Olen kahden pikkusen pappa, jota ei kannata pyydellä apuun auton korjaamiseen taikka hyllyn asentamiseen kodin seinälle, sillä ei onnistu kun en osaa. Onneksi löytyy sellainenkin pappa, joka osaa. Mutta jos apua ja kaveria tarvitaan lapsen seuraksi niin se minulta onnistuu. Menee myös ruuan syöttäminen ja ruokailun valvonta. Vaipan vaihdot, pesut ja suihkut. Ruokalistan raapiminen lattiasta ja syöttötuolista. Pallon heittäminen ja leikkipuistossa käyminen. Keinuun ja liukumäkeen en valitettavasti itse mahdu.

Kaikenlainen lapsen kanssa touhuilu onnistuu. Kodin askareet. Lapsen kanssa minulla on pitkä pinna. Hermot kestävät. En suutu, mutta saatan ”nieleskellä” niin sanoakseni. Halauksia minulta saa niin paljon kuin tarvitaan. Osaan ilmeisesti puhua vauvojen kieltä vaikka se onkin vaikeaa. Toisinaan nuo pienet ihmisen alut ovat viestittäneet, että he kuitenkin ymmärsivät mitä tarkoitin.

TUKENA JA TURVANA SEKÄ APUNA ON LÄHTÖKOHTAISESTI HYVÄ ROOLI.

Lapsen vanhemmat ovat vastuussa kasvatuksesta ja meillä isovanhemmilla voi olla oma tukeva rooli siinä tärkeässä tehtävässä. Arkielämän apurina oleminen on jo iso teko. Poikani sanoi kerran minulle jotenkin siten, että riittää kun olet läsnä.

Paineita isovanhemmuudesta ei kannata ottaa. Ei se ole lakisääteinen velvollisuus. On olemassa myös se oma elämä, ei vain lasten. Monet isovanhemmat ovat myös työelämässä vielä mukana ja ajankäyttöä pitää suunnitella ja muistaa oma jaksaminenkin. Minun valintani ja arvoni sanovat, että olen käytettävissä apuna ja tukena, mutta en halua itseäni tyrkyttää.

Väestöliiton sivulta löytyi mainio linkki. Suosittelen lukemaan. https://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/isovanhemmuus/vaestoliiton-asiantuntijat-kirjo/vaatimuslista-isovanhemmille-nai/

RAKKAUTTA, HOIVAA JA TURVAA. PUHUMINEN ON TÄRKEÄÄ

Lapsia on viisasta hoitaa ja rakastaa antaumuksella. Se lapsuus on tie aikuisuuteen. Mitä pienenä kokee rakkautta, turvaa ja huolenpitoa, välittämistä, rajoja ja kokemuksia, niin ne muokkaavat ja kasvattavat niistä pienistä rakastavia ja toisista välittäviä aikuisia aikanaan. Se on ainakin hyvä tavoite. Sellaista asiaa ei ole mistä ei voisi puhua. Luottamus on hirveän tärkeä asia. Rakkautta, hoivaa ja turvaa ei voine koskaan jakaa liikaa. Siinä työssä me isovanhemmat voimme olla vahvastikin mukana jos suinkin on mahdollista. Rajojen asettaminen arjessa on välittämistä.

Omalta osaltani en tule antamaan lapsenlapsilleni kaikkea mitä he haluavat, koska muutoinkaan kaiken saaminen elämässä ei ole mahdollista. Lapsen on hyvä oppia sietämään pettymyksen olotilaa.

Perheitä on erilaisia, myös yhden vanhemman perheitä ja kaikilla lapsilla ei välttämättä ole omaa sosiaalista verkostoa ympärillään lainkaan. Sukulaiset saattavat asua kaukana. Isovanhemmat voivat olla myös jo kuolleet tai voi olla niin, että yhteyttä heihin ei ole. Tuki ja turva kuuluu jokaiselle lapselle. Tarvittaessa yhteiskunnan on se järjestettävä unohtamatta kolmannen sektorin erittäin tärkeää työtä.

RIITTÄÄ KUN ON HYVÄ IHMINEN

Kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylä totesi Kodin Kuvalehdessä 25.5.2019.” Koskaan ei saisi hämärtyä, että on paljon tärkeämpää kasvattaa lapsesta hyvä ihminen kuin hyvä oppilas. Se lähtee kotikasvatuksesta ja jatkuu koulussa. Koulu ei ole pelkkää oppimista vaan myös yhdessä kasvamista”. https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/suorat-sanat/kari-uusikyla-tarkeampaa-kasvattaa-lapsesta-hyva-ihminen-kuin-hyva

Eiköhän se ole meidän isovanhempienkin kohdalla sama. Hyvä ihmisyys riittää. Täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan.

Mitä kokemuksia isovanhemmuus tuokaan tullessaan kun pienet kasvavat, niin sitä jään odottamaan avoimin mielin. Elämänpiiriini kuuluu monta lasta ja he kaikki ovat tärkeitä.

—-”Ei ole muureja, joita ei voisi ylittää ja tarvittaessa ne voi kiertää. Ei ole ovia, joita ei           voisi avata ja tarvittaessa ne voi muuttaa porteiksi”—-

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.