Tein hoitotyötä noin 30-vuotta alkaen 80-luvulta. Koko työhistorian ajan puhuttiin palkkauksesta, sen parantamisesta, kehittämisestä ja vaikka mistä asiaan liittyvästä. Myös työskentelyolosuhteista sun muusta. Toki jotakin on saatu vuosien aikana kehitettyäkin ja muutettua paremmaksi. Keskeinen asia on se, että hoitotyö ja sosiaalialan työ ylipäätään on alipalkattua työn vaatimustasoon suhteutettuna.

PALKKA

Peruspalkkaus tulisi olla suhteessa koulutuksen ja työn sisällön / vastuun kanssa. Niin ei ole, eikä koskaan ole ollutkaan hoitoalalla. Jostakin syystä meidän yhteiskunnassa on pesiytynyt ja juurtunut ajattelumalli siihen, että ihmisen hoitamista ei tarvitse arvostaa kunnon palkalla! Lääkärit ovat osanneet hoitaa edunvalvonnan huomattavasti paremmin. Hoitajat ovat olleet aivan liian kilttejä!

Minun työuran aikana oli jos jonkinlaista mielenilmaisua, oli lakkoakin, poliitikkojen suuria puheita varsinkin vaalien alla. Ammattijärjestöt puhuivat aina uudestaan ja uudestaan, että nyt me se tehdään ja palkat korjataan ja tämä saa riittää! Toki asioita on saatu paremmaksikin, moninkin tavoin. Siitä ilman muuta on kiittäminen ammattijärjestöjen edunvalvontaa,  mutta se oleellinen ei ole muuttunut. Lähtökohdan pitää olla se, että palkkaus on oikeudenmukainen siitä työstä, vastuusta ja velvollisuuksista mitä hoitotyössä on. Peruspalkalla on kyettävä myös elämään arkea. Miksi juuri hoitajan palkan pitäisi olla vain sen suuruinen, että se juuri riittää arjen pyörittämiseen?

Ei olla kestävällä pohjalla, että erilaisilla työvuorolisillä vasta voi saavuttaa ansiotason, jolla jotenkin pärjäät. Se tarkoittaa kolmivuorotyötä, olet mahdollisimman paljon yövuorossa, illassa ja viikonloput töissä. Jos vielä jaksat, niin menet keikoille. Niin monet tekevät.

MUIHIN TÖIHIN

Ei tarvitse ihmetellä miksi noin 70 000 alalle kouluttautunutta ei ole alalla töissä, vaan vaihtaneet muuhun. Syitä varmasti on monenlaisia, mutta aivan varmasti yksi syy on aliarvostus palkkauksen tasossa. Sillä mahdollisella työnantajan tarjoamalla kuntosalikortilla taikka työsuhdebussilipulla ei haeta leipää kodin ruokapöytään. Se leipä haetaan tilipäivisin sillä rahalla mikä maksetaan korvauksena tehdystä työstä.

Yksi syy miksi alalta lähdetään on myös työn raskaus. Kukapa se loputtomiin jaksaa tehdä sellaista työtä, mitä ei pysty tekemään siten kuten omatunto sanoo. Jos riittämättömyyden tunne kalvaa mieltä päivästä toiseen, se uuvuttaa. Se loppu tulee.

On hyvä asia, että hallitusohjelmaan on kirjattu hoitajamitoitus, mutta alan työntekijöiden näkökulmasta ”kestävän kehityksen” periaatteita kun pohdimme, niin tämän yhteiskunnan on syytä muuttaa ajattelumalliaan siihen suuntaan, että hoitotyöstä on maksettava kunnon palkka. Muutoin saamme tulevaisuudessa hoitaa itse itsemme.

Jaksamista kaikille hoitajille!

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.