskerrat jäävät helposti silloin vähäisiksi. Blogi ei voi myöskään olla liian lyhyt. Niihinkin olen törmännyt.

Kiitos lehdelle ja kaikille kirjoittajille blogeistanne! Annetaan luovuuden ja innostuksen kukkia. Sananvapaus ja lehdistönvapaus ovat asioita, joita tulee vaalia. Ne ovat demokratian peruskiviä. Mutta sananvapaus ei tarkoita sitä, että voisi sanoa ihan mitä tahansa. Muistetaan se.

Kirjoitellaan!

 

 

JAA

3 KOMMENTTIA

  1. Paljonhan tuo 94 000 on,kun ottaa huomioon ,että Kari kirjoittaa usein aiheista jotka eivät ”kiinnosta” lukijoita,kuten hoitotyöstä,vanhustenhoidosta,jne….ainakin kommenttien määrästä katsottuna.(mutta eipä tuo näytä kiinnostavan eri hallituksiakaan).

    Viime vuosina on ollut selviä merkkejä siitä, että viranomaiset pyrkivät rajoittamaan heihin kohdistuvaa kansalaisten julkista arvostelua, varsinkin jos viranomaistoiminta kyseenalaistetaan ja viranomaisia epäillään virkavallan väärinkäytöstä tai rikoksista. Perustuslain 12 pykälässä säädetään: Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja. Sananvapaus ei tarkoita, että mitä tahansa ja kenestä tahansa saa sanoa. Tai toki saa sanoa, mutta siitä on myös vastattava. Ihmisen yksityisyys on lailla suojattu, perättömyyksiä ei pidä levittää eikä yksilön kunniaa loukata edes internetin keskustelupalstoilla. Oleellinen kysymys onkin kaikille kirjoituksille on se, onko joku asia totta.

    Myös lehdistö rajoittaa sananvapautta,kuten Kalevakin mm. eilen,kun ei julkaissut kommenttiani Pekka Ervastin kolumniin.Kalevahan kyllä tietää mikä on oikein ja väärin,ja pyrkii estämään sadealueellaan toisenlaisten ,ei mieluisten kommenttien julkitulon.

    ”Suomessa lehdistönvapaus näyttäytyy ennen kaikkea vapautena rajoittaa sananvapautta.”
    Suomessa median puolueettomuus on jäänyt yhden oikean valtatahojen agendan ajamisen alle, ja valtamediakin räksyttää isännän Lennupuudeli-sylikoirana sen sijaan että toteuttaisi tehtäväänsä vallan vahtikoirana. Tämä tehtävä on jäänyt uusmedialle/vastamedialle, jota sitten totuuden julkituojana haukutaankin valemediaksi.

    Miksei media ja ”vallan vahtikoirat” puutu esim. siihen ,että ELY-kartoittaa Sipilän hallituksen toimeksiannosta joka kolkassa maamme pohjavesivarantoja niiden mineraalipitoisuuksia,esiintymiä,virtaamia,jne.Näitä tutkimuksia tehdään nytkin jopa erämaissa,kansallispuistoissa,luonnonpuistoissa jne.

    Tavoitteena on ilmeisesti Suomen pohjavesivarantojen myyminen=lahjoittaminen ulkomaisille yhtiöille,sillä muutaman kymmenen vuoden päästä puhdas vesikin on kultaakin arvokkaampaa.

  2. Onnittelut tämän blogisarjan kirjoittajalle! Pidän saavutusta hyvänä.

    Edelliseen kommenttiin liittyen tunnustan, että myös minun kommenttejani on poistettu ennen julkaisemista. Kun olen ajatellut syytä, olen huomannut kirjoittaneeni liian jyrkästi sanoja valiten. Se johtuu silloin lukemani kirjoituksen aiheuttamasta vastareaktiosta. Tunnekuohu voi aiheutta huonon sanavalinnan.

    Hyväksyn toimituksen oikeuden poistaa kommenttejani, jos haluatte. En pahastu siitä, vaan koetan parantaa tapojani.

    • Kiitos palautteesta. Näitä kommentteja voi poistaa blogisti itse ja myös toimitus. Toimitus voi tarvittaessa poistaa vaikka koko blogin. Minullekin on käynyt kerran siten, lähti koko kirjoitus. Näissä blogeissa on omat ”sääntönsä”… Ei se vaarallista ole tunnekuohussakaan olla kunhan hieman miettii mitä julki laittaa….On sitä itekin joutunut poistamaan omia sanomisiani sitten jälkikäteen kun alkanut pohtimaan, että liian voimakkaasti tuli laitettua tms…

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.