Kipupotilasta kuunneltava.

0

Vakavan sairauden yhteydessä on suuri merkitys kuinka hoidetaan kipua. Kipu pahimmillaan lamauttaa ihmisen täydellisesti. Kun kipu on läsnä koko ajan, niin yksilön voimat elää arkeaan loppuvat hyvin nopeasti. Suomessa on pyritty kehittämään laaja-alaisesti hyvää kivunhoitoa, mutta paljon on vielä tehtävää.

On ihmisiä, joiden päivään kipu sisältyy läsnäolevana koko ajan. Jokainen voi pohtia, millaista elämää se voi pahimmillaan olla. Kaikki fyysinen ja psyykkinen voimavara menee selviytymiseen. Tunnista tuntiin, aamusta iltaan, illasta taas seuraavaan aamuun.

Lääketieteellisesti nykyään voidaan tehdä paljonkin kivun poistamisessa, sen lievittämisessä, mutta on sairauksia, joihin liittyvän kivun hallinta ei ole kovin yksinkertaista. Esimerkiksi syöpäsairauteen liittyvät kivut voivat olla niin isot ja laajat, että parhaimmallakaan kivunhoidolla niitä on vaikea poistaa.

Kun kaikki kivunhoidon keinot on käytetty, niin jäljellä on sedaatio, eli potilaan nukuttaminen. Sedaatio voidaan toteuttaa hoitoyksikössä, jossa on asianmukainen henkilöstö 24/7 paikalla. Toimenpiteenä sedaatio on yksinkertainen toteuttaa, mutta edellyttää hoitotiimiltä osaamista.

Potilas voidaan sedatoida lyhytaikaisesti muutamaksi tunniksikin tai tilanteen vaatiessa pitemmäksi aikaa. Esimerkiksi yön yli tapahtuvaksi. Jos sedaatio vaihtoehtoon päädytään on asiasta keskusteltava ja sovittava aina potilaan kanssa. Kuunneltava hänen tahtoaan ja toiveitaan.

Valitettavasti tätä nukuttamisvaihtoehtoa ei ole aina mahdollista toteuttaa kaikissa hoitoyksiköissä. Usein puutteena on riittävän ammattihenkilöstön puute. Käytännössä on niin, että sedaatiota toteutetaan erikoissairaanhoidossa tai terveyskeskustasoisessa osastohoidossa. Nukuttaminen on kyllä mahdollista myös kotihoidossa, mutta se edellyttää ”kotisairaala” tasoista hoitoa. Kotona tapahtuvaa sedaatiota tukee se, jos potilaan hoidossa on vahvasti mukana hänen lähiomaisensa.

Sedaatiota perinteisesti käytetään esimerkiksi vaikeissa moniongelmaisissa traumatilanteissa, jos yksilö on loukkaantunut pahasti vaikka auto-onnettomuudessa. Elämän loppuvaiheen hoidossa palliatiivista sedaatiota myös käytetään, mutta kuten on tunnustettu tosiasia, niin hyvän saattohoidon saatavuudessa Suomessa on vielä paljon tehtävää. Hyvä hoito on meillä eriarvoistavaa. Suomessa on hyviä ja laadukkaita hoitoyksikköjä kivun hoidon suhteen, mutta niitä hyvää ja laadukasta hoitoa antavia yksikköjä pitäisi olla kaikkien saatavissa koko maassa.

Kipupotilasta ei koskaan pidä jättää yksin asiansa kanssa. Lähtökohtaisesti on niin, että yksilö itse on kipunsa paras asiantuntija. Hän tuntee ja tietää olonsa. Kipua ei pitäisi koskaan vähätellä eikä jossitella. Asiantunteva hoitotiimi kuuntelee ja keskustelee kivusta kärsivän kanssa. Oli sitten kyseessä mikä tahansa kipua aiheuttava sairaus kyseessä.

Hoitohenkilökuntaa ei koskaan kouluteta liikaa hyvään kivunhoitoon. Lääketiede ja hoitomahdollisuudet maailmanlaajuisesti kehittyvät ja Suomen on pysyttävä siinä kehityksessä mukana.

Kipupotilas voi vielä nykyäänkin ajautua tilanteeseen, jossa häntä ei uskota omassa kivussaan. Saatetaan vähätellä ja epäillä koko kivun olemassa olokin. Ei ole harvinaista sekään, että kivusta kärsivää aletaan epäillä mielenterveyshäiriöstä kärsiväksi. Saatetaan jopa epäillä, että on kipulääkkeiden väärinkäyttäjä ja että yksilö käyttäisi vahvoja lääkkeitä ilman perusteita.

On aivan selvää, että kipu pitkittyessään voi vaikuttaa myös kenen tahansa psyykkiseen jaksamiseen. Ihminen on kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siksi onkin tärkeää huomioida kipupotilas kokonaisuutena. Niin fyysinen kuin myös psyykkinen vointi pitää hoidossa ottaa huomioon. Mutta ketään ei pidä lähteä leimaamaan lääkkeiden väärinkäyttäjäksi.

Lähtökohtaisesti itse ajattelen, että vahvojakin kipulääkkeitä tarvitseva käyttää niitä lääkkeitä selviytyäkseen arjessa. Juuri tänä päivänä ja ensi yönä, jotta hän voisi elää mahdollisimman hyvää ja kivutonta aikaa. Olla toimintakykyinen niin pitkälle kuin mahdollista.

Hyvällä kivun hallinnalla ja hoidolla ehkäistään myös sairaslomia. Sairaudesta huolimatta henkilö saattaa olla kykeneväinen tekemään työtä, jos ei aivan entisessä työssään, mutta ehkä uudelleen ”räätälöidyissä” tehtävissä. On suuri merkitys sillä, että sairaudestakin kärsivä ihminen voi kokea itsensä merkityksellisesti yhteiskunnassa oman työnsä kautta jos työn tekeminen suinkin on mahdollista. Se antaa osaltaan myös kenelle tahansa arkeen sisältöä monimuotoisesti.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.